Kollegallani meni totaalisesti hermo, kun meillä oli tehtävänä arvioida ja antaa rakentavaa palautetta muille työstä.

Anna olla. Jos toinen on lapsellinen, eikä pysty ottamaan palautetta, erityisesti asiallista ja rakentavaa, kertoo henkilöstä aika paljon. Älä suotta tuollaisen takia yöuniasi menetä. 

Mielipiteitä? Annanko oikeasti olla vaan ja kollegan kiukuta? Antaa itsestään aika lapsellisen kuvan nyt. En vain todellakaan jaksa työpaikallani tällaista ja jos tämä on minun aiheuttamani kiukku, pitäisikö minun oikeasti tehdä asialle jotain? 

Tulee mieleen yläasteajat ja tyttöjen kinat..

ap

Vierailija kirjoitti:

Anna olla. Jos toinen on lapsellinen, eikä pysty ottamaan palautetta, erityisesti asiallista ja rakentavaa, kertoo henkilöstä aika paljon. Älä suotta tuollaisen takia yöuniasi menetä. 

Vastasitkin näköjään samaan aikaan kuin minäkin. No, en haluaisi välittää ja haluaisin antaa olla. Silti, jotenkin painaa mieltäni se, että jos tämä on täysin minun aikaansaama reaktio, niin pitäisikö minun tehdä asialle jotain. Ja jos en tee mitään, olenko vastuussa tuon kollegan tuntemuksista? Ihan hölmö tilanne ja niin outo, kun kyse on aikuisista ihmisistä!

ap

Kohtelet häntä arvostavasti ja asiallisesti ja fiksusti jatkossa, niin hän tajuaa, ettet pidä häntä tyhmänä yhden "epäonnistumisen" takia. Tuo on voinut kolahtaa jostain syystä arkaan paikkaan, esim. vanhojen traumojen takia ja primitiivireaktio noussut pintaan (tai sitten ylitulkitsit, jos hän vain ei vaikkapa huomannut sinua tai hänellä oli muista syistä huono päivä). Mielestäni se, että menet lässyttämään jotain tekee susta vaan entistä enemmän ylemmyydentuntoisen ja asetelmasta entistä pahemman. Paras reagointitapa mielestäni on kohdella työkaveria hyvin ja arvostavasti, oli hänen reagointinsa syy mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Kohtelet häntä arvostavasti ja asiallisesti ja fiksusti jatkossa, niin hän tajuaa, ettet pidä häntä tyhmänä yhden "epäonnistumisen" takia. Tuo on voinut kolahtaa jostain syystä arkaan paikkaan, esim. vanhojen traumojen takia ja primitiivireaktio noussut pintaan (tai sitten ylitulkitsit, jos hän vain ei vaikkapa huomannut sinua tai hänellä oli muista syistä huono päivä). Mielestäni se, että menet lässyttämään jotain tekee susta vaan entistä enemmän ylemmyydentuntoisen ja asetelmasta entistä pahemman. Paras reagointitapa mielestäni on kohdella työkaveria hyvin ja arvostavasti, oli hänen reagointinsa syy mikä tahansa.

Näin on varmasti fiksuinta. Yritin miettiä sataa eri lähestymistapaa ottaa tuo palautteeni esille hänen kanssaan, mutten keksinyt mitään. Ei nyt oikeasti voi mennä kysymään, että "pahoititko mielesi siitä, että kritisoin sun tekstissä sitä kappalejaottomuutta tai sitä, ettei siinä ollut otsikkoa tai väliotsikoita". Ja mitä tuollaiseen voisi edes vastata? "Joo, tuli paha mieli.." Ehkä nyt vaan jatkan kuin ei mitään ja jos tästä tulee joku isompi asia, niin sitten se hoidetaan jotenkin.

ap

Ei ole vain tottunut saamaan palautetta, eikä luultavasti odottanut saavansa sitä ainakaan sinulta. Neuvoisin nelosen tavoin ennemmin suuntaamaan häneen hyviä viboja, kuin kaivelemaan palaute-asiaa, jos et kuitenkaan koe tehneesi mitään väärää/halua pyytää anteeksi. Ei kannata tulehduttaa välejä enempää.

