Mielipidekysymys (rikkoontunut tavara)
Tapaus on se että lapseni vahingoitti kaverini tavaraa. Se ei siis mennyt rikki, mutta vahingoittui. itse teko oli vahinko, ei mikään tahallinen ilkeys. Kaveriani selvästi harmitti juttu, joten päätin että hankin hänelle uuden vastaavan ehjän tilalle. Haluaa kuitenkin nyt jonkun toisenlaisen, (mutta saman käyttötarkooituksen) tavaran tilalle. Ajattelin että saan vahingoittuneen tilalle ja myyn sen niin pyrin nimimoinaan omaakin harmitusta, ja kun tämän kerroin miehelle niin hänen mielestä en todellakaan ole oikeutettu saamaan vanhaa itselleni, noloa kuulemma. Itse taas jotenkin automaattisesti ajattelin sen menevän kuin kaupassa, että kun viallisen tuotteen tilalle saa uuden niin automaattisesti palautetaan se huono, enkä aluksi nähnyt tässä mitään outoa, mutta kysynkin nyt, olenko sittenkin karmea pihi?? Kyse 30e tavarasta ja en itse kieriskele rahassa. Ajattelin, että asia on mahdollisimman simppeli, ostan hänelle vastaavan, mikä on ainoa keino ennallistaa tilanne ja korjata lapsen moka.
Kommentit (13)
Mitä tuo kaverisi sitten tekisi kahdella samaan tarkoitukseen tarkoitetulla tavaralla? Jos on hyvä kaveri, niin voi mielestäni aivan hyvin kysyä, että saatko vanhan jos ostat uuden tilalle. Itse ainakin antaisin.
Mikä ihmeen tavara tuollainen voi olla???
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen tavara tuollainen voi olla???
Aika triviaali tavara, ei mikään joka kodin vakiohärpäke, mutta sillälailla tavallinen että saa kuitenkin helposti uusia kaupasta.
Lisää mielipiteitä?
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo kaverisi sitten tekisi kahdella samaan tarkoitukseen tarkoitetulla tavaralla? Jos on hyvä kaveri, niin voi mielestäni aivan hyvin kysyä, että saatko vanhan jos ostat uuden tilalle. Itse ainakin antaisin.
No, jos tämä tavara olisi vaikka kengät niin voihan ihmisellä olla niitä useampia. Vaikkapa jos kyseessä olisi ollut Crocsin sandaali jota lapseni olisi vahingossa pistänyt jollain terävällä ja niihin olisi jäänyt siitä jälki = edelleen käyttökelpoiset mutta vahingoittuneet, ja ymmärrän hyvin että tällainen harmittaa.
Tuossa tilanteessa kysytään uuden tavaran hinta ja sitten maksetaan se, ripeästi. Kyse on kuitenkin pikkurahasta, vaikket rahassa kieriskelisikään. Kalliimpien tavaroiden suhteen voi sitten pohtia asiat perusteellisemmin. Tuo vänkyttäminen on aika töykeää, kun korvausvastuu tässä tapauksessa on ilmeisen selvä.
No en minäkään 30 euron tavaraa kehtaisi itselle vaatia :D Kaikkea ihmiset ajatteleekin...
Ai kamala, en siis todellakaan halua olla mikään moukka! kiitos vastauksista ja mielipiteistä kysymykseeni! Eli hommaan kaverille uuden mutta vähän erilaisen haluamansa tavaran, annan sen ilolla ja sitten ollaan sujut ja voin unohtaa tyytyväisenä koko jutun, onnistuu kyllä!
