Muita lapsimiehen vaimoja?

Mulle valkeni juuri, että olen naimisissa lapsimiehen kanssa. Tämän sanon vailla miesvihaa tai muutakaan, sillä mieheni lapselliselle käytökselle on ymmärrettävät syyt, jotka vaatisivat terapiaa. Ei koe tarvitsevansa.
Ongelma on ollut miehen käytös, joka on hyvin lapsellista etenkin riitatilanteissa, sekä arjessa. Mies on kuin teini. Ei kykene keskustelemaan, ratkomaan ongelmia tai tekemään kompromisseja vaan pakenee paikalta ovet paukkuen, jos pitää käsitellä normaalia arjen asioita.
Syyt ovat lapsuudessa, missä joutui kätkemään tunteensa ja aikuistumaan varhain, paitsi ettei aikuistunut muutoin kun siten, että toteuttaa nyt aikuiselta vaadittuja traditioita, maksaa laskut, käy töissä yms.mutta
tunnepuolella hän on hyvin lapsekas.
Ei esimerkiksi osaa tunnistaa nälän tunnetta/verensokerin laskua, vaan syö epäsäännöllisesti luoden noidankehän niin, että on väsynyt ja haluton tekemään kanssani mitään. Ei näe syy ja seurasusuhteita, esimerkiksi ei ymmärrä miksi lattiat pitää pestä, mutta valittaa, jos lattia on tahmainen tai kiukustuu, jos lamppu palaa ja täytyy vaihtaa. Mies siis reagoi aina, kun asiat eivät mene kuten hän on ne ajatellut.
Miehelle tulee joka päivä yllätyksenä, että pitää syödä. Vapaapäivinä hän ei tee kompromissejä, vaan nukkuu pitkään ja juo aamukahvia tunnin pyjama päällä, syö banaanin ja vanukkaita, kuten pienet lapset. Hän käyttää muoviastioita ruokaillessaan, kuulema käteviä.
Ei ole montaa vuotta, kun mies pelasi ahkerasti pleikkarista rallipelejä ja taistelupelejä ja katsoo joskus myös piirrettyjä. Yhteisessä saunassa mies saattaa puhua lässyttävällä äänellä minulle ja mukahassusti peittelee etumustaan, lässyttää koiralle ja kantelee sitä sylissä kuin vauvaa. Lenkillä mies lässyttää koiralle niin paljon, että kävelen usein kauempana. Mies päästää koiran vapaaksi lenkkipolulla piittaamatta muista tai kielloistani, höykyttää koiraa menemään kavereidensa luokse ( randomkoiria) ja syyttää minua ilkeäksi kun en anna koiran tavata lajitovereita lenkillä. Mies hemmottelee koiraa kun lasta, joten koira on alistanut miehen ja nukkuu tämän kaulan päällä koko yön. Ei auta mikään neuvo, mies ei kuuntele järkipuhetta.
Mies ei ymmärrä, miksi petivaatteet pitää vaihtaa, miksi pyykkejä pitää lajitella, ei ymmärrä mitä eroa on tummalla ja kirjopyykillä, ei osaa silittää vaatteita ( = ei halua), ei imuroi, pese vessaa tai tee muutakaan kodin siisteystyötä ilman pyytämistä. Minä lakkasin olemasta äiti pari vuotta sitten ja meillä on tasan niin paskaista, mitä minä tämän kodin päästän. Suhteessamme ei ole seksiä, koska mies ei ole missään kontaktissa seksuaalisuuteensa, ei esim.ole seurassani vapautuneesti alasti. Ei halua puhua fantasioista tai erotiikasta, lähtee huoneesta jos telkkarissa on seksikohtaus, nyrpistää nenäänsä jos näkee pornograafista materiaalia.
En ole koskaan kuullut hänen pieraisevan, paitsi yöllä tuhnuttaa kuin mikäkin elukka.
Aion erota miehestäni nyt, eroprosessia olen tehnyt mielessäni vuoden. Toki olen koko ajan puhunu miehelleni ja koittanut saada häntä avautumaan ja terapiaan, mutta mies suuttuu heti.
Koen mieheni käytöksen inhottavana ja nolona, haluan olla naimisissa miehen kanssa, en pojan. Roolimme olivat vuosia niin, että minun piti olla äiti ja huolehtija, mikä ei ole vaimon tehtävä.
Harmittaa silti, kun näen ja tiedän syyn, miksi mies on tuollainen. Häneltä on jäänyt lapsuus elämättä ja on jumahtanut jonnekin teini-ikään tunne-elämältään. Potentiaalia olisi, mutta en voi vaatia ketään väkisin terapiaan tai hakemaan apua. Etsikööt yhtä lapsellisen naisen, jahdatkoon vaikka pokemoneja sitten yhdessä.