Lue keskustelun säännöt.
Anoppiongelmaa
30.10.2016 |
Anoppini ja minä emme ole koskaan tulleet hyvin toimeen. Nyt pari viikkoa sitten meille tuli riita jonka seurauksena minä sekä mieheni jouduimme katkaisemaan välit anoppiin. Riitelyhetkellä anoppi oli vahvasti juopunut, joten ajattelin että pistää tyhmän käytöksensä kännin piikkiin ja aamulla edes yrittäisi pahoitella käytöstään - mutta ei. Sen sijaan oli soittanut miehen suvun läpi kuinka olin hänen ja hänen poikansa välit rikkonut - olen siis pahuuden ruumiillistuma. Emme tästä syystä ole kutsuttuna heidän sukunsa luokse esimerkiksi jouluna, jonne menemme joka vuosi. Minusta anoppi saa olla mitä mieltä haluaa, mutta eniten minua surettaa miehen puolesta jolle äiti on ollut yksi elämän tärkeimmistä tukihenkilöistä. Hänelle tämä aika on ollut raskasta ja onkin ollut tavanomaista tunteikkaampi. Olen miehelleni sanonut etten estä häntä olemasta tekemisissä äitinsä kanssa jos niin tahtoo. Minusta on vaan ikävää että minusta on tehty syntipukki heidän välirikkoonsa. Mies ei halua sopia koska anoppi käyttäytyi huonosti minua kohtaan ja loukkasi minun perhettäni, mutta samalla näen kuinka mieheni kärsii kun ei saa olla tekemisissä.. Itse siis olen vieläkin erittäin vihainen anopille ja minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa hänestä, mutta haluaisin vain nähdä mieheni onnellisena.. Miten tässä pitäisi nyt edetä?
Kommentit (19)
Kai nyt aikuinen mies osaa äitinsä kanssa sopia, jos on ollut riitaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ei halua sopia koska anoppi käyttäytyi huonosti minua kohtaan ja loukkasi minun perhettäni, mutta samalla näen kuinka mieheni kärsii kun ei saa olla tekemisissä..
Tämä ei ihan aeunnut. Mies on suuttunut äidilleen, eikä halua sopia. Mutta sama mies kärsiin kuin "ei saa" olla tekemisissä. Miten niin ei saa?
Pysyt itse takavasemmalla, ja annat miehen hoitaa välit niin äitiinsä kuin sukuunsa, sillä tavalla kuin parhaaksi näkee. Toki olet tukena miehelle, jos hän on surullinen tai vihainen.
En jaksa uskoa, että tuollainen ihminen joka hyökkää oman lapsensa elämänkumppanin kimppuun syyttä, on ollut kovin tervehenkinen tuki lapselleen. Varaudu siis siihen, että mies kipuilee nyt muitakin asioita kuin teidän riitaanne, Terveessä vanhempi-lapsi -suhteessahan aikuisiässä se napanuora ikäänkuin katkeaa, ja muut ihmissuhteet menevät vanhempien edelle. Voi hyvinkin olla että mies nyt samaan aikaan etsii tervettä etäisyyttä äitiinsä, siis kaiken tuon riitelydraaman päälle!
Älä ota hirveää stressiä, kuulostaa siltä että tämä asia on nyt miehen hoidettava. Se tekee hyvääkin hänelle.
Mies hoitakoon itse välinsä äitiinsä ja selvittäköön sotkun. Kuulostaa siltä, että anoppisi on tavoiltaan tuollainen ja miehesi on saanut kärsiä siitä koko ikänsä. On miehesi asia miettiä millaisten ihmisten kanssa hän haluaa viettää joulua.
Mistä tiedät, että teitä ei ole kutsuttu anopin suvun juhliin jouluna? Vai onko joku soitellut, että teitä ei kutsuta?
En itse tunne anopin sukua (nimet tiedän, olen tavannut parissa sukujuhlassa), joten minulla ei ole aavistustakaan, koska anoppi soittelee sukunsa läpi ja haukkuu tai kehuu minua. Mistä ihmeestä muut miniät saa nämä tiedot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mites olisi se perinteinen katumus, anteeksipyytäminen ja anteeksianto?