No palautteen antamisessa työyhteisössä täytyy olla tosi kiltti. Täytyy osata antaa se sillä tavoin, ettei saaja loukkaannu, vaan ymmärtää missä täytyy petrata. Eli ensin hyvät puolet ja sitten voi jostain oleellisesta asiasta huomauttaa hyvin ystävälliseen tyyliin. Ei ruodita jokaista kohtaa yksityiskohtaisesti auki. Ja ihmettelen että teillä on kirjallisessa muodossa annettu vertaisille palautetta. Tuossa on tosi iso väärinymmärryksen ja loukkaantumisen mahdollisuus. Itse en esimiehenä laittaisi koskaan alaisia tuollaiseen tilanteeseen. Varma keino tuhota työyhteisön hyvä henki.

Yksittäisiä ylireagointeja voi tapahtua kenelle tahansa. Usein taustalla on jotain isompaa, joka ei välttämättä juurikaan liity varsinaiseen käsillä olevaan asiaan. Minustakin on hyvä neuvo, että käyttäydyt ystävällisesti ja asiallisesti ja annat tämän toistaiseksi olla. Jos tyyppi on fiksu ja kyseessä on ollut yksittäistapaus niin uskon että hän tietää reagoineensa typerästi ja ymmärtää käyttäytyä paremmin jatkossa. Jos kuitenkin huomaat että vastaavaa alkaa tapahtua usein ja kyseinen henkilö ei yksinkertaisesti kykene ottamaan asiallista palautetta vastaan, on kyseessä isompi ongelma ja siinä kohtaa asian painaminen villasella ei ole enää kenenkään etu.

Jos koet, että haluat jotenkin vapauttaa ilmapiiriä, voisithan kysyä häneltä, onko kaikki ok, ja että sinun ei ollut tarkoitus pahastuttaa palautteellasi. Jos siis koet, että tällainen lähestyminen auttaisi tilannetta. 

En kuitenkaan näe, että sinun tulisi ihan kumartelemalla kumartaa ja anella anteeksiantoa, koska, noh, työelämässä nyt yksinkertaisesti tulee joskus ottaa vastaan palautetta. Ei palautteen vastaanottaminen ole aina herkkua, mutta tuollainen reaktio ja oman mielipahan purkaminen tuolla tavoin on lapsellista ja epäammattimaista. Mikäli hänen käytöksensä pystyy ohittamaan lapsellisena tuittuiluna, toimi toki niin, mutta mikäli se vaikuttaa merkitsevästi töihin, käänny vaikkapa esimiehen puoleen ja kysy, miten toimia.

Noniin, uusi työpäivä. Kollega ei puhu minulle mitään. Ei edes tervehtinyt aamulla, vaikka kävelin vastaan ja katsoin silmiin - käänsi katseensa pois.

Eihän tällaista jaksa. Annan pari päivää ja sitten menen juttelemaan.

Lueskelin vielä niitä kollegan kirjoittamia palautteita muille. Kun muiden palautteet olivat oikeasti hyviä ja rakentavia, niin hänen kommenttinsa olivat täynnä "en tykännyt sun lähteistä" tai "sun tekstissä on paljon vikaa" - eikä avannut niitä vikoja mitenkään..

ap

Vierailija kirjoitti:

Noniin, uusi työpäivä. Kollega ei puhu minulle mitään. Ei edes tervehtinyt aamulla, vaikka kävelin vastaan ja katsoin silmiin - käänsi katseensa pois.

Eihän tällaista jaksa. Annan pari päivää ja sitten menen juttelemaan.

Lueskelin vielä niitä kollegan kirjoittamia palautteita muille. Kun muiden palautteet olivat oikeasti hyviä ja rakentavia, niin hänen kommenttinsa olivat täynnä "en tykännyt sun lähteistä" tai "sun tekstissä on paljon vikaa" - eikä avannut niitä vikoja mitenkään..

ap

Avaisitko hieman, miksi koet, että juuri sinun rakentava palautteesi on asian ydin? En minulla ole töissä aikaa ajatella tavallasi eli nysvätä palautteita, katsoa niiden antamisaikoja, tutkia sisältöjä, vertailla jne. Annan palautteen, se on siinä. Jos on kysyttävä, vastaan, mutta en jää märehtimään asiaa ja oleta, että juuri minun tekemiseni ovat tärkeitä ja uraauurtavia.

