Lue keskustelun säännöt.
Apua, vahinkoraskaus enkä tiedä mitä teen!
04.11.2016 |
Voi apua, miten elämä voikin mennä sekaisin. Olemme mieheni kanssa molemmat reissutyössä (pääosin yhteisiä työmatkoja, reissupäiviä vuodessa lähemmäs parisataa), työ ja matkustelu ovat meille molemmille suuri intohimo, joten pitkälti tämän vuoksi olemme aikaisemmin tulleet siihen tulokseen, ettei lapsi taida mahtua meisän elämäämme. Olemme molemmat vähän päälle kolmekymppisiä ja naimisissa.
Mutta nyt sitten raskaustesti näytti positiivista, ehkäisystä huolimatta. Mies on enemmän sillä kannalla, että pidetään lapsi, voihan hän reissata meidän kanssamme. Mutta ei se taida ihan niin yskinkertaista olla... Kauhistuttaa se, mistä kaikesta pitäisi ehkä luopua, en tiedä olenko alkuunkaan valmis siihen, vai kadunko myöhemmin. Toisaalta en tiedä pystysinkö tekemään aborttia...
Löytyykö vertaistukea? Onko kukaan ollut lähimainkaan samanlaisessa tilanteessa? Tai samanlaisia mietteitä? Mihin päädyitte ja miksi?
Kommentit (15)
Kyllä se lapsi muuttaa paljon elämää. Mies voi reissata mutta sä joudut varmaan muutamaksi vuodeksi kotiin. Ei sovi lapsi teidän elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisikin provo, jos kakkonen siihen viittaat. Tuntuu siltä, että kaikkien äitien tulisi olla valmiita olemaan ainakin ensimmäinen vuosi kotona, enkä todellakaan tiedä, onko minusta siihen, kun en ole ollut yhtäjaksoisesti vuotta edes samassa maassa viimeiseen kymmeneen vuoteen...
Ap
Meidän vaavi reissaa meidän kanssa. Helppoa kunnes koulu alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisikin provo, jos kakkonen siihen viittaat. Tuntuu siltä, että kaikkien äitien tulisi olla valmiita olemaan ainakin ensimmäinen vuosi kotona, enkä todellakaan tiedä, onko minusta siihen, kun en ole ollut yhtäjaksoisesti vuotta edes samassa maassa viimeiseen kymmeneen vuoteen...
Ap
abortti.
Vierailija kirjoitti:
Olisikin provo, jos kakkonen siihen viittaat. Tuntuu siltä, että kaikkien äitien tulisi olla valmiita olemaan ainakin ensimmäinen vuosi kotona, enkä todellakaan tiedä, onko minusta siihen, kun en ole ollut yhtäjaksoisesti vuotta edes samassa maassa viimeiseen kymmeneen vuoteen...
Ap
Höpsis, pikkulastenkin ja vauvojen kanssa voi reisssta, me tehdään monta matkaa vuodessa. Tosin lyhyempiä lentoja alkuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikin provo, jos kakkonen siihen viittaat. Tuntuu siltä, että kaikkien äitien tulisi olla valmiita olemaan ainakin ensimmäinen vuosi kotona, enkä todellakaan tiedä, onko minusta siihen, kun en ole ollut yhtäjaksoisesti vuotta edes samassa maassa viimeiseen kymmeneen vuoteen...
Ap
abortti.
Entä jos apn mies tosiaan haluaa lapsen pitää?
Tuossa tilanteessa pitäisi lapsen. Olettaen, että suhde on muuten kunnossa.
Tuleehan siitä vähän kotiaikaa ja miehenkin pitää se ymmärtää, että jos lapsella on korvatulehdus niin ei siinä paljon lennetä.
Onko mies valmis jäämään kotiin jos lasta enemmän haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadu mieluummin aborttia kuin lapsen tekemistä. Voin sanoa, että paljon joutuisit joustamaan ja luopumaan. Ja kuulostaa siltä, että se on liian kova hinta sinulle (ja miehelle kun tokaisee että voihan se sitten matkustaa teidän kanssa). Keskustelaa syvemmin. Kumman kanssa kulkee vauva enemmän tai jos on pakko toisen luopua reissutyöstä niin kumpi se on? Onko mies valmis tälläiseen uhraukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikin provo, jos kakkonen siihen viittaat. Tuntuu siltä, että kaikkien äitien tulisi olla valmiita olemaan ainakin ensimmäinen vuosi kotona, enkä todellakaan tiedä, onko minusta siihen, kun en ole ollut yhtäjaksoisesti vuotta edes samassa maassa viimeiseen kymmeneen vuoteen...
