Lue keskustelun säännöt.
Mikään ero ei tule yllätyksenä
27.10.2016 |
Aina kuulee ja lukee näitä, miten vaimo/mies jätti aivan yllätyksenä ja ero tuli ihan puskista. Yksikään onnellinen parisuhde ei pääty yllätyseroon. Kyseessä on vain puoliso, joka ei kuuntele tai huomaa toisen ahdinkoa. Tällaisia yllätyseroja on lähipiirissä ollut useita. Usein niin päin, että vaimo jättää yllättyneen miehensä. Oikeasti vaimo on tuskaillut jo kauan, yrittänyt jutella, ihmettelee miksi mies ei reagoi eikä juttele eikä ota vakavasti hänen sanomisiaan, ei suostu avioliiittoneuvojalle, ei kuule, ei näe. Lopulta vaimo päättää, että ero on ainoa vaihtoehto ja mies itkee pitkin kyliä miten ämmä jätti ihan puskista.
Mietin aina, onko tosiaan niin, että puhumaton avioliitto on (yleistäen) miehille jotenkin onnellinen. Ovatko he oikeasti sitä mieltä, että liitto ennen eroa oli onnellinen? Kukaan ei lähde avioliitosta, joka enemmän antaa kuin ottaa. Ellei kyseessä ole mielenterveysongelmat, eikä liitto sellaisen kanssa ole voinut olla tasaista ja mukavaa, eli sekään ei voi tulla ihan täysyllätyksenä.
Tännekin tulee kirjoittamaan jätettyjä katkeria ihmisiä kuinka kyllä HÄNEN liitostaan mies/vaimo vain lähti ja vaihdatti lukot ja sfsdgsdgsdg. Te olette ihan yhtä uunoja kuin esimerkkini puolisot, vaikka kuinka selittelisitte. Ette saa minua vakuutetuksi muusta.
Kommentit (6)
Ihan sama mistä sinä olet vakuuttunut, mutta kyllä se ERO voi tulla yllätyksenä. Normaali ihminen kyllä tietää, että nyt ei mene hyvin mutta ei silti usko, että ero on edessä.
Mutta niin kuin itse sanoit, että jos ei kerran itse ole huomannut mitään merkkejä niin tuleehan se silloin puskista?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mistä sinä olet vakuuttunut, mutta kyllä se ERO voi tulla yllätyksenä. Normaali ihminen kyllä tietää, että nyt ei mene hyvin mutta ei silti usko, että ero on edessä.
Mutta niin kuin itse sanoit, että jos ei kerran itse ole huomannut mitään merkkejä niin tuleehan se silloin puskista?!
Rauhoitu, katkeruutesi haisee tänne asti. Ja kirjoituksen pointti varmaan olikin se, että jos ero tulee puskista niin on aika idiootti puoliso ja ansainnut paskansa.
Kyllä, ero voi tulla puskista. Ei, en koe olevani idiootti joka on ansainnut paskansa.
Mieheni ilmoitti minulle täysin yllättäen pari kuukautta sitten, että haluaa lähteä ja erota. Olemme olleet yhdessä lähes 15 vuotta ja lapsiakin on kolme. Tämän vuoden aikana on hänen elämässään tapahtunut paljon, eikä vähäisimpänä irtisanominen edellisestä työstään. Keski-ikäkin kolkuttelee ovella eikä ihminen joka ennen pystyi kaikkeen, olekaan enää niin kaikkivoipa. Hän on ollut hivenen hiljaisempi. Olen kysellyt, onko kaikki ok, mutta hän on vakuuttanut kaiken olevan hyvin. Olen tyytynyt vastaukseen ja ajatellut kaiken johtuvan iästäkin.
Suhteemme on aina ollut onnellinen. En ole koskaan kantanut (enkä kanna nytkään) katkeruutta tai vihaa hänen epäonnistumisistaan tai virheistään. Olen antanut aina anteeksi. Olen elänyt perheelle ja myös miehelleni. Olen aina halunnut ja rakastanut häntä, sen hän myös tietää. Olen hoitanut kaikki perheen arjen ja juhlan rutiinit, hän on hoitanut mitä on ehtinyt tai viitsinyt. Tästä on välillä tullut riitaa, mutta harvemmin sitäkään.
Nyt hän on kuulemma katkera minulle. Katkera joistain asioista mitä on riidoissa sanottu. Ei mitään vakavaa, perus kiihtyneen ihmisen sanoja, joita olen aina pyytänyt anteeksi. Arjessa en ikinä ole häntä väheksynyt vaan puolustanut viimeiseen asti. Sen tietävät kaikki läheiset.
Hänen päätöksensä on ollut shokki, kaikille. En tiedä kuinka tästä selviän eteenpäin. Olen tuhat kertaa miettinyt olisiko minun pitänyt huomata jotain aikaisemmin, mutten ole keksinyt vastausta. Hän on kovettanut itsensä, eikä suostu edes yrittämään korjata tilannetta ja päästää irti katkeruudesta. Mitään ei kuulemma ole tehtävissä enää. Mitään ei ole edes vielä tehty.
Joskus ero voi olla iloinen yllätys, ainakin minulle. Henkistä ja taloudellista väkivaltaa harjoittanut exäni kieltäytyi erosta systemaattisesti vuosikausia. Minä puolestani en uskaltanut ottaa eroa omin päin, sillä pelkäsin hänen heittäytyvän entistä hankalammaksi. Eräänä kauniina päivänä hän kuitenkin oli tullut toisiin ajatuksiin ja lykkäsi nenäni eteen eropaperit allekirjoitettavaksi - hetkeä aikaisemmin olin jäänyt työttömäksi hyväpalkkaisesta työstä. Voi sitä ilon päivää! Allekirjoitin paperit nopeasti ja toimitin postiin ennen kuin ukko ehti ruveta miettimään, miksi vaikutin helpottuneelta.
Eräs nainen sai yllätyseron, kun nainen keskittyi vain lapsiin ja kotiin. Mies tuli aina kakkosena. Nainen ei nähnyt eikä kuullut miestä ja lopulta mies lähti. Nainen jäi aivan yllättyneenä, miten rakkaus vain hävisi ja lähti. Nainen ei ymmärtänyt, että mies lopetti kukkien tuomisen, huomioinnin ja lopulta puhumisen, koska nainen ei reagoinut niihin. Nainen muisti vain miten liitto oli ollut normaali ja onnellinen, ja mies vain lähti. Todellisuudessa mies oli kärsinyt jo pitkään ja nainen olisi nähnyt jos olisi huomioinut miestään.
Toisessa esimerkissä mies juopotteli ja oli kaikin puolin huono mies. Hän oli sairaalloisen mustasukkainen, kyttäsi ja vahtasi, epäili naistaan kaikesta. Lopulta nainen lähti ja mies ihan tosissaan itki miten tuli ero ihan puskista. Hänestä liitto oli onnellinen ja samaa tarinaa hän kertoo ulkopuolisille. Monet pitävät tuosta naista ihan ämmänä, koska jätti miehensä noin rumasti ihan noin vaan. Onneksi lähimmät tiesivät mistä oli kyse.