Köyhän ainoa ilo on syöminen

Köyhyys ilmeisesti estää hankkimasta muita iloja. Varakkaat nimittäin saavat iloa myös esim. ystävien kanssa juttelemisesta, liikkumisesta, metsässä kävelystä, saunomisesta, lukemisesta jne jne.

Ei iloisuuteen rahaa tarvitse, kyllä köyhä saa iloa muustakin kuin ruuasta. Jos ei saa, niin vika ei ole köyhyydestä, vaan ihmisestä itsestään.

Köyhän ja yksinäisen ainoa ilo on juominen.

Eli elämänhallinnan ongelmia.

Kyllä työtönkin voi etsiä paljon muuta sisältöä elämäänsä. Kaikki ei todellakaan maksa (ainakaan syömistä enempää...)

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys ilmeisesti estää hankkimasta muita iloja. Varakkaat nimittäin saavat iloa myös esim. ystävien kanssa juttelemisesta, liikkumisesta, metsässä kävelystä, saunomisesta, lukemisesta jne jne.

Kyllä sitä kummasti ystävät katoaa kun on vuosia työtön. Ja kuka vaan vuosikausia kotona oleva masentuu eikä jaksa esim liikkua aktiivisesti. Itse kyllä saunon, liikun jonkin verran ja luen mutta olen työtön läski.

Mutta etkös sä juuri kertonut laihtuneesi aika kivasti?

Jatka vaan sitä rataa. Ulkoilu ja liikkuminen piristää myös mieltä, ja kun samalla laihtuu, syntyy positiivinen kierre.

Aijaa, no mä en ole köyhä, pelkästään hyvin vähävarainen. Miten köyhällä on varaa koko ajan syödä jotain, ei mulla ainakaan ole? Mä saan paljon iloa liikunnasta, olis kiva kokeilla hölkkää, mutta mulla ei oo varaa kunnon juoksutossuihin, näillä halvemmilla ei saa kuin kipeät polvet, oon kokeillut. Mutta onhan kävelykin kivaa, pitää vaan kävellä kovaa vauhtia ja riittävän pitkiä lenkkejä. Sain yhdeltä sukulaiselta ilmaiseksi 70-luvun vaihteettoman pyörän, ihanaa huristella sillä, kypärä pitäis kyllä saada ostettua.

Onneksi mulla on sukset  ja toivottavasti pääsee ens talvenakin hiihtämään. Kotona voi onneksi jumpata ja joogata ilmaiseksi, sen verran sain irti, että ostin kahdet puntit. Uimassa haluaisin käydä, kesällä kävin ahkerasti maauimalassa ja järvessä, talvella ei oo varaa. Hyvää hyötyliikuntaa on kun käy marjassa ja sienessä.

Käsityöt on myös halpa ja hyödyllinen harrastus, lankaa saa tarjouksista edullisesti. Lukeminen taas on ihan ilmainen ja myös hyödyllinen harrastus, on se hienoa, että meillä on tällainen kirjastolaitos! Eikö näistä voisi saada enemmän iloa kuin syömisestä? Siitähän tulee vaan ikävä olo, kun syö liikaa ja varsinkin jos jotain hiilareita puputtaa.

Etkö ap voi hakeutua johonkin koulutukseen?

No ainakin hetkeksi yksinäisyys ja köyhyys helpottaa, kun työntää suuhun jotain. Sillä korvataan puuttuvat sosiaaliset/ihmissuhteet, seksi, kosketus. Kun muusta on näemmä turha haaveillakaan.

Tee vapaaehtoistyötä. Toisia auttamalla voit itsekin paremmin.

Jaa, kyllä mä saan nautintoa monesta muustakin jutusta, kuten lukemisesta, leffoista, musiikista ja ulkoilusta.

T. köyhä

Tee käsitöitä? Netistä tilaamalla saa lankoja edullisesti ja samalla voit tehdä itsellesi kotiin somistetta tai vaatetta ja säästät rahaa näiden osalta. Ala katsoa leffoja ja kirjoita niistä arvostelu imdb:een tms. Aloita blogi jostakin ihan itseäsi varten.  Lähde ulos, joogaa, askartele, piirrä, maalaa, tms? Työssäkäyvätkin harrastavat paljon ilmaisia/lähes ilmaisia juttuja. Koita keksiä itsellesi mieleistä puuhaa, vaikka palapelejä tai pasianssia, jotain mikä viihdyttää.

Jos olet ollut monta vuotta työttömänä, niin miksi et lähde opiskelemaan uutta ammattia? Eikös aikuisopiskelijalle räätälöidä koulutus aiemman koulutuksen pohjalta? Minun ystävä opiskeli aikuisiällä uuden ammatin ja hänellä oli pohjalla merkonomin tutkinto parinkymmenen vuoden takaa, hänen ei muistaakseni tarvinnut opiskella esim. äidinkieltä, matikkaa, ruotsia jne. ollenkaan, vaan pelkästään ammattiaineita, joten koulutus oli lyhyempi ja sitten sai valmistuttuaan töitä jostain harjoittelupaikastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys ilmeisesti estää hankkimasta muita iloja. Varakkaat nimittäin saavat iloa myös esim. ystävien kanssa juttelemisesta, liikkumisesta, metsässä kävelystä, saunomisesta, lukemisesta jne jne.

Kyllä sitä kummasti ystävät katoaa kun on vuosia työtön. Ja kuka vaan vuosikausia kotona oleva masentuu eikä jaksa esim liikkua aktiivisesti. Itse kyllä saunon, liikun jonkin verran ja luen mutta olen työtön läski.

No mä olen ollut kotona vasta 2,5 vuotta ja nautin (kivuista huolimatta) jokaisesta päivästä. Olen puoliksi työtyön ja puoliksi eläkkeellä. Tekemistä olisi enemmän kuin päivän tunnit antaa myöten! Ihmettelenkin nykyään miten olen koskaan ehtinyt käymään töissä...

Yksikään ystävä ei ole kadonnut, jopa entisten työkavereiden kanssa tavataan muutaman kerran vuodessa. Lähipiiri on ihan entisellään ja uusiakin ystäviä on tullut useita. Mutta olen myös itse aktiivinen yhteydenotoissa. Yhdessä laitetaan hyvää ruokaa ja nautitaan.

Masennusta on - kivut aiheuttaa - mutta ei se mua sido sänkyyn. Joka viikko käyn jumpassa ja hyötyliikuntaa harrastan varsinkin kesäisin tuossa pihalla minkä ehdin:)

Vuosien jatkuvan kiireen jälkeen olen aloittanut kirjaston "tyhjentämisen" eli haen joka viikko kirjastosta 3 kirjaa ihan vaan hyllystä seuraavat ja luen. Ihanaa kun on siihen aikaa!

Lapsenlapsestakin ehtii nauttimaan täysillä kun ei työt enää sotke aikatauluja.

Kyllä tuo on vaan itsestä kiinni....

Köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvitus

Mulla on ilona on liikunta (kuntosalilla rehkiminen) ja paneminen. Ne ovat sellaista mukavaa puuhaa, joihin on köyhälläkin mahdollisuus :-) Mulla onkin tullut tässä parin vuoden työttömänä ollessa isot lihakset ja turvonnut meisseli :-))

Lenkkeily on ilmaista.

Minä niiiin tykkään laittaa ruokaa ja varsinkin leipoa. Leipominen on pitänyt lopettaa melkein kokonaan. Harmi, sillä se on tosi rentouttavaa. Hyvää ruokaa tulee syötyä liikaa. Pitänee siirtyä eineksiin, niitä ei saa alas, joten rahaakin säästyisi.