Kuinka voittaa kaiken kattava eponnistumisen pelko?

Olen viimein analysoinut saamattomuuteni pääsyyn, olen aikaisemmin ollut hieman masentunut. Mutta kaiken elämän jälkeen kaikkea rajoittaa käsittämätön epäonnistumisen pelko.

Kaiken ehkä laukaisi parisuhteen loppuminen vuosia sitten, täysin minusta riippumattomista syistä. En siis ollut huono puoliso vaan kumppanini oli sitoutumiskammoinen. Tämä vaan ilmeni vasta suurten päätösten jälkeen jolloin ero oli vielä kovempi paikka.

Vaikka järjellä ajateltuna en ollut mitenkään syyllinen tuohon eroon, kuitenkin syyllistin siitä itseäni ihan liikaa aikoinaan ja edelleenkin. En vaan voi asialle mitään.

Koulu on roikkunut jo vuosia, kursseille uudelleen hakeutuminen vaikuttaa niin vaikealta etten saa sitä aikaiseksi. Oikeastaan pelkään sielläkin epäonnistuvani, pelkään jopa opettajien nauravan minulle kun yritän vuosien jälkeen uudestaan ja epäonnistun. Aikanaan valitsin työt valmistumista ennen ja se oli suuri virhe.

Olen työtön, työnhakeminen on osaltaa vaikuttanut epäonnistumisen pelkoon. "Valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun" on liian tuttu lause, vaikka media koko ajan huutaa työvoimapulaa. Työttömyys on erittäin masentavaa.

Tiedän että saisin enemmän tukia jos työttömyyspäivärahan lisäksi hakisin sossusta jotain, mutten jaksa. Olen aikaisemmin joutunut tappelemaan sossun kanssa. Välillä olen saanut sieltä ja väliltä työkkäristä, välillä en kummastakaan ilman järkevää syytä. Osittain heidän takiaan jouduin joskus maksuvaikeuksiin ja menetin yhden asuntoni kun oli parina kuukautena vuokran maksun kanssa ongelmia. Maksoin siis kaiken mutten eräpäivään mennessä.

Työtön, työtön, työtön... laput täytän päivää ennen vuokranmaksua. Vasta kun on pakko koska pelkään että jostain kumman syystä sieltä ei mitään tulisikaan. Siihen asti kunnes olen avannut kelan sivun kaikki on hyvin...

Monelle näistä peloista ei ole minkäänlaista järjellistä selitystä. Monessa asiassa olen pettynyt pahasti... mutten parina viime vuonna. Kuitenkaan en pääse millään pelosta eroon ja lähinnäkin pysyttelen kotona.

Kuinka siis palaisin normaaliin arkeen ja voisin koittaa hankkia jopa muutaman unelman joiden takia suorittaisin?