Lue keskustelun säännöt.
Alkavatkohan nuoruuttaan pitkittävät (30+) hipsteriaikuiset vääntää paniikissa lapsia ja ostella omakotitaloja joskus kymmenen vuoden päästä?
25.10.2016 |
Vai jatkuuko pitkittyneen nuoruuden eläminen hautaan asti?
Tuli tästä Ylen tekemästä Paperi T -jutusta mieleen: http://yle.fi/uutiset/3-9247391
"Suomi on täynnä kolmekymppisiä, jotka elävät kuin edellisten sukupolvien parikymppiset. Lapset ovat "ehkä joskus" ja työt pätkiä. Sitoutuminen on vaikeaa mutta baareissa notkuminen helppoa.
– Fear of missing out, sen mä löydän itsestäni ja sukupolvestani. Eihän siellä baarissa todennäköisesti mitään tapahdu, mutta pilkkuun asti on notkuttava. Pikku hiljaa opettelen sitä, että lähteekin vain himaan, Pulkkinen sanoo.
Nuoruuden jatkaminen on turvallinen ratkaisu, kun aikuisten jutut, kuten työelämä, ovat täynnä epävarmuustekijöitä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vuonna 2014 ensimmäinen lapsi saatiin keskimäärin 30-vuotiaana, pääkaupunkiseudulla vielä myöhemmin. Naimisiin mennään Suomessa Tilastokeskuksen mukaan noin 32-vuotiaina. [...]
Ilmiönä Paperi T on tarkkanäköinen ajankuva. Nuoruuttaan pitkittäviä kolmekymppisiä kaupunkilaisia on yllättävän paljon. Pulkkinen tuntee tyypin.
– Hän on hirveän innostunut kulttuurista ja kaikesta uudesta. Hän haluaa tietää, mitä maailmassa tapahtuu. Samaan aikaan ollaan aika nihilistisiä, koska usko vaikutusmahdollisuuksiin on järkkynyt. Onko millään mitään väliä? Ahdistuksen voi piilottaa ironiseen naureskeluun."
Kommentit (44)
Jaa ei mulla ole rahaa notkua baareissa. Olen pätkätyöläinen tohtori ja mieheni työtön tohtori.. Tähänkö pitäisi vielä lapsia vääntää kun hädintuskin selviää vuokrista.
T. Nainen 34v, haave kahdesta lapsesta jäänee haaveeksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanko ihmiset haluaisivat vain pätkätöitä, ja kun on vain pätkätöitä tai ei töitä ollenkaan niin kuka uskaltaa lisääntyä?
Omista 30+ kavereista suurin osa on naimisissa, perheellisiä, ja asuntovelallisia, osalla vain pätkätöitä mutta töitä kuitenkin. Osa on sinkkuja mutta eivät hekään baareissa luuhaa, ei vain ole löytynyt kumppania tai eivät halua lapsia.
Paniikissa? Koska kaikkienhan on pakko saada lapsia ja omakotitalo? Eiköhän se oo jokaisen oma asia hankkiiko noita elämäänsä ja jos niin missä vaiheessa. Mä olen 30 kieppeillä, ei lapsia, ei omakotitaloa, ei edes puolisoa. Ihan rauhassa aion katsoa miten elämä etenee, ehkä joskus perheellistyn, ehkä en, en mä mitään paniikkiratkaisuja aio tehdä.
Ei kai tuossa muuta ongelmaa ole kuin että vanhat vanhemmat eivät ole lapselle kovin kiva juttu. Isovanhemmat kuolevat nopeasti pois ympäriltä ja omat vanhemmat eivät nopeasti heikentyessään tarjoa samanlaista turvaa ja seuraa.
Jos ei tee lapsia, niin ei ole yksinkertaistaen mitään ongelmaa. Muutenkin tuosta artikkelista tai ainakin tuosta otsikosta tuli aika syyllistävä vaikutelma; ikään kuin yhteiskunnan ja maailman luonne olisi jokaisen itse päätettävissä; jos sitä hyväpalkkaista vakityötä ei ole, niin ei siinä sen hipsterin itsensä ruoskiminen hirveästi auta paitsi ehkä joidenkin sellaisten idioottien mielestä, jotka toivottavasti kuolevat pian sukupuuttoon. On siis olemassa sellaisia ihmisiä, joiden mielestä ihmisten pitäisi kärsiä ja inhota itseään sellaisten asioiden takia, joihin he eivät voi itse vaikuttaa.
