Olen työtön ja tyytyväinen

Siinähän pössyttelet. Eipä sulla muuhun oo varaakaan, joten pitkällä tähtäimellä ei vituta. Itsekin työtön tällä hetkellä, mutta teen kaikkeni, jotta jää mahdollisimman lyhyeksi eikä ehdi vaikuttaa työlläni ja ahkeruudellani tähän mennessä hankkimaani elintasoon.

Terve ihminen ei töitä kaipaa ja sairaalla ei saa teettää. Ei vituta vaikkei nyt ole pössyteltävää. Joku päivä kuitenkin taas on ja nautin sitten pajaa hymy huulilla.

Mikäs siinä jos vähään tyytyy.

Vituttaa vaan se, että tyytyväisiä työttömiä ei voi tunkea omaan jonoonne, jossa saisitte roposenne vaikka vuoden ajan ilman että kukaan kyttää tekemisiänne. Saatte ne roposenne kuitenkin, joten tohon työhaluttomien kyttäämiseen kuluvat resurssit esim. TE-toimistoissa voisi kohdentaa oikeaan tarpeeseen eli työhaluisten työttömien työllistymisessä auttamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vituttaa vaan se, että tyytyväisiä työttömiä ei voi tunkea omaan jonoonne, jossa saisitte roposenne vaikka vuoden ajan ilman että kukaan kyttää tekemisiänne. Saatte ne roposenne kuitenkin, joten tohon työhaluttomien kyttäämiseen kuluvat resurssit esim. TE-toimistoissa voisi kohdentaa oikeaan tarpeeseen eli työhaluisten työttömien työllistymisessä auttamiseen.

Se on taitolaji näytellä aktiivista työnhakijaa. Tämmöisen suurtyöttömyyden aikaan vapaaehtoisesti työttömät voisi jättää rauhaan. Kalliimmaksi ne 9 euron orjuutukset tulee kuin perustyöttömän päivärahat.

Juu en tässä varsinaisesti onneton ole, nyt on aikaa lukea niitä kirjoja, joka töissä ollessa jäi lukematta, koska istui työpäivän lisäksi kolme tuntia autossaan ja jotenkin onnistui hassaamaan sen lopunkin vähän vapaa-ajan tekemättä mitään järkevää. Näin vanhemmiten aika laukkaa siihen tahtiin, ettei edes ehdi huomata jos on tylsää, tosin pientä "Päiväni murmelina" ilmiötä olen havainnut. Aamut toistaa itseään ja eroaa sään lisäksi vain aamiaisen sisällöstä. Ja aika vähän poikkeaa loppupäivänkään sisältö.

Suurimpia harmin aiheita on vääjäämättömästi hajoava auto, joka vielä toistaiseksi takaa vapauden tunteen, että on mahdollista lähteä minne vaan - joo se on enää lähinnä tunne. Telkkukin vetelee viimeisiään, korjaus ei ehkä kauheita maksaisi, mutta kun piti mennä tommonen putkitöllö hommaamaan, eikä sitä yksin kanna kuin olohuoneesta eteiseen.

Tää pöydällä lojuva PuuCee:kin on hidastunut entisestä, "käynnistä kone, keitä kahvia, juo se ja eikun lukemaan uutisia ja, ah tietenkin avoimia työpaikkoja", nykyiseen "klikkaa linkki, käy tiskaamassa kahvikuppi ja lusikka, lue uutinen ja klikkaa uusi linkki, laita aamupuuro tulille, lue uutinen ja klikkaa uusi linkki, tsekkaa puuro ja sekoittele rauhassa, käy vilkaisemassa josko uutinen olisi jo latautunut jne". You get the picture.

Varsinaista juhlaa siis, mutten oikeastaan halua valittaa, huonomminkin voisi olla. Mulla on kuitenkin tää asunto, ja toimiva keittiö jääkaappineen, helloineen ja muukin elektroniikka toimii, juuri ja juuri. Voisin joutua miettimään missä aion seuraavan yön nukkua.

Ja toistaiseksi masun on saanut täytettyä, kun muistaa katsella ahkerasti punaisia lappuja kaupan hyllyiltä.