Ja taas yksinäinen viikonloppu tiedossa
Muutin ulkomaille tähän kaupunkiin jo yli vuosi sitten, mutta omia ympyröitä ei ole yrityksestä huolimatta vieläkään löytynyt. Tuntuu että kaikilla on jo ne omat kaveriporukat, eikä niihin enää niin vaan luontevasti sujahdeta. Lisäksi jonkinlaista kulttuurierovaikeutta on havaittavissa. Täkäläisiin ikäisiäni ihmisiin on vaikeaa saada yhteyttä. Minulla on muutama tuttu ja tapaamme silloin tällöin, käydään lasillisella tai kahvilla, mutta siitäkään ei oikein tule mitään sen syvempää, eivätkä pidemmän päälle sellaisten ihmisten kanssa tapaaminen edes lopulta tuo helpotusta yksinäisyyteni. Haluaisin nauttia ja pitää hauskaa viikonloppuna, käydä ulkona syömässä ja drinkeillä, tai lähteä vaikka eväsretkelle luontoon tai piknikille puustoon. Toki voin tehdä näitä yksinkin ja olen myös tehnyt, mutta olen kuitenkin seurallinen ihminen ja minusta on ihana jakaa ja tehdä yhdessä.
Nyt odotan että olisi jo sunnuntai-ilta ja voisi alkaa valmistautua töihin. Voi mikä ahdistus... :/
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Helppoa. Kutsu mut kylään. Parin viikon päästä jo sopisi ensimmäisen kerran.
No joo, melkeinpä voisinkin!
Minäkin haluaisin puustoon piknikille. Onko sellaista vaikea järjestää?
Olin varma, et tää on sen "kiltin" miehen joka perjantainen katkera avautuminen jännämiesten ylös-alas pumppaavista treenatuista pakaroista. :D
Vierailija kirjoitti:
Olin varma, et tää on sen "kiltin" miehen joka perjantainen katkera avautuminen jännämiesten ylös-alas pumppaavista treenatuista pakaroista. :D
Voi ei, miltä saan itseni kuullostamaan! Löytyikö tästä syy yksinäisyyteeni? Heh.. Ap
Onko alueellaai suomalaisten fb-ryhmää? Sitä kautta voisi alkaa verkostoitumaan jos haluaa myös suomalaisten kanssa olla.
Meitä on täällä palstalla paljon samanlaisia :) Yksin mullakin jälleen kerran viikonloppu tulossa, kuinkas muutenkaan. En ole edes muuttanut maata, kaupunkia vain. Huomaan ny tosin että ei siellä vanhassakaan asuinpaikassa oikeasti ollut asiat toisin, oli vain vähän enemmän noita satunnaisia hyvänpäiväntuttuja joita näkee kerran vuodessa.
Useimmiten ei jaksa tehdä asioita yksin, kun ei siitä saa juuri iloa. Paljon tulee oltua kotona. Nyt on mennyt jo siihen että viikot ahdistaa olla töissä koska en pidä työpaikastani, viikonloput sitten silti ahdistaa olla vapaalla koska on yksin ilman mitään tekemistä. Toivottavasti sulla on töissä, koulussa kivaa tai mitä menitkään sinne tekemään, niin ettei koko ajan vaivaa ikävät tunteet :)
Vierailija kirjoitti:
Meitä on täällä palstalla paljon samanlaisia :) Yksin mullakin jälleen kerran viikonloppu tulossa, kuinkas muutenkaan. En ole edes muuttanut maata, kaupunkia vain. Huomaan ny tosin että ei siellä vanhassakaan asuinpaikassa oikeasti ollut asiat toisin, oli vain vähän enemmän noita satunnaisia hyvänpäiväntuttuja joita näkee kerran vuodessa.
Useimmiten ei jaksa tehdä asioita yksin, kun ei siitä saa juuri iloa. Paljon tulee oltua kotona. Nyt on mennyt jo siihen että viikot ahdistaa olla töissä koska en pidä työpaikastani, viikonloput sitten silti ahdistaa olla vapaalla koska on yksin ilman mitään tekemistä. Toivottavasti sulla on töissä, koulussa kivaa tai mitä menitkään sinne tekemään, niin ettei koko ajan vaivaa ikävät tunteet :)
Sulla ei ole vielä paha tilanne, koska tiedostat tilasi, voit hakea muutosta. Sensijaan nämä palstat on täynnä sellaisten ihmisten kirjoituksia, jotka vihaavat työtään mutta eivät tiedä mikä vaivaa.
Vihansa he kanavoivat työttömiin, jotka ovat heidän mielestään kadehdittavia.
Tällä suunnalla on jonkin verran suomalaisia ja olen fb:n kautta tavannutkin muutaman kerran.
Työni on vaihtelevaa ja useimmiten tykkään siitä. Toisaalta se on myöskin melko yksinäistä pakertamista, mutta ainakin ajatukset saa muualle.
Alan olla jo aika tottunut ja turtunut yksinäisyyteen, mutta nyt iski taas oikein kunnolla pitkästä aikaa ahdistus siitä, mitä teen. Viikonloppu menee varmaan netflix-maratoniksi, kyytipojaksi vähän suklaata ja viiniä. Tavallaan ihan nautinnollista, mutta samalla niin surullista...
Mä taas haluaisin viettää viikonlopun yksin. En kuunnella miehen äksyilyä kun sillä on työstressiä, en lapsien meluamista mutta näillä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas haluaisin viettää viikonlopun yksin. En kuunnella miehen äksyilyä kun sillä on työstressiä, en lapsien meluamista mutta näillä mennään.
Jep, koskaan ei ole ihmisen hyvä.. Pitäisi oppia olemaan tyytyväinen siihen mitä on.
Helppoa. Kutsu mut kylään. Parin viikon päästä jo sopisi ensimmäisen kerran.