Kyllä ne omakotitalot on vähän niinku maalaisten juttuja. Ei hipsteri koskaan kaupunkia hylkää vaikka lapsia tekisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että tosi moni meistä tulee tajuamaan:
A) ettei lasten tekeminen ole enää "pakollista"
B) että elämä on hyvää juuri näin
Omakotitaloihin ei ole ollut mitään kaipuuta alunperinkään, aiempien sukupolvien unelmia. Ihanaa, että saa elää omannäköistään, rikasta elämää - ilman lapsia.
No minäpä väännän lapset tähän puolison mielenterveysongelmien keskelle. Ei kai toisen työttömyyskään haittaa, tai se että toisen tulot ovat sellaiset 1500 kuussa.
On se jännä ettei pankkikaan anna lainaa.
En ole pitkittänyt nuoruuttani. Baarissa roikkuminen jäi sinne 20-v tienoille. Töitä tein koko opiskeluajan. Mutta jos lapset ja omakotitalo vaaditaan aikuisuuteen, niin sitten minusta ei ikinä tule aikuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vääntäväthän alle kolmekymppisetkin paniikissa niitä taloja ja pentuja.
Perustulo 1250 /kk voisi jeesata, kun tietää ettei jää tyhjän päälle. Jos menot mitoittaa sen mukaan, että esim. 2 hätätilanteessa tienaa vain 2500.
Ehkäpä olisi Pulkkisilla peiliin katsomisen paikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole nuoruuden pitkittämistä, se on erilaisen elämäntyylin valitsemista. Omistusasunto, lapset, arjen harmaa tylsyys, lässähtänyt parisuhde ja elämättä jäänyt elämä on vain yksi mahdollinen tapa viettää se lyhyt ja arvokas aika mitä olemme elossa.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että tosi moni meistä tulee tajuamaan:
A) ettei lasten tekeminen ole enää "pakollista"
B) että elämä on hyvää juuri näinOmakotitaloihin ei ole ollut mitään kaipuuta alunperinkään, aiempien sukupolvien unelmia. Ihanaa, että saa elää omannäköistään, rikasta elämää - ilman lapsia.
Ei minullakaan ollut, mutta 5 kerrostalohäirikön takia haluan ihmisistä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole nuoruuden pitkittämistä, se on erilaisen elämäntyylin valitsemista. Omistusasunto, lapset, arjen harmaa tylsyys, lässähtänyt parisuhde ja elämättä jäänyt elämä on vain yksi mahdollinen tapa viettää se lyhyt ja arvokas aika mitä olemme elossa.
Molempien puolien demonisointi on perseestä.
Toiset sitten pitävät pilkun aikaan baaritiskille sammumista ulkona yrjöilyä hölmönä elämänä. Jos alkaa etsimään piruja, niin kyllä niitä löytää.
Käsi ylös, tunnistitko itsesi:D
T. Lapanen ylhäällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paniikissa? Koska kaikkienhan on pakko saada lapsia ja omakotitalo? Eiköhän se oo jokaisen oma asia hankkiiko noita elämäänsä ja jos niin missä vaiheessa. Mä olen 30 kieppeillä, ei lapsia, ei omakotitaloa, ei edes puolisoa. Ihan rauhassa aion katsoa miten elämä etenee, ehkä joskus perheellistyn, ehkä en, en mä mitään paniikkiratkaisuja aio tehdä.
No "paniikissa" on nyt vaan retoriikkaa, eikö hipsteriyteen kuulu sekin, ettei oteta Omaa Itseä ihan niin vakavasti? ;)
Vierailija kirjoitti:
Vääntäväthän alle kolmekymppisetkin paniikissa niitä taloja ja pentuja.