Ap
Höpsis, pikkulastenkin ja vauvojen kanssa voi reisssta, me tehdään monta matkaa vuodessa. Tosin lyhyempiä lentoja alkuun
Lohduttavaa kuulla! Mies tosiaan on pitämisen kannalla, mutta hänellä ei hirveästi kokemusta ole lapsista, joten hän taitaa ajatella, että arki olisi paljon helpompaa kuin todelliauudessa. Hänestä tosin varmasti tulisi hyvä isä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kadu mieluummin aborttia kuin lapsen tekemistä. Voin sanoa, että paljon joutuisit joustamaan ja luopumaan. Ja kuulostaa siltä, että se on liian kova hinta sinulle (ja miehelle kun tokaisee että voihan se sitten matkustaa teidän kanssa). Keskustelaa syvemmin. Kumman kanssa kulkee vauva enemmän tai jos on pakko toisen luopua reissutyöstä niin kumpi se on? Onko mies valmis tälläiseen uhraukseen?
Kiitos tästä näkökulmasta. Asiasta pitää vielä todellakin keskustella enemmän, onneksi ei tarvitse ihan tällä viikolla vielä päättää mitään.
Epäilisin, että meistä kahdesta mies on se, joka olisi ennemmin valmis luopumaan tarvittaessa matkustamisesta, mistä se sitten kertookaan (muutakuin siitä, etten minä kuulosta kovin hyvältä äidiltä...) Pelottaa sekin, että vaikka mies miten lupaisi, niin jos hän muuttaisikin mieltään, niin minähän sinnd kotiin joutuisin jäämään. Ei tosin olisi miehen tapaista, mutta silti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikin provo, jos kakkonen siihen viittaat. Tuntuu siltä, että kaikkien äitien tulisi olla valmiita olemaan ainakin ensimmäinen vuosi kotona, enkä todellakaan tiedä, onko minusta siihen, kun en ole ollut yhtäjaksoisesti vuotta edes samassa maassa viimeiseen kymmeneen vuoteen...
Ap
abortti.
Entä jos apn mies tosiaan haluaa lapsen pitää?
Ap:n mies voi viedä raskauden loppuun, synnyttää lapsen ja hoitaa sitä jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kuin niitä lapsia on, ei voi tietää mistä jää paitsi. Jos päätätte pitää lapsen, niin arki muotoutuu näköiseksenne ja sitten ehkä ihmettelette, että miksi luulitte elämän olevan mielekkäämpää ilman lasta. Itselläni on kaveri joka tekee duunia matkailun parissa ja hänellä on aviomies ja yksi lapsi. Lapsi oli ennen kuudetta ikävuottaan asunut kolmessa maassa. Toisen kaverin mies joutuu työn takia vaihtamaan maata kerran tai pari vuodessa ja ennen koulun aloitusta koko perhe muutti isän perässä. Suomessa pitivät tukikohta-asuntoa. Itselläni on lapsia, reissataan pari kertaa vuodessa. Ei se lapsi sido yhtään sen enempää kuin oma pääsi on valmis antamaan periksi.
Kiitos kommenteistanne, lisää mielipiteitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, kommentoin nyt siltä taustalta että itse pitäisin lapsen tilanteessasi ja olisin iloinen vahingosta. :) Pidän työstäni ja olen kunnianhimoinen ja siksi mietin kovasti milloin lapsi sopisi suunnitelmiin - siinä mielessä siis ymmärrän tilanteesi. Olen itse miehelle sanonut että en välttämättä haluaisi olla kuin puoli vuotta kotona ja hän on sanonut että se on hälle alustavasti ok, tietysti katsotaan tilanteen mukaan. Mieskin siis haluaa ja aikoo osallistua lapsen kotihoitoon, plus meillä on kahdet isovanhemmat lähellä. Ja muitakin tuollaisia konkreettisia asioita olen miettinyt töiden suhteen: mitä voisin tehdä vielä lapsen kanssa kotona ollessa, miten tehdä töitä kun lapsi on pieni jne. Nuo on auttaneet minua jotenkin ottamaan haltuun sitä synnytyksen jälkeisen elämän pelkoa, jos näin voi sanoa. :) rohkaisen siis tosiaan konkreettisiin keskusteluihin miehesi kanssa. Ja ehkä ihan sellainen puolesta vastaan listaus voisi olla hyvä keino jäsentää ajatuksia? Tsemppiä päätöksenteon kanssa! Kun teette sen yhdessä harkiten, se on varmasti oikea päätös.
Hyönö