Miten sidottuja te olette jotka ette voi jättää vauvaa hoitoon päiväksi tai pariksi?

Olipa erikoisesti muotoiltu kysymys. Mä olen sitä mieltä, että vauvaa ei pidä vielä jättää päiväksi tai pariksi.

On eri asia jos ei voi ja jos ei halua. Ei voi lähteä, jollei ole tukiverkkoa, aika yksinkertaista.

Vaikka se ettei halua aiheuttaa vauvalle turhaa stressiä. Ja ei, en koe olevani sidottu. Koen olevani onnellinen kun saan hoitaa vauvaani kotona 😊

Lapset kasvavat muutenkin ihan liian nopeasti. Vauva-aika on lyhyt.

Sidotumpia ovat ne, jotka eivät voi jättää vauvaa hoitoon edes tunniksi pariksi.

Samaa mieltä kuin #1, eli vauvaa ei pidä voidakaan jättää minnekään päiväksi saati pariksi.

Jospa minä en vain halua antaa pientä vauvaani vielä hoitoon. Minusta se tuntuisi julmalta. Vauva ei vielä ymmärrä, että äiti tulee kyllä takaisin. Lisäksi minä vain murehtisin koko ajan, jos olisin vauvastani erillään eli siitä ei olisi hyötyä itsellenikään. Kyllä se lapsi kasvaa nopeammin kuin lopulta tajuaakaan ja sitten voi alkaa harkita noita hoitoon jättämisiä.

Miten sidottu sinä olet, jos joudut jättämään vauvan päiväksi tai pariksi? Kuka sinun elämäsi tekee niin ahtaaksi, ettei siihen mahdu vauvaa?

Miksi mä HALUAISIN edes jättää vauvani pariksi päiväksi? Ensin 40 viikkoa kannan lasta sisälläni, odottaen, odottaen. Kun se lopulta syntyy niin koen että mun paikkani on siinä pienen vauvan vierellä. Ei ole uhrautumista. Miksi tehdä lapsia jos kaipaa "omaa aikaa" tai "irtiottoa" jo 2 kk synnytyksestä. Lepääminen on joo tärkeää, mutta jos lapsia tekee niin pitää ymmärtää mitä se vauva-aika pitää sisällään.

En halua jättää vauvaani. Nautin todella vauva-ajasta enkä ota turhia paineita. Joskus varmaan haluttaa mennä yksin vaikka illaksi johonkin. Nyt olen vauvani kanssa pääasiassa koko ajan. Ihana, tyytyväinen ja rauhallinen vauva onkin. Kaikki ihmettelee miten voin vapaasti mennä esim ravintolaan syömään. Eipä sen tarviikaan kiukutella, kun on aina tasainen ja ennalta-arvattava arki äidin seurassa. Ei se osaakaan huutaa ja raivota.

Kelle edes jättäisi? Hyvä kun saanut pari kertaa pariksi tunniksi hoitoon. Onhan sitä sidottu ja elämä rajoitettua.

No, meillä ei ole mahdollisuutta jättää edes kuusivuotiasta päiväksi tai pariksi niin mites sitten vauva? Olemme tämän kuuden vuoden aikana pari kertaa ollut yötä pois, ikinä ei kahta. Hoito on ollut jotain illalla lähtö ja aamulla takas tyyppistä eli ei edes päivää. Ei siis mitään ongelmaa olla kotona vauvan kanssa.

Kyllä, olemme sidottuja lapsiimme koska heille ei ole ketään hoitajia vanhempien ja päiväkodin lisäksi.

Koska imetys. Ja vauva ei osannut juoda pullosta. Ei ollut kenelle jättää enkä olisi edes halunnut. Kannattaa mennä ne menot ennen perheen perustamista.

Öö, mulle tulisi mahdoton ikävä myös itselle. Ja olen sitä mieltä että alle puolivuotiasta ei voi jättää ollenkaan yöksi ilman äitiä ja 6kk-1.5v. isälle jos hoitanut lasta myös paljon ja 1.5v. eteenpäin myös lapselle tutulle aikuiselle kenen kanssa on ollut usein päivisin aiemmin hoidossa mummi tms. Mutta viikko on jo tosi paljon alle kouluikäiselle erossa vanhemmista ellei ole tosi läheiset isovanhemmat.

Itse olin esikoisesta erossa yötä ekan kerran yhden yön kun hän oli 1v. ja kuopuksesta 3 yötä kun hän oli 1.5v, olivat isän kanssa.

Kodin ulkopuolella ekaa kertaa olivat 4 yötä erossa molemmista vanhemmista kun olivat 2 ja 4 v., tällöin olivat mummilla, ihan erilailla oli 2-vuotias helpompi jättää useammaksi yöksi muualle kun hoidossa oli mukana myös isosisarus.

Tissit räjähtäisivät maidosta. Maidon tuotanto voi kärsiä katkoksista. Varsinkin kun on tiheän imunkausi.

Vauvalle äiti jä hän on yhtä. Vasta 10kk alkaa ymmärtää hän itse ja muut ihmiset eivät ole yksi ja sama asia. Joten miltä tuntuu kun puuttu palanen itsestänsä kun äiti lähtee 2 päiväksi Tukholmaan.

En mä ainakaan kokenut olevani vauvaan sidottu, vaikka en jättänyt sitä alle vuoden vanhana pariksi päiväksi hoitoon. Kävimme kerran vauvavuoden aikana leffassa, niin että vauva nukkui kotona tuttujen isovanhempien kanssa koko sen ajan. Ei tainnut edes herätä kertaakaan. Sitten kävimme pari kertaa syömässä korttelin päässä olevassa ravintolassa niin, että vauva nukkui koko sen ajan kotona ja kummitäti oli vahtimassa. Lisäksi mummo kävi muutaman kerran viikossa vahtimassa pitkien unien aikaan lasta, jotta pääsin lenkille tai jumppaan. En todellakaan siis ollut sidottu vauvaan, mutta hoidin menoni ja oman aikani niin, että vauva nukkui eikä edes huomannut minun olevan poissa. 

Jo imetys tekee muutamaa tuntia pidemmät poissaolot tukalaksi. Miksi vauvan luota muutenkaan pitäisi olla päivä tai useita päiviä poissa jos ei ole pakko? Äitiyslomalla ei työkään vaadi poissaoloja.