Hiusvärin pois kasvattaminen

Raidoittamalla mahdollisimman luonnollisella sävyllä kevyesti ja sävyttämällä parin kuukauden välein. Tekee kasvattamisesta helpompaa ja tukka näyttää koko ajan hyvältä. Lopputulos on pitkä tukka, jossa on vähän raitaa niin kauan, kunnes koko hoito kasvaa uusiksi.

Nuorempana tosin leikkasin siilin, kun kyllästyin värjäämiseen...

Vaalensin latvat ensin lähelle omaa sävyä. Olin pitkään värjännyt hiuksia mustiksi ja oma väri keskivaalea, naurettavan näköinenhän se olis ollut jos en olisi ensin vaalentanut. 

Mä leikkautan lyhyen polkka tukan niin monta kertaa että värjätyt kuivat vaurioituneet latvat saa pois, tavoitteena on oman väriset pitkät hiukset otsatukalla.

Hyvin olen jaksanut, värjääminen jäi pois ja hiukset kasvavat ihan itsellään. Hiusten kuntokin on ilman värjäämistä parempi, joten hoitoaineilla ei tarvi läträtä niin paljoa.

Kyllästyin värjäämiseen noin neljä vuotta sitten, edelleen on latvoissa aavistus punaista jäljellä. Ei sitä huomaa, ellei sitä osaa oikein katsomalla katsoa. Alkuun värjäsin kaksiin häihin juurikasvua piiloon aika lähellä omaa hiusväriäni olevalla värillä. Se sulautui yllättävän hyvin punaruskean ja oman värin väliin. Yhden tai kaksi pesua sävytti sitä punaistakin vähemmän punaiseksi. Tuohon aikaan 2-värivärjäys oli vielä muotia, eli olin ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni edes vähän muodikas :D.

Tahdonvoimalla!

Muistan elävästi viimeisimmän värjäyskertani kuuden vuoden takaa: istuin kotona mössöt päässä ja ajattelin että se on loppu nyt. Värjäysaineen haju ja koko touhu muutenkin tuntuivat sen verran tympeiltä, että mitkään välivaihevärjäilyt/-raidoitukset eivät tulleet kysymykseenkään - en kiellä etteikö niistä olisi voinut olla apua mutta valitsin tiukan linjan :D Oli helpompi vain antaa hiusten olla kuin miettiä, mitä niille nyt tekisin.

Kannattaa pitää mielessä, että jos on jo jaksanut kasvattaa omasta väristä useita senttejä takaisin, niin kaikki siihen mennessä nähty vaiva on ollut turhaa jos meneekin palaamaan vanhaan. Otti koville kun suurin osa tukasta oli tummanpunainen (haalistui oranssihtavan punaiseksi) ja oma väri on perussuomalainen keskiruskea, mutta muistutin itseäni siitä, että jossain vaiheessa koko touhu on ohi. Jokainen sentti oli aina eteenpäin ja joka kerta, kun kävin lyhentelemässä latvoja, oman värin suhteellinen osuus lisääntyi entisestään :D Jossain vaiheessa koitti se päivä kun viimeiset värjätyt osuudet tippuivat kampaamon lattialle ja se oli mahtava tunne.

Olen vielä vuosienkin jälkeen iloinen että lopetin värjäämisen :)