Eli olisiko niin, että sinä koet olevasi hurjan tärkeä ja tehneesi suurenkin teon ja nyt peilaat kaikkien muiden tekemisiä tuohon palautteeseesi? Joka ehkä ei sittenkään ollut rakentava?

Vierailija kirjoitti:

Noniin, uusi työpäivä. Kollega ei puhu minulle mitään. Ei edes tervehtinyt aamulla, vaikka kävelin vastaan ja katsoin silmiin - käänsi katseensa pois.

Eihän tällaista jaksa. Annan pari päivää ja sitten menen juttelemaan.

Lueskelin vielä niitä kollegan kirjoittamia palautteita muille. Kun muiden palautteet olivat oikeasti hyviä ja rakentavia, niin hänen kommenttinsa olivat täynnä "en tykännyt sun lähteistä" tai "sun tekstissä on paljon vikaa" - eikä avannut niitä vikoja mitenkään..

ap

Minua alkaisi ottaan pannuun vaan enemmän, jos toinen käyttäytyy kun lapsellinen idiootti. Olet kyllä melkoisen kiltti, mun mielestä. Mitä sä ajattelit sanoa? Pyytää anteeksi? Älä nyt ainakaan sitä tee.

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteitä? Annanko oikeasti olla vaan ja kollegan kiukuta? Antaa itsestään aika lapsellisen kuvan nyt. En vain todellakaan jaksa työpaikallani tällaista ja jos tämä on minun aiheuttamani kiukku, pitäisikö minun oikeasti tehdä asialle jotain? 

Tulee mieleen yläasteajat ja tyttöjen kinat..

ap

Syyttä suuttuu, lahjatta leppyy. Kohautat olkapäitä, et ole huomaavinaan toisen kiukkua. Meillä naapurit suuttuivat tyhjästä ja pitivät yksipuolisesti vihaa puoli vuotta. Me ei oltu huomaavinaankaan, nostettiin kättä ohi ajaessa jne. Nyt ainakin naapurin mies kyllästyi vihanpitoon, oli jutellut miehelleni niitä näitä. Tylsää se vihanpito jos toinen ei lähde mukaan  :)

Eiköhän kannattaisi pyytää lähiesimies mukaan ja istua alas yhdessä, kolmistaan. Mitä pidemmälle tuo pitkittyy, sitä huonommaksi käy koko työyhteisön ilmapiiri. Se joka oli vastuussa kokeilun toteuttamisesta on myös vastuussa sen jälkikäsittelystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna olla. Jos toinen on lapsellinen, eikä pysty ottamaan palautetta, erityisesti asiallista ja rakentavaa, kertoo henkilöstä aika paljon. Älä suotta tuollaisen takia yöuniasi menetä. 

Vastasitkin näköjään samaan aikaan kuin minäkin. No, en haluaisi välittää ja haluaisin antaa olla. Silti, jotenkin painaa mieltäni se, että jos tämä on täysin minun aikaansaama reaktio, niin pitäisikö minun tehdä asialle jotain. Ja jos en tee mitään, olenko vastuussa tuon kollegan tuntemuksista? Ihan hölmö tilanne ja niin outo, kun kyse on aikuisista ihmisistä!

ap

Ei tuo ole kyllä sinun aikaansaama reaktio vaan ihan hänestä lähtöisin oleva ylireagointi. Älä ainakaan missään nimessä pahoittele palautettasi, jos se oli oikeasti täysin asiallinen. Tällaiset henkilöt ovat todella raskaita, otetaan itseensä hyvin helposti ja sitten toisen pitäisi pahoitella, vaikkei mitään olekaan tehnyt. Itse ehkä tiedustelisin onko kaikki ihan ok, ja jos hän vastaa, että on. Niin annat asian olla. Mutta jos hän avautuu tästä palautteesta niin voit tuoda vielä esille, että siinä ei tietenkään ollut mitään henkilökohtaista. Huoh. Mitta älä liikaa tuhlaa energiaa hänen käytöksensä miettimiseen. Ongelma on hänessä ja hänen pitäisi osata käsitellä se niin ettei se vaikuta muihin henkilöihin.