Ei vaan Suomen isoimmissa kaupungeissa, jossain maalla kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Jaa ei mulla ole rahaa notkua baareissa. Olen pätkätyöläinen tohtori ja mieheni työtön tohtori.. Tähänkö pitäisi vielä lapsia vääntää kun hädintuskin selviää vuokrista.
T. Nainen 34v, haave kahdesta lapsesta jäänee haaveeksi
Jos oikeasti haluat kaksi lasta, niin nyt on ikäsi puolesta se hetki niitä yrittää. Mikäli on valmis tinkimään omasta elintasostaan, niin matalasuhdanne on oikea hetki niitä lapsia hankkia. Jos miehesi on työtön, niin hänen kannattaa olla ennemmin kotona lasten kanssa kuin sinun, jos sinulla on paremmat edellytykset tuoda tuloja perheelle. Sitten seuraavan nousukauden aikaan on lapset jo tehtynä ja molemmat olette vapaita keskittymään työelämään, sitä voi siinä vaiheessa olla hyvällä tuurilla vielä parikymmentä vuotta jäljellä. Ei sitten tarvitse 40+-vuotiaana marttyyrina motkottaa, kuinka olisi kolmekymppisenä tehnyt lapset, jos olisi ollut hyväpalkkainen duuni, mutta kun oli niin pazka hallitus ja Suomi pazka maa, kun nyt en enää hedelmöity ja vasta nyt olen vakaassa asemassa työelämässä.
Eri asia tietysti, jos et lapsia halua, eikä minusta kaikkien ole niitä pakko haluta. Mutta jos oikeasti niistä haaveilet, niin hölmöä uhriutua ja pelleillä omalla ainutkertaisella elämällään. Elämä on harvoin täydellistä, täytyy koittaa löytää suurin mahdollisin onni niillä korteilla, jotka on kädessä.
Meidän perhe onnistui yhdistämään molemmat. Tästä kiitos auttaville ja osallistuville isovanhemmille, jotka mahdollistivat aunnonoston ja lastenhankinnan pätkätyön ja köyhyyden kurimuksessa. Baariinkiin päästään tarpeeksi usein kun saadaan lapset hoitoon. Tiedän ja ymmärrän kyllä etteivät useimmat ole yhtä onnekkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole nuoruuden pitkittämistä, se on erilaisen elämäntyylin valitsemista. Omistusasunto, lapset, arjen harmaa tylsyys, lässähtänyt parisuhde ja elämättä jäänyt elämä on vain yksi mahdollinen tapa viettää se lyhyt ja arvokas aika mitä olemme elossa.
Molempien puolien demonisointi on perseestä.
Toiset sitten pitävät pilkun aikaan baaritiskille sammumista ulkona yrjöilyä hölmönä elämänä. Jos alkaa etsimään piruja, niin kyllä niitä löytää.
Senkin höpsö, on muutakin elämää kuin kakarat ja baaritiskille yrjöily :D olen 37, naimisissa oltu unelmieni miehen kanssa 8 vuotta, kummatkin korkeastikoulutettuja. Elämme elämäämme yleensä niin, että esim. kolmesta vuodesta puolitoista vuotta ollaan joko jommankumman työn puolesta ulkomaan komennuksella, tai sitten muuten vaan seikkailemassa. Olemme nyt marraskuussa taas jättämässä kodin ja työpaikat taakse noin vuodeksi, ja lähdemme säästöjen ja paikan päällä saatavien paskaduunien varassa kiertämään maailmaa. En yrjöile baaritiskille, enkä kaipaa lapsia. Kaipaan elämää, vapautta ja seikkailuja. Minusta on vain hienoa, että niin moni on käsittänyt, ettei enää tarvitse elää sen perinteisen mallin mukaan :)
Muuten ihan ookoo kuinka elää. Koska saa lapsia, jos saa. Ostako omakotitaloa vai jää vuokralle kerrostalo. Mutta kuka 30+ vielä elää pelossa, että jää jostain paitsi ja pitää sen takia istua baarissa pilkkuun? Oikeasti?
Millä minä niitä lapsia väännän, kun en ikinä naisille kelpaa? Palkkakin niin huono, että en minä mitään omistusasuntoa tule hankkimaan. Pakko pitkittää sitä nuoruuttaan sitten, kun tilanne on tämä.