Mua vähän jopa ärsyttää välillä että suomalaisille jopa perhesuhteet on niin kertakäyttöisiä että pienestäkin virheestä katkaistaan kaikki yhteydenpito vuosiksi.
Radiossa hoilotetaan: "Leikkaisin sut irti kolariautosta, Raahaisin ulos palavasta talosta ..." jne. kuraa, mutta todellisuus on ettei viitsitä edes riitaa selvittää rehellisesti keskustelemalla, koska siinä voisi jopa jokainen joutua miettimään niitä omia virheitään ja todeta ettei olekaan täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt aikuinen mies osaa äitinsä kanssa sopia, jos on ollut riitaa?
Mä ymmärsin että aplle ja anopille oli tullut riita, mies vaan sijaiskärsijä. Riita sovitaan kyllä yleensä osapuolten kesken, siinä kolmannen osapuolen anteeksipyynnöillä ei paljon hyötyä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheessä mies hoitaa suhteet omaan sukuunsa, minä omaani. Näin on ollut suhteemme alusta asti. Auttaa kummasti välttymään erilaisilta konflikteilta.
Ei tulisi mieleenkään että mieheni soittaisi vaikka minun isälleni ja sanoisi että tulemme nyt kahville. Samaten, en ole koskaan pyytänyt anoppiani meille kylään, sillä mieheni kuuluu tehdä se. Sama koskee esim. joulukorttien lähettämistä: mieheni huolehtii omien sukulaistensa kortit postiin, minä omani.
Anoppien kannattaisi pysyä kaukana miniöistä ja olla näiden kanssa tekemisissä mahdollisimman vähän. Silloinkin keskustelu kannattaa pitää yleisellä tasolla tyyliin Saara Aalto ja Italian maanjäristys. Ei myöskään pidä kauhistella, ihmetellä tai tulkita mitään, vaan pitäytyä median "faktoissa". Kaikki muu on miniöille kuin punainen vaate, koska anopilla ei saa olla mielipteitä mistään.
Näin kun toimii, saa nähdä poikaansa ja lapsenlapsia säännöllisesti, ei tule riitoja eikä kiivastumisia. Luonnollisesti tapaamiset pyritään sijoittamaan niin, että miniä on töissä tai omissa menoissa, ettei hänelle koidu mitään vaivaa siitä, että puoliso ei ole vielä orpo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt aikuinen mies osaa äitinsä kanssa sopia, jos on ollut riitaa?
Mä ymmärsin että aplle ja anopille oli tullut riita, mies vaan sijaiskärsijä. Riita sovitaan kyllä yleensä osapuolten kesken, siinä kolmannen osapuolen anteeksipyynnöillä ei paljon hyötyä ole.
Ongelma taitaa olla lähinnä se, voiko poika olla äitinsä kanssa väleissä jos pojanpuoliso ei ole.
Meillä käynnit isoäidin luona hoidettiin isän ja sisarusten kanssa, äiti mökötti kotona.
Mitä välien poikkilaittamista se on, jos viikon kuluttua ollaan jo hieromassa sopua (miehesi siis)? Minulle välien poikkilaittaminen tarkoittaa sitä että IKINÄ MISSÄÄN TILANTEESSA EI ENÄÄ KOSKAAN OLLA TEKEMISISSÄ. Ei vaikka toinen tekisi kärrynpyöriä edessä, pihalla, Mannerheimintiellä, pyytäsi anteeksi tai toisi kukkia. Välit on poikki, ne on poikki. ikuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiinnolla jään odottamaan lisää kommentteja. Ihan mielenkiintoinen aloitus. Sitä vaan minäkin vähän ihmettelen, mistä AP tietää, että anoppi on soitellut koko suvun läpi ja mustamaalannut häntä? Ja joulunvietto myös, mistä tiedät, että teitä ei tänävuonna pyydetä mukaan? Jouluunhan on vielä melkein 2 kuukautta. Miehen oma valinta, pitääkö vielä yhteyttä äitiinsä. Älä sinä siitä huolta kanna.
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä mies hoitaa suhteet omaan sukuunsa, minä omaani. Näin on ollut suhteemme alusta asti. Auttaa kummasti välttymään erilaisilta konflikteilta.