Omasta puolestani täytyy kyllä puolustukseksi sanoa, että vahinko mikä kävi ei todellakaan rikkonut tavaraa ja tosi tarkkasilmäinen saa joku ulkopuolinen olla, että vahingon edes näkee tavarasta. Itse en olisi edes välittänyt jos juttu olisi käynyt toisinpäin eli minulle. Ja jos näin olisi käynyt että toinen tarjoaa uutta vastaavaa tilalle, olisin toki suostunut (mutta en olisi varmasti keksinyt alkaa ehdottelemaan jotain toista vastaavaa tilalle) mutta tarjonnut vahingoittunutta vastineeksi sitten kaverille. En tiedä oikeastaan miksi, olin vain siinä luulossa että se on etiketin mukaan oikea tapa toimia. Hyvä siis kun kysyin täältä, haluan toimia aina mahdollisimman korrektisti, välillä vaan hämärtyy miten kuuluu tehdä..
Kolmesta kympistä ei kannata tehdä ongelmaa ja minimoit oman harmituksesi mahdollisimman vähäksi antamalla heti sen rahan ja ystäväsi sitten ostaa itse sillä ihan mitä tahansa ja käyttää vaurioitunutta tavaraansa, jos haluaa.
On reilua, että korjaat lapsen kaverille samanlaisen tavaran tilalle, minkä lapsesi (vahingossa) rikkoi. Jos ihan samanlaista ei ole saatavilla niin, siiten voi kysyä mikä kelpaisi korvaajaksi. Eli minusta ei tarvitse ostaa samantapaista, mutta kaverille mieluisampaa (ainakaan, jos se on kalliimpi).
Vierailija kirjoitti:
On reilua, että korjaat lapsen kaverille samanlaisen tavaran tilalle, minkä lapsesi (vahingossa) rikkoi. Jos ihan samanlaista ei ole saatavilla niin, siiten voi kysyä mikä kelpaisi korvaajaksi. Eli minusta ei tarvitse ostaa samantapaista, mutta kaverille mieluisampaa (ainakaan, jos se on kalliimpi).
Se oli ap:n kaveri? Ja kun kyseessä on aikuinen, joka osaa itse hankkia tavaransa, antaisin rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Ai kamala, en siis todellakaan halua olla mikään moukka! kiitos vastauksista ja mielipiteistä kysymykseeni! Eli hommaan kaverille uuden mutta vähän erilaisen haluamansa tavaran, annan sen ilolla ja sitten ollaan sujut ja voin unohtaa tyytyväisenä koko jutun, onnistuu kyllä!
Omasta puolestani täytyy kyllä puolustukseksi sanoa, että vahinko mikä kävi ei todellakaan rikkonut tavaraa ja tosi tarkkasilmäinen saa joku ulkopuolinen olla, että vahingon edes näkee tavarasta. Itse en olisi edes välittänyt jos juttu olisi käynyt toisinpäin eli minulle. Ja jos näin olisi käynyt että toinen tarjoaa uutta vastaavaa tilalle, olisin toki suostunut (mutta en olisi varmasti keksinyt alkaa ehdottelemaan jotain toista vastaavaa tilalle) mutta tarjonnut vahingoittunutta vastineeksi sitten kaverille. En tiedä oikeastaan miksi, olin vain siinä luulossa että se on etiketin mukaan oikea tapa toimia. Hyvä siis kun kysyin täältä, haluan toimia aina mahdollisimman korrektisti, välillä vaan hämärtyy miten kuuluu tehdä..
Ei tässä mitenkään kuulu tehdä. Jos tavara on käyttöesine eli kuluva tuote, vaikkapa kirja, ja siihen tulee pieni repeämä vahingossa, ei ole mitään etikettiä että sinun pitäisi ostaa kirjasarjan seuraava korvaukseksi.
Ei myöskään ole kohtuutonta suoraan sanoa, että ostin sulle vaurioituneen tilalle uuden vahingoittumattoman, mun lapsi voi mainiosti käyttää sitä vaurioitunutta eikä hän saakaan nyt tuota uutta itselleen. Vaan siis sen vaurioituneen. Sekin olisi ihan kohtuullista.
Toki tosin komppaan myös aiempia, ei niitä ystävyyssuhteita kannata 30€ takia rikkoa...
Vanha sinulle.