Vanhempien kauhuelokuvaharrastus ja ensimmäinen yhteinen lapsi

Eihän se pikkuvauva mitään sinällään ymmärrä ja kunhan tässä aika kuluu, niin kodin sisustus alkaa muokkautua sen mukaan ketä siellä asuu.

Ja vaikka teidän perheelle loppujen lopuksi olisi OK, että seinillä on kuvastoa painajaisuniin, niin lapsen kaverit tai omat äitikaverit voivat tuoda näkökulmaa siihen, mikä on ok.

Tota noin. Ei lapsi ymmärrä mitään selityksiä asioiden todellisuudesta ennen 6v ikää. En usko että pelottavat kuvat pelottavat lasta joka ei ymmärrä mikä niissä olisi pelottavaa, vaan kasvaa niiden ympäröimänä. Varmasti ympäristö muovaa lasta ja ei aavistustakaan millainen lapsesta sitten kasvaa kun on kasvanut k18 ympäristössä.

Lapsi reagoi erilaisiin juttuihin kuin vanhempi, etenkin pieni lapsi. Vastasyntynyt ei reagoi oikein mitenkään. Minäkin ottaisin kuitenkin sisustuksesta pois kauhujutut. Luulen että mielenne muuttuu kun saatte vauvan syliin!

Älä odota että lapsesi kaverit viihtyvät teillä ennen teini-ikää ja järjestä kaverisynttärit muualla.

Meillä on maanvaiva yksi 9v joka esittelee kännykällään kaikenmaailman Texasin moottorisahamurhaaja -videoita ja kertoo tarinoita luokkakavereilleen.... ja muissa perheissä ei lapset sitten illalla uskalla nukka vaikka teidän piltille jutut on arkipäivää.

Pikkuvauva ei vielä ymmärrä mitään julisteista yms. eli hänen takiaan niitä ei tarvitse "sensuroida". 

Taapero sitä vastoin alkaa ymmärtää ja viimeistään noin 3-vuotias alkaa pelätä ihan tosissaan pelottavan näköisiä hahmoja. 3-vuotias ei myöskään kykene käsittämään "se on vaan mielikuvitusta" tyyppisiä selityksiä vaan hänelle ihan kaikki on yhtä totta. Tämän ikäinen taapero voi toistella aikuisen perässä tuota selitystä itseään rauhoittaakseen, mutta ei hän sitä todellakaan oikeasti osaa sisäistää.

Valitettavasti minun on sanottava, että K-18-kauhujulisteet ja taapero eivät oikein mahdu samaan asuntoon ellette halua viettää öitänne rauhoitellen hirviöitä pelkäävää ja painajaisia näkevää lasta.

Kirjat ja leffat ovat eri asia. Kauhurekvisiitan voisi laittaa vaikka "harrastehuoneeseen", johon pienellä on rajoitettu pääsy jos mahdollista. Oma makuni liikkuu tuolla scifi/fantasia/kauhu-osastolla ja kyllä minä sen Vaderin kypäränkin laitoin pöydältä vähäksi aikaa pois kun pieni alkoi kattelemaan "pahaa naamaria"...

"Kummatkaan emme haluaisi muuttaa kotimme ulkonäköä, kertoohan tämä asunto kuitenkin keitä me olemme, mistä me pidämme ja täällä tuntuu siksi kotoisalta."

Siitä lähtien kun lapsi syntyy, se on kuitenkin myös lapsen koti, eikä pelkästään teidän kahden. Eiköhän kompromisseja pysty tekemään. Ei tarvitse luopua omasta tyylistä ja harrastuksesta, mutta lapsi on myös otettava huomioon ja tehtävä kodista myös hänelle mukava ja kotoisa. Ei tuota tarvitse vielä stressata, pieni vauva ei vielä mitään noista ymmärrä ja kun saatte lapsen kotiin niin kyllä sen huomaa ajan mittaan, mikä tuntuu luontevalta ja oikealta.

Valitettavasti kauhurekvisiitta tulee kyllä pelottamaan lasta viimeistään taaperoiässä. Pieni lapsi ei ymmärrä eroa todellisuuden ja fiktion välillä kuten vanhempi lapsi tai aikuinen, ja kauhunaamarit voivat saada aikaan voimakkaita pelkotiloja ja painajaisia. Mikään looginen selitys ei pienelle lapselle uppoa ollenkaan, tunne ratkaisee.

Myös lapsen kaverit tulee ottaa huomioon: vaikka omalle lapselle kauhujutut olisivat vaikkapa kouluiässä jo ihan arkipäiväisiä, kavereille ne voivat olla aika shokeeraavia. Moni vanhempi ei välttämättä päästäisi lapsiaan teille ollenkaan leikkimään ja tämä voi vaikuttaa tärkeisiin ystävyyssuhteisiin negatiivisesti.