Miksi ero tuntuu vaikealta? Olenko läheisriippuvainen?
Olen lukuisia kertoja päättänyt erosta. Täältäkin hakenut aina vahvistusta sille, ettei parisuhteeni ole jatkamisen arvoinen.
En kuitenkaan ole saanut erotuksi.
Kärsin suhteessa ja olen henkisesti aivan loppu.
Mies sai taas tapansa mukaisen kohtauksen pari viikkoa sitten: petti ja pahoinpiteli minua niin että jalka ja käsi oli mustelmilla.
Tosin minäkin tein tuossa tilanteessa väärin, kun tempaisin litsarilla pariin otteeseen.
Ensin ajattelin, että huh, nyt tämä suhde saa riittää. Ajan kuluessa ajatukseni on taas taantunut, enkä ajattele niin jyrkästi. Mies on tehnyt niin paljon passaa, että tämä viimeisin tuntuu pikku jutulta.
Mikä mua vaivaa :(
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne tunteet. Jos ajattelet teidänkin parisuhdetta vain tapahtumien pohjalta -lähtisit heti. Mutta kun sulla on niitä tunteita ilmeisesti miestä kohtaa.
Mä tiedän kun oon ollu samantapaisessa suhteessa.
On vaikea lähteä mutta rohkeasti vaan . Kaikki väkivalta on iso EI .
Suosittelen että menet paikkakuntasi kriisikeskukseen myös juttelemaan, auttaa.
Ei mulla tunteita ole miestä kohtaan. Pettäminenkään ei tuntunut yhtään miltään.
Hmm..
Olet luultavasti aika lihava ja tiedät että itsesi jälleenmyyntiarvo olisi erittäin matala ja ei kiinnostaisi juuri ketään, eli yksin jäisit lopullisesti ja sen asian tietäminen pelottaa syystäkin.
Parisuhde markkinoilla se ns markkina-arvo on nuorilla ja hoikilla, lapsettomilla naisilla hyvä / korkea muilla aika vaatimaton.
Olet säälittävä, aikaansaamaton kynnysmatto. Onnea!
Muutokset pelottaa vaikka ne olisivat hyvästä kaikille.
Asioihin ja ihmisiin tottuu ja vaikka joskus olisi parempi olla tottumatta. (Ainakin huonoihin)
No sit lähdet. Me naiset pärjätään ilman noita huonoja miehiä.
Ja tohon toiseen kommenttiin en viitsi edes kommentoida..
Syö perunamuusia ja tölkkilihapullia ja mietitään asiaa täydellä vatsalla 😀😃
Vierailija kirjoitti:
No sit lähdet. Me naiset pärjätään ilman noita huonoja miehiä.
Ja tohon toiseen kommenttiin en viitsi edes kommentoida..
Tekosyyt naiset pärjäätte 😀😃 👍 joo oh, niin varmaan.
Kaikkeen on syynsä, ei asioita vaan tapahdu noin vain.
Tyytymättömyys suhteen tilaan, ei seksiä, ei läheisyyttä tai yhteistäaikaa eikä mitään korjausliikkeitä sen suuntaan.
Vika on automaattisesti aina jossain toisessa kuin itsessä, luultavasti .
En ole tehnyt mitään väärää, olen uhri ja nyt uhriinnun oikein urakalla, säälikää minua.
Samat fiilikset kun sulla ap.. mieheni ei ole kuitenkaan väkivaltainen mutta henkisen väkivallan eri muodot on tullut koettua. Niin monet pettymykset ja itkut olen saanut kokea ja olen vannonut että nyt saa riittää. No eilen jätin miehen, ehkä lopullisesti mutta silti on alkanut tuntua että mitä jos se ei niin paha ollutkaan, jos minä olenkin vain herkkä ja odotan liikoja!? Näköjään aika on myös kullannut muistoja ja yhteiset pikkureissut ovat alkaneet vaikuttaa ihanilta, vaikka oikeasti mieleni oli haikea reissun päälläkin katsellessani miestä joka oli niin kylmä minua kohtaan :(
Voimia 9:lle, pidä pääsi!
Omat vanhempani vastustavat jyrkästi eroa niin sekin vaikeuttaa.. itse kyllä vanhempana kannustaisin lasta eroon tässä tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Voimia 9:lle, pidä pääsi!
Omat vanhempani vastustavat jyrkästi eroa niin sekin vaikeuttaa.. itse kyllä vanhempana kannustaisin lasta eroon tässä tapauksessa.
Kiitos, yritän... Jos olet ap, niin ehdottomasti pois väkivaltaisesta suhteesta, tiedän kyllä että helpommin sanottu kuin tehty. Itseäni hankaloittaa myös se että tämän miehen jälkeen olen jotenkin menettänyt uskon miehiin, en siis usko että kukaan haluaisi olla hyvä minulle. Kaverini sanoivat että "ansaitset paljon parempaa, sä saat kenet vaan, varsinkin tolla ulkonäöllä"... Silti en vain usko parempaan, mieheni on ilmeisesti onnistunut romuttamaan itsetuntoani suhteen aikana tempuillaan.
Tuollaiset narsistit voivat onnistua manipuloimaan läheisriippumattomankin todella sekaisin! LÄHDE HETI. Älä ajattele. Mielesi kirkastuu kun eroat.
Miksi en miehenä eroa vaikka sitä koko ajan haluaisin?
1. elintaso romahtaa = lasteni elintaso putoaa
2. vaimoni on niin v-mäinen että eron jälkeen en varmaan näkisi lapsiani koskaan
3. mikä on keski-ikäisen eronneen miehen osa. Se on asua pienessä yksiössä yksin eikä tällainen ruma, lyhyehkö ikääntynyt mies enää uutta naista löydä eli yksinäisyyskin olisi osana
Mutta kunhan lapset ovat aikuisia ja lähtevät kotoa niin samalla ovenavauksella poistun minäkin.
Tuntu pahalta, koska olet riippuvainen. onko se nyt läheisriippuvutta tai mitä, niin addiktio on aina addiktio.
Kyllähän narkkarikin tietää, kuinka pahalta lopussa tuntuu, mutta silti ottaa ainetta uudelleen. Järki ei tuossa pelasta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi en miehenä eroa vaikka sitä koko ajan haluaisin?
1. elintaso romahtaa = lasteni elintaso putoaa
2. vaimoni on niin v-mäinen että eron jälkeen en varmaan näkisi lapsiani koskaan
3. mikä on keski-ikäisen eronneen miehen osa. Se on asua pienessä yksiössä yksin eikä tällainen ruma, lyhyehkö ikääntynyt mies enää uutta naista löydä eli yksinäisyyskin olisi osana
Mutta kunhan lapset ovat aikuisia ja lähtevät kotoa niin samalla ovenavauksella poistun minäkin.
Ja elit pari vuosikymmentä onnettomana? Onko omalla elämällä mitään arvoa?
Ne on ne tunteet. Jos ajattelet teidänkin parisuhdetta vain tapahtumien pohjalta -lähtisit heti. Mutta kun sulla on niitä tunteita ilmeisesti miestä kohtaa.
Mä tiedän kun oon ollu samantapaisessa suhteessa.
On vaikea lähteä mutta rohkeasti vaan . Kaikki väkivalta on iso EI .
Suosittelen että menet paikkakuntasi kriisikeskukseen myös juttelemaan, auttaa.