Ei tulisi mieleenkään että mieheni soittaisi vaikka minun isälleni ja sanoisi että tulemme nyt kahville. Samaten, en ole koskaan pyytänyt anoppiani meille kylään, sillä mieheni kuuluu tehdä se. Sama koskee esim. joulukorttien lähettämistä: mieheni huolehtii omien sukulaistensa kortit postiin, minä omani.
Tämä on ehkä ihan järkevintä. Meilläkin kumpikin hoitaa oman sukunsa. Eli miehen suku jää kyllä lähes hoitamatta. Ei miehelle tule mieleenkään lähetellä kortteja tms. En jaksa siitä huolta kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JOS miehesi olisi tekemisissä äitinsä ja sukunsa kanssa, niin sitten ruikuttaisit, ettei mies tue sinua. Tee niin tai näin, aina väärin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä mies hoitaa suhteet omaan sukuunsa, minä omaani. Näin on ollut suhteemme alusta asti. Auttaa kummasti välttymään erilaisilta konflikteilta.
Ei tulisi mieleenkään että mieheni soittaisi vaikka minun isälleni ja sanoisi että tulemme nyt kahville. Samaten, en ole koskaan pyytänyt anoppiani meille kylään, sillä mieheni kuuluu tehdä se. Sama koskee esim. joulukorttien lähettämistä: mieheni huolehtii omien sukulaistensa kortit postiin, minä omani.
Tämä on ehkä ihan järkevintä. Meilläkin kumpikin hoitaa oman sukunsa. Eli miehen suku jää kyllä lähes hoitamatta. Ei miehelle tule mieleenkään lähetellä kortteja tms. En jaksa siitä huolta kantaa.
Niinpä. Ja yhteydenpito sukulaisiin on asia, joka opitaan lapsuudessa. Jos poika ei pidä yhteyttä äitiinsä, voi anoppi pohdiskella että kuka sen pojan mahtoikaan kasvattaa...
No yritän tässä vastailla vähän kaikkien kysymyksiin jos vaikka aukeaisi tilanne.
Mieheni oli siis paikalla kun minulle ja anopille tuli sanaharkkaa (nimenomaan siitä, että olemme tekemisissä enemmän minun perheeni kanssa). Yritin selittää anopille että yhteisestä ajasta ei kannata kilpailla ja että pyrimme
käymään molempien luona tasapuolisesti. Tästä alkoi minun perheeni haukkuminen ja solvaaminen, josta luonnollisesti kiivastuin. Mieheni keskeytti keskustelun ja huomautti että toisen perheen haukkuminen on sopimatonta, eihän anoppikaan tykkäisi jos alkaisin heistä puhumaan pahaa? Anoppi suivaantui koska mies asettui puolelleni ja alkoi mies miestäni haukkumaan tossukaksi, vässykäksi sekä käski kasvattamaan pallit.. Eli aikuista keskustelua siis :D
Soitimme mieheni isovanhemmille muutama päivä takaperin ja kutsuimme kahville (miehen synttärien tiimoilta), mutta vastaukseksi saimme kunnon sepityksen kuinka olen rikkonut hänen ja äitinsä välit - enkä ole siis enää haluttua seuraa sukujuhliin tai minnekään muualle. Kahvittelut voitiin siis unohtaa.
Veikkaan että miehelläni on ristiriitaiset tunteet äitiään kohtaan. Hän kyllä tajuaa että on kaikkien etujen mukaista että anoppi miettisi vähän mitä on tullut sanottua ja tajuaisi ettei järkevä aikuinen ihminen käyttäydy noin. Asiat voidaan keskustella, mieluusti selvinpäin. Anoppi vaan tykkää humalassa tuoda näitä asioita esille, en tiedä onko sitten selvinpäin vaikea lähteä näistä puhumaan (?) Mieheni tietysti välittää äidistään - niin me kaikki. Mutta on pakko asettaa rajat mitä voi toisille ihmisille laukoa ja mitä ei..
-AP
Antaa sen anopin miettiä nyt tekemisiään. Harvemmin nämä välirikot ovat ikuisia.
Luulisi että anoppi olisi iloinen että poikansa on löytänyt rakkauden eikä alkaisi häntä tai hänen perhettään arvostelemaan..en kyllä ymmärrä!
Up