Tiedättekö puolisonne salasanat?
Tiedättekö puolisonne salasanat / pinkoodit tietokoneeseen ja kännykkään? Jos tiedätte niin onko hän kertonut vai oletteko salaa kurkanneet ne kun hän on näppällyt koodin?
Huomasin tuossa eräänä päivänä sellaisen asian, että ensimmäistä kertaa avoliitossa / seurustelusuhteessa tiedän miehen salasanat, ja tiedän ne koska hän on oma-aloitteisesti kertonut (en utele). Pääsisin siis hänen kännykkään ja läppärille, jos haluaisin koska tiedän salasanat, mutta en tietysti mene. Mutta kuinka tavallista on että ihmiset tietää puolisoiden salasanat? Mies ei tiedä minun, tosin ei ole kysynytkään. Ja mistä se kertoo, että tietääkö vai ei?
Kommentit (42)
Tiedän ja puolisoni tietää minun salasanani. Kaikki laitteet ovat vapaasti toistemme käytettävissä. Kyttäysmielessä en ole koskaan katsonut, puhelinta olen joskus lainannut soittamiseen jos omasta on akku vähissä/loppu.
Tiedän miehen työkoneen ja -tabletin salasanat sekä henkilökohtaisen sähköpostin salasanan. Puhelimen pin-koodia en tiedä. Työkoneen ja -tabletin salasanat tiedän siksi, että käytän niitä aika usein, ja jostain käytännön syystä tiedän sähköpostinkin salasanan - en eneää muista, miksi.
En tiedä enkä haluakaan tietää. En tee niillä tiedoilla mitään.
On hän ne joskus kertonut, mutta en tiedä onko vaihtanut. En urki tietoja sallaa, mutta voi kysyä jos tarvitsen.
Tiedän käytännön syistä johtuen mutten väärinkäytä.
En tiedä. Ei ole mitään tarvetta tietää.
Meillä on kaksi tietokonetta, minulla ja pojallamme. Tiedän puolisoni salasanat. koska hän on it-kömpelö, ja tarvitsee usein apuani tietokoneen käytössä. Hän tietää myös kännykkäni ja tietokoneeni salasanat, koska ei pääse esim. laskunmaksuun tietokoneella ilman niitä. Myös toistemme Wilma-salasanat tiedämme. Sähköposteja minulla on kaksi, joista toiseen tulee kaikki roska ja toiseen yksityisempi posti, kirjoittelen siellä lähinnä parhaan kaverini ja serkkuni kanssa. Jälkimmäisen salasanaa hän ei tiedä.
Tiedän miehen puhelimen pin-koodin, lukitusta hänellä ei puhelimessa ole. Työpuhelimessa on, sen salasanoja en tiedä eikä minun tarvitsekaan tietää. Vaikka puhelimessa ei ole lukitusta, ei minulla ole tapana käydä puhelinta käpälöimässä ellei mies esim. pyydä lukemaan viestejä. Tietokoneella ei ole omia tunnuksia kenelläkään paitsi järjestelmänvalvojalla (käytännössä = minä), miehen sähköpostisalasanaa en tiedä jne.
En tiedä enkä tiedä teini-ikäisten lastenkaan.
En haluakaan tietää. Jokaisella on oikeus yksityisyyteen. Yhtä lailla en avaa kenenkään vanhanaikaista kirjepostia.
Eri asia, jos olisi valtuutus tähän. Mutta kaikenlainen urkkiminen on minusta perin vastenmielistä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän miehen työkoneen ja -tabletin salasanat sekä henkilökohtaisen sähköpostin salasanan. Puhelimen pin-koodia en tiedä. Työkoneen ja -tabletin salasanat tiedän siksi, että käytän niitä aika usein, ja jostain käytännön syystä tiedän sähköpostinkin salasanan - en eneää muista, miksi.
Olette ilmeisesti varmistaneet, että tämä on myös työnantajan tiedossa ja sopii hänelle...???
Ei tiedetä kumpikaan. Kummallakin työläppäri ja työpuhelin, joihin ei ulkopuolisilla asiaa.
Tiedän puhelimen pin-koodin, mutten muista. Kertoi joskus kun puhelimelleen laitoin asetuksia.
