ero ja lastenvalvojan käynnin jälkeen harmittaa

No ei sun varmastikaan tarvitse suostua siihen, että mies tulee sinun kotiisi. Miksei lapset voi tavata isää muualla? Jos he eivät halua, niin on isän asia tehdä jotain asian eteen. Sinä tietenkin kannustat lapsia tapaamaan isää. Jos eivät ole valmiita tapaamaan isän uutta puolisoa, niin se on heidän oikeutensa.

Lapset on jo niin isoja, että voivat hoitaa aika itsenäisestikin tapaamiset ja asiat isänsä kanssa. Ainakin se täysi-ikäinen. Sinun ei enää tarvitse puuttua siihen. Tärkeintä on se, ettet mitenkään yritä vaikuttaa lasten kielteisyyteen isää kohtaan. Tai lähinnä siis yrität kannustaa heitä tapaamaan isää, etkä millään tapaa estä tai yritä vaikuttaa siihen.

Vierailija kirjoitti:

Mies löysi uuden ja vedätti yli 20v avioliiton jälkeen minua ainakin vuoden. Tästä on tosi vaikea päästä yli. Mut pikkuhiljaa ja oikeesti toivoisin vielä löytäväni rakkautta tässä maailmassa. Ja nyt tilanne se et yli 12 v lapset saa ite päättää haluavatko tavata miestä uuden naisen kanssa. Onko tää ihan tavallista mitä ,et sovittu et isä käy tällä mun luona. Lunastan ja otan velkaa aika reilusti lisää et voin jäädä omaan kotiin asumaan. Siis lasten isä käy täällä tapaamssa lapsia ,mun ilta ja yövuoroissa. Ja kai sitten jos mulla jotain omaa menoa joskus. Meidän vanhin lapsi 18 asuu kotona mikä tietty helpottaa asiaa. Miehen ei aina tartte olla paikalla jos mulla omaa menoa. Ja nuorinkin lapsi siis yli 12v. Mut toisaalta muo alaknut ärsyttään et mies on kohdelut muo niin väärin ja nyt se tavallaan voi kytätä mun elämää. Ikinä ennen oo oillut mustasukkanen. Mut tapasin yhden miehen joka kaveri. Ja nyt siitä mulle kuittaillut. Kun lapset oli pois syyslomalla toi mulle synttärilahjan ja haki kotoa jotain tavaraa. Samalla huomas et olin käynyt baarissa edellisenä iltana.kuittailki mulle siitä kun tulin kaupasta.

Mulla vähän samanlainen tilanne 9-18-vuotiaita lapsia 3 kpl ja mies löysi nuoremman naisen, jonka luokse muutti about puoli vuotta sitten. Ekan kommentoijan neuvo oli hyvä. On oikeasti ihan h-e-l-v-e-t-i-n vaikea olla katkeroitumatta, mutta kyllä se onnistuu kun katsoo joka aamu peiliin ja puhuttelee itsensä. Päivä päivältä helpottaa vaikka väliin tulee kyllä järkyttäviä romahduksia. Tähän asti olen onnistunut. Pahinta on ollut silloin kun teini raivostuu, kun ei saa jotain haluamaansa ja huutaa päin naamaa että "sä oon niin vitun ruma läski ettei oo ihme että isä lähti" (niin ja oikeasti en ole läski ja ulkonäöltänikin ihan tavanomainen, en kaunis mutta en rumakaan jos nyt sellaista käsitettä edes on). Sun kannattaa miettiä, mitä hyötyjä ja haittoja on siitä, että ex-puoliso käy sun kotona. Mä valitsin toisin, koska olin sitä mieltä, että tämä asunto on sitten toistaiseksi minun ja lasten (ollaan kyllä muuttamassa pois, mutta tämä pitää saada myytyä ensin, en pysty yksin tätä lunastamaan mitenkään) ja eksä pysyköön lestissään uudessa kodissaan. Lastenvalvoja piti sitä hyvänä ratkaisuna ja totesi, että kun tunteet jylläävät vielä voimakkaana, olisi hyvä jos pystyy tekemään neutraaleja ratkaisuja. Meillä lapset käyvät isänsä uudessa kodissa, tai oikeastaan lapset eli kaksi nuorinta sillä vanhin ei ole halunnut mennä eikä voi pakottaakaan, kun hän on täysi-ikäinen eikä kuulu huoltajuussopimuksen piiriin. Eksä olisi halunnut, että tapaa lapset entisessä kodissaan koska uusi puoliso ei ole innokas huolimaan entisen liiton lapsia kotiinsa, mutta lastenvalvoja palautti eksän ruotuun aika nopeasti. Itse en olisi siihen todennäköisesti pystynyt, olin silloin niin sekaisin järkytyksestä. Nyt tämä on ollut hyvä systeemi.

Sun koti on sun koti, on ihan oma asiasi keitä sinne päästät.

Olisi todella kummallista, jos avioerotilanteessa ei yhtään harmittaisi missään tilanteessa. Se on täysin normaalia. Harmitusta ei kuitenkaan tule pitää minkään toiminnan perusteluna.

Ei ole ihan tavallista, että noinkin isot lapset tapaavat erotilanteessa isää vain kotonaan. Heidän kannaltaan se on kuitenkin varmaan hyvä ratkaisu. Voit silti lopettaa sen, jos et enää sitä kestä. Toisaalta voit myös ajatella, että lapset muuttavat pois kotoa jo hyvin pian, joten tilanne ei ole ikuinen.

Harmitukset, mustasukkaisuus, kateus ja epäoikeudenmukaisuuden tunteet kuuluvat avioeroon, vaikka sen miten hyvin hoitaisi. Minusta vaikuttaa, että teillä se on hoidettu hyvin tähän asti. Jos olisin sinä, en ehkä nyt pilaisi hommaa vaan purkaisin tunteeni muulla tavoin kuin lopettamalla lasten kannalta hyvin sujuvan systeemin.