Argh! Ärsyttää äitini pessimismi asian kuin asian suhteen!

Siis AINA hänen pitää hakemalla hakea jokaisesta asiasta jotain negatiivista. Mikään ei voi koskaan olla täysin hienosti ja hyvin. Mm nyt hän oli luonamme kylässä. Käytiin lasten kanssa leikkipuistossa, joka on tosi hienosti laitetun suurehkon lammen rannalla. Lammella on uimarannat, penkkejä, istutuksia jne ja tosiaan ihan vastikään laitettu. Äiti kävi kävelyllä lammen ympäri ja takaisin leikkipuistoon tullessaan totesi että oli ihan hieno lampi mutta jokaisen puistonpenkin vierellä oli koirankakkaa. Nenä nyrpyssä totesi niin ja lyttäsi tapansa mukaan siis sillä kaiken muun. No, päätin itse tarkistaa asian ja kävin myös kävelemässä lammen ympäri - lammen ympärillä on n 20 penkkiä ja YHDEN luona oli yksi koirankakka.



Juuri tällaista se on äitini kanssa. Aina valittamassa ja juoruamassa toisistakin kaikkea negatiivista tyyliin että vain hänen omat ajatuksensa ja elämäntapansa ovat oikeita. Ja vain kaupunkilaiset ovat jotain, maalaiset ovat ihan tollukoita. Vammaisia ei saisi olla suunnilleen olemassa, sillä ne kaikki vaan kärsii ja pitää eläimellistä mölyä äitini mielestä.



Miksi hän ei missään asiassa voisi nähdä pelkkää hyvää ja ajatella pelkkää hyvää??? En jaksaisi...