Lue keskustelun säännöt.
Alkavatkohan nuoruuttaan pitkittävät (30+) hipsteriaikuiset vääntää paniikissa lapsia ja ostella omakotitaloja joskus kymmenen vuoden päästä?
25.10.2016 |
Vai jatkuuko pitkittyneen nuoruuden eläminen hautaan asti?
Tuli tästä Ylen tekemästä Paperi T -jutusta mieleen: http://yle.fi/uutiset/3-9247391
"Suomi on täynnä kolmekymppisiä, jotka elävät kuin edellisten sukupolvien parikymppiset. Lapset ovat "ehkä joskus" ja työt pätkiä. Sitoutuminen on vaikeaa mutta baareissa notkuminen helppoa.
– Fear of missing out, sen mä löydän itsestäni ja sukupolvestani. Eihän siellä baarissa todennäköisesti mitään tapahdu, mutta pilkkuun asti on notkuttava. Pikku hiljaa opettelen sitä, että lähteekin vain himaan, Pulkkinen sanoo.
Nuoruuden jatkaminen on turvallinen ratkaisu, kun aikuisten jutut, kuten työelämä, ovat täynnä epävarmuustekijöitä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vuonna 2014 ensimmäinen lapsi saatiin keskimäärin 30-vuotiaana, pääkaupunkiseudulla vielä myöhemmin. Naimisiin mennään Suomessa Tilastokeskuksen mukaan noin 32-vuotiaina. [...]
Ilmiönä Paperi T on tarkkanäköinen ajankuva. Nuoruuttaan pitkittäviä kolmekymppisiä kaupunkilaisia on yllättävän paljon. Pulkkinen tuntee tyypin.
– Hän on hirveän innostunut kulttuurista ja kaikesta uudesta. Hän haluaa tietää, mitä maailmassa tapahtuu. Samaan aikaan ollaan aika nihilistisiä, koska usko vaikutusmahdollisuuksiin on järkkynyt. Onko millään mitään väliä? Ahdistuksen voi piilottaa ironiseen naureskeluun."
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Haluan naimisiin, lapsia, opiskella, tehdä töitä, matkustella... Ja tilanne 30-v. se, että aloitin uuden alan opiskelun (vaativa ala, pitkä opiskeluaika, mutta hyvä palkka), ei ole parisuhdetta, ei lapsia, ei omistusasuntoa...
Nuoruus jäi elämättä masennuksen takia ja lapsuuskin tavallaan perhetaustan, alkoholismin ja väkivallan takia. Sitten tuli jonkinlainen 3-kympin kriisi ja päätin alkaa elää nuoruuttani nyt. Toisaalta samaan aikaan pitäisi opiskella, löytää parisuhde ja elää aikuisen elämää. Olen aina halunnut lapsia ja toivon, että se onnistuu vielä noin 34-40-vuotiaana.
Minulla on tietysti vähän hankala tausta enkä edusta keskimääräistä kolmekymppistä. Toisaalta on monella muullakin nykyään masennusta tms.
Anyway, olen kyllä aiemminkin lukenut tästä ILMIÖSTÄ, joka koskettaa nykyään aika monia. Englanninkielisessä mediassa tästä on ollut paljon. Eri nimityksiäkin löytyy, esim. "twixter", mutta tiivistettynä juuri niin että 30-40-vuotiaat elää elämää, jollaista ennen elettiin ehkä parikymppisinä.
Myönnän kyllä, että tuossa on joitakin huonoja puolia. Ainakin se, että suurin osa (ei toki kaikki) haluaa jossain vaiheessa lapsia ja varsinkin naisilla tulee jossain vaiheessa ikä vastaan.
Meg Jayn puhe aiheesta "miksi 30 ei ole uusi 20" herätti joskus ajatuksia.. https://www.youtube.com/watch?v=vhhgI4tSMwc
Olen itsekin huomannut lähipiirissä tuollaista "tuolileikkiä" varsinkin naisilla. Eletään huoletonta elämää ja yhtäkkiä tulee kauhea kiire vakiintua, kun tulee 30 mittariin. Tämä ehkä selittää sitäkin, miksi niin moni nainen päätyy parisuhteeseen ja hankkimaan lapsia "sen väärän" kanssa vaikka periaatteessa olisi ollut aikaa etsiä sitä oikeaa.
Sama juttu pätee tietysti muuhunkin elämään kuten opiskeluun, työhön ja erilaisiin tavoitteisiin. Aikaa ja mahdollisuuksia näyttää olevan loputtomiin, mutta eletään "sitten kun"-elämää ja lopulta elämästä ei tulekaan sellaista kuin olisi halunnut.
Tietenkään kaikki ei tavoittele samanlaista elämää, mutta yleensä onnellisuus vaatii tavoitteiden saavuttamista, jotka usein liittyy perheeseen, opiskeluun tai työhön. Baareissa notkuminen ja loputon Netflix-sarjaputki tuskin tekee onnelliseksi.
Kyllä onnistuu! Moni saa lapsia vielä yli 40-vuotiaanakin. Ja jos tuntuu ettei tärppää niin lääkäriin hedelmöityshoitoihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo paitsi että ei ehkä ole varaa omakotitaloon eli ostellaan sitten perheasuntoja lähiöiden kerrostaloista ja rivareista, kuten isovanhemmat aikanaan... :)
Vierailija kirjoitti:
Jaa ei mulla ole rahaa notkua baareissa. Olen pätkätyöläinen tohtori ja mieheni työtön tohtori.. Tähänkö pitäisi vielä lapsia vääntää kun hädintuskin selviää vuokrista.
T. Nainen 34v, haave kahdesta lapsesta jäänee haaveeksi
Voittehan te jatkokouluttautua vaikka lähihoitajiksi.
En kelpaa naisille, joten perheen perustaminen ei onnistu. Aika samanlaista elämä on kuin 10v sitten eli frendien kanssa kaikkea, videopelejä ja matkustelua. Ainoa vain, että opiskelu on vaihtunut duuniin
M31