Siskoni oli raapustanut tämän runontapaisen paperinpalalle...

"Huomenna

Huomenna, hän ajetteli.
Huomenna minä teen sen.
Huomenna minä lähden maailmalle,
huomenna minä jätän tämän kaiken taakse.
Huomenna kerron hänelle kuinka tunnen,
huomenna minä pyydän anteeksi.
Huomenna minä elän.

Mutta eilen hän jätti sen tekemättä.
Eilen hän jätti lähtemästä,
eilen hän jäi kotiin.
Eilen hän piilotti omat tunteensa
ja eilen hän satutti toista.
Eilen hän jätti elämättä ja
huomasi, ettei huomista ole. "

Siskopuoleni kuoli syöpään useampi vuosi sitten, ja tänään nostalgisena katselin läpi hänen vanhoja tavaroitaan kun olin käymässä kotona, löysin tämän kirjoitettuna vihkon takakanteen. Tuntuu musertavalta, jos hän oikeasti ajatteli elämänsä jääneen elämättä. Kukaan ei tiedä milloin on oma tai läheisen aika lähteä, joten eihän jätetä asioita "huomiseen", ei ainakaan niitä tärkeimpiä...