Teidän nettipankin tunnukset ja avainlukulistan, hoidan monesti sovitusti hänen raha-asiansa, samalla kuin omanikin. Olen myös ostanut lapselle nettikaupasta ja vain jälkikäteen miehelle maininnut mikä summa meni.
Tiedän, että puhelimen pin ja pankkikortin pin ovat samat. En edelleenkään muista mikä se oli.
Jos miehellä on töihin jokin tunnus-salasanapari, niin siitä en tiedä mitään.
Tiedän puhelinoperaattorin nettipalvelun tunnukset. Mies saa tekstiviestin aina kun häärään siellä jotain.
Tiedän ettei hänellä ole käytössä mitään tunnareita mihinkään muihin nettipalveluihin, ei edes Wilmaan. Ei häntä kiinnosta, vaan pyytää minua hoitamaan asiat.
Mies tietää missä koneellani on kaikki tunnukseni ja salasanani, tietää myös miten tiedosto on salattu. Luultavasti tietää missä pankin avainlukulistat ovat. Luultavasti ei tiedä Windows-kirajutumiseni salasanaa (täytyypä muistaa kertoa se hänelle), tuli sellainen laitettua samalla kun lapsi sai oman käyttäjätunnuksen.
En tiedä mitään muuta kuin kännykän pin-koodin. Hän tietää myös minun pin-koodini. Tämä johtuu ihan käytännön syistä, mutta eipä minulla mitään salattavaakaan ole. En ikinä urki mieheni puhelinta eikä kyllä kiinnosta.
Ei tiedetä. En myöskään tiedä meillä asuvien teinien salasanoja. Pankkiasioiden kanssa olen lapsiakin opastanut, että jos unohtavat pin-koodinsa, niin äiti ei voi auttaa, koska äiti on neuvonut ettei niitä kerrota kenellekään.
Mulle tulee mieleen tuollaisesta vapaaehtoisesta tietojen tyrkyttämisestä hämäys. Että nämä ovat ihan katsottavia tietoja, mutta jossain on vielä se salainen puhelin.
Pankkitunnuksia ei saa antaa toiselle!! Mulla on omilla tunnuksilla pääsy myös miehen tiliin, joten sitä kautta pääsen hoitamaan asiat.
Vierailija kirjoitti:
Ei tiedetä. En myöskään tiedä meillä asuvien teinien salasanoja. Pankkiasioiden kanssa olen lapsiakin opastanut, että jos unohtavat pin-koodinsa, niin äiti ei voi auttaa, koska äiti on neuvonut ettei niitä kerrota kenellekään.
Mulle tulee mieleen tuollaisesta vapaaehtoisesta tietojen tyrkyttämisestä hämäys. Että nämä ovat ihan katsottavia tietoja, mutta jossain on vielä se salainen puhelin.
No me ollaan "tyrkytetty" näitä tietoja toisillemme jo yli 20 vuotta eikä mulla ole silti ollut salaista puhelinta. Jos ei ole salattavaa, mihin tarvitsen salaista puhelinta? Oikeastiko kuvittelet, että kaikki pettää heti kun silmä välttää ja yrittää hämätä toista. Valitettavaa jos teillä on asiat niin.
Tiedän ja hän tietää minun. Kysyn aina kuitenkin luvan ennen kuin etsin jotain hänen sähköpostistaan (matkalippuja yms.) Meillä ei ole siinä mielessä salaisuuksia, mutta molemmat kunnioittavat rajoja ja toisen omaisuutta ja oikeutta yksityisyyteen.
Niitä tunnuksia ja salasanoja on niin paljon eri paikkoihin nykyisin, etten millään kaikkia tiedä.
Ei meillä mitään henkilökohtaisia tietokoneita tai tabletteja ole. Kaikki on kaikkien yhteisessä käytössä, puhelimetkin.
Ainoastaan sähköposti on sellainen, johon toisella ei ole asiaa. Se luetaan kirjesalaisuuden piiriin. Ei niitäkään varjella kuin suurinta salaisuutta, mutta salasanoja ei tiedetä. Ei haittaa, jos toinen näkee auki olevan postilaatikon, mutta ei sieltä mitään sitten ilman lupaa lueta. Mä kirjoittelen paljon ystäväni kanssa, niin se on yksi syy. Ne ystävän jutut on tarkoitettu vain mun silmille.
Tiedän mutta se ei tiedä että mä tiedän.