Millaista elämää lapset viettävät jos molemmat vanhemmat työttömiä?

Itse olin työttömien lapsi. Minua lapsena se hävetti. Asuttiin tietenkin huonommin kuin kaverit. Työttömyys oli valinta, ei pakosta. Kaikki ruoka ja juomat piti säännöstellä. Aina kun pääsin mummolaan niin söin enemmän.

Njooh, omasta näkökulmasta katsottuna ihan mukavaa elämää. Tehdään perheenä paljon kaikkea yhdessä. Ei me paljoa neljän seinän sisällä aikaa vietetä.

Lapsilla on kavereita eikä tietääkseni kumpaakaan ole kiusattu.

Olen työtön. En kerro sitä lapsille, koska en halua heitä huolestuttaa. Ei ole rahallisesti tiukkaa, koska mies käy työssä. Kun lapset kyselevät, koska menen töihin, sanon aina että eihän tässä kiirettä ole. Mutta ei tämä mikään häpeän asia tänä päivänä ole.

Lapset elävät ihan tavallista elämää, kuten muutkin ikäisensä. On harrastuksia, lomaillaan välillä, saavat mitä tarvitsevat. Ja on kavereita, miksi ei olisi. Kukaan ei kiusaa lapsia siitä, että heidän äiti on kotona. Oikeastaan meillä tykkää lasten kaverit käydä ja jutustella. Menevät yhtä matkaa kouluun, kun saatan ekaluokkalaista.

Kuka minua kiusaisi, noh, ainakin omat vanhempani. Muistavat aina mainita, kuinka heillä oli työpaikka aina siitä lähtien kun maailmalle kotoa läksi. Päivääkään ei olla työttömänä oltu. Ja kysellään, että mikä ihme minussa on vikana kun en töitä saa. Ja sitten sellaiset, joilla on suojatyöpaikka, tykkäävät heitellä kommentteja työttömyydestäni. Se loukkaa niin perkeleesti, kun en tässä tilanteessa omasta halusta kuitenkaan ole.