Lapsi luo tärkeimmät kiintymyssuhteet neljään ikävuoteen saakka

Lähde? Mielenkiintoinen aihe, jota olen pohtinut aiemminkin. Isäni oli alkoholisti ja äitini psyykkisesti epätasapainoinen ja väkivaltainen.  Molemmat vanhempani olivat henkisesti poissaolevia ja keskittyneitä lähinnä omien suhde -ja elämäntyylisotkujensa selvittämiseen.

Mitenköhän tämä on vaikuttanut minuun nyt aikuisiällä? Pisin parisuhteeni kesti alle vuoden ja sen jälkeen suhteet ovat olleen 1-4kk pituisia. Pelkään väkivaltaisuutta ja päihdeongelmia potentiaalisissa kumppaneissa. Valitsen yleensä ns. turvallisen vaihtoehdon, joka yleensä on liian tylsä minulle loppupeleissä ja muutenkin tavoitteet ovat erilaiset. Minä haluan elää ja seikkailla, valitsen miehiä, jotka ovat kaavoihinsa kangistuneita ja suhteen alussa tämä turva houkuttelee, mutta lopuksi haluan kiemurrella kaavasta irti. 

Lapsuudessa en koe, että minulla olisi ollut yhtään täysin luotettavaa aikuista. Isoäitini oli ehkä eniten läsnä henkisesti. Kukaan muu ei jaksanut leikkiä kanssani tai "tutustua" minuun. Saatika tehdä ruokaa tai pitää huolta perustarpeista. Mummo osti vaatteita ja kokkasi herkullisia ruokia. Mummon ja äidin suhteeseen liittyä paljon kitkaa ja sain kuitenkin olla kahden tulen välissä. Mummoa mustamaalattiin äidin toimesta ja äitiä mustamaalattiin mummon taholta. 

Olisi mielenkiintoisia tietää enemmän aiheesta. 

^ Sulle mummo enemmän äiti kuin oma äiti. Rakastit häntä.

Olen itse adoptioäiti. Kaksi vuotta on aika tärkeä raja. Itselläni molemmilla lapsilla on selkeästi ollut joku johon varhaislapsuudessa on kiinnytty eli lastenkodin hoitaja. Heillä ei ole ollut koskaan mitään kiintymyssuhteeseen liittyviä tai muitakaan ongelmia ja meihin he alkoivat kiinnittyä heti. Se yksikin hyvä suhde tai edes kohtslainen ratkaisee paljon.

^ Kyllä, saako lapsi aikuiselta luottamusta, entä toisilta lapsilta

Vierailija kirjoitti:

^ Sulle mummo enemmän äiti kuin oma äiti. Rakastit häntä.

Saattaa olla, että mummon osallistuminen pelasti jonkin verran. Myöhemmällä iällä mummo on keskittynyt lähinnä äitini haukkumiseen ja olen huomannut, että hän on mieleltään vielä enemmän sekaisin, kuin äitini. Lapsena hän kuitenkin kohteli minua lapsena enkä joutunut hänen negatiivisten ajatusten "myrkyttämäksi". Nykyään tuskin pystyn häntä näkemään, koska hän purkaa kaikki negatiiviset tuntemuksensa mm. äitiäni kohtaan minuun ja suuttuu, kun en halua osallistua äitini ja muiden ihmisten haukkumiseen. 

viesti 2:n lähettäjä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ Sulle mummo enemmän äiti kuin oma äiti. Rakastit häntä.

Saattaa olla, että mummon osallistuminen pelasti jonkin verran. Myöhemmällä iällä mummo on keskittynyt lähinnä äitini haukkumiseen ja olen huomannut, että hän on mieleltään vielä enemmän sekaisin, kuin äitini. Lapsena hän kuitenkin kohteli minua lapsena enkä joutunut hänen negatiivisten ajatusten "myrkyttämäksi". Nykyään tuskin pystyn häntä näkemään, koska hän purkaa kaikki negatiiviset tuntemuksensa mm. äitiäni kohtaan minuun ja suuttuu, kun en halua osallistua äitini ja muiden ihmisten haukkumiseen. 

viesti 2:n lähettäjä

Sanopa mummollesi, että hau hau hau, eiköhän lopeta haukkumisen.