Miksi oletetaan, että opettajan auktoriteetti on synnynnäinen ominaisuus? Se on suurelta osin opittua.
Olen nyt ollut kymmenen vuotta yläkoulun opettajana ja kahnaukset ja ongelmat oppilaiden kanssa ovat vähentyneet koko ajan. Ensimmäisinä vuosina pari hankalaa ryhmää yritti nitistää minut ja jouduin suuttumaan heille usein. He eivät antaneet minun opettaa ja haukkuivat sitten huonoa opetusta. Jos minut olisi tämän perusteella irtisanottu olisi koulumme menettänyt erittäin hyvän opettajan. Olen yhä se sama henkilö, mutta olen oppinut toimimaan ovelammin ja pitämään porukan paremmin kiireisenä. Nykyään minulla ei ole juuri ongelmia edes niiden pahimpien kiusaajien kanssa. Tunneilla on mukavaa ja oppilaat tulevat niille mielellään.
Opettajien kiusaaminen on yleistä ja oppilaille helppoa. Minua on työssäni lyöty, haukuttu, minusta on levitetty perättömiä huhuja, toiminnastani on perusteettomasti valitettu rehtorille ja muille opettajille. Asioita tutkittaessa on aina paljastunut, ettei toiminnassani ole ollut mitään väärää. Oppilaiden motiivina on ollut kiusaaminen ja hämmingin aiheuttaminen.
Useimpien opettajien toiminnasta löytyy tutkittaessa yhtä sun toista. Äärää, mutta vanhemmat ei jaksa ajaa asiaa eteenpåin, vaan luovuttavat, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Opettajahan ei muuta toimintaansa, vaan kostaa lapselle. Viraltapanoon asti syytä ei aina löydy tai prosessi on niin hidas, että lapsi ehtii ulos jo seuraavastakin koulusta ennen kuin opettajan väärinkäytöksistä saadaan loppu. Joten ei kannata, vanhemmat antaa vain olla ja ilmeisesti aapeen kaltaiset sitten kuvittelevat tekevänsä ihan oikein.