Palasin eksän kanssa yhteen enkä voi kertoa ystävälleni

Mies siis seksiriippuvainen ja petti jatkuvasti?

Ei kai miehesi ole seksiriippuvainen amerikkalainen miljonääri?

Kerrot. Rehellisyys maan perii. Kerrot suhteen jatkumisesta ja sitten aiheesta ei enää puhuta. Et vetoa ystävääsi tai ole vailla hänen hyväksyntäänsä. Ottaa tai jättää.

Näin minäkin olen tenyt miehen kanssa toistakymmentä vuotta sitten. Suhteemme oli niin vaikea tabu, että tiesimme sen aiheuttavan hylkäämisiä ja tuomitsemista. Niin kävikin, iso osa suvusta käänsi selkänsä. Jäljelle jäivät ne ihmiskontaktit, jotka asian kestivät.

En ikinä kinua ymmärrystä ratkaisullemme, mutta olen kiitollinen kaikista, joille tärkeämpää on ystävyyteni ja persoonani.

Ystävät ovat yleensä oikeassa. Miten oot varma, että addiktio on parantunut?  Hetken aikaa voi näyttää siltä, mutta...

Tulee mieleen pedofiili tai joku hentaihiippari.

Ei mua kyllä paljon jonkun ystävän kommentit häiritsisi. Enemmänkin miettisin perheen ja suvun reaktioita.

^ Ei pedofiliasta parannuta noin vaan :D

Kerrot tietysti, oikea ystävä luottaa arvostelukykyysi ja antaa sinun elää omaa elämääsi tuomitsematta. Mielipiteensä saa kertoa, mutta toista ei voi kontrolloida.

Minulla oli sama tilanne läheisteni, etenkin siskoni kanssa, joka avioeroa hakiessani suorastaan hyppi tasajalkaa ilosta. Puhumme siskon kanssa joka päivä, joten oli aika pakko kertoa. Siskoni mielestä mies (joka on pettänyt) on epäluotettava, viallinen, laskelmoiva k-pää. Mutta eipä hän tunne miestäni niin kuin minä.

Voi sanoa että sisko "pahoitti mielensä". Minun muuten siinä samalla - sain kuulla olevani vaikka mikä, ja miehestäni sanoi täysin painokelvotonta tavaraa. Pahinta minusta oli se ryöppy, minkä sisko huusi miehelle (vaikka oli se ehkä hiukan ansaittu...). Mutta siitäkin selvittiin. Ehkä, koska oli pakko. 

Joillakin on voimakkaita mielipiteitä ja ystävyyteen (kuten myös sisaruuteen) kuuluu myös vastamäet. Sinuna minä kertoisin mahdollisimman nopeasti ja selvittäisin asian. Varaudu siihen, että myös miehesi voi saada osuutensa jos ystävälläsi on hänen numeronsa (/some) tai viimeistään seuraavan kerran heidän tavatessaan. 

Ystäväni aina kertoi miehestä huonot puolet, ei hyviä ollenkaan.

Kun erosivat, olin tyytyväinen, kun menivät uudestaan yhteen, alkoi ystäväni puhumaan vain niitä hyviä puolia, itse näin vain huonot.

Häihin menin, kun kutsuttiin mutta nyt kun samat ongelmat ovat vahvasti esillä, ei ymmärrys vaan riitä.

Mitäs olet avautunut ja ruikuttanut ystävällesi! Ei hän jaksa kuunnella sellaista ja tietää, että sama olisi taas edessä parin kuukauden päästä yhteenpaluustanne.

Mikä lienee on oikea tarina, sitä emme saa varmaan tietää, mutta olet varmasti käyttänyt ystävääsi olkapäänäsi ainakin niin kauan kun olet miehen kanssa ollut ja ystäväsi on kuullut karmeimmatkin yksityiskohdat triljoona kertaa. Nyt sitten otit miehen takaisin avosylin unohtaen sen kaiken skeidan mitä hän on tehnyt, ystäväsi ei unohda. Hän ei kuitenkaan halua varmasti enää toista itkuvalitusryöppyä niskaansa sinun puoleltasi, joten varaudu siihen, että jos kaikki menee miehen kanssa taas päin peräsintä, niin olet yksin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä lienee on oikea tarina, sitä emme saa varmaan tietää, mutta olet varmasti käyttänyt ystävääsi olkapäänäsi ainakin niin kauan kun olet miehen kanssa ollut ja ystäväsi on kuullut karmeimmatkin yksityiskohdat triljoona kertaa. Nyt sitten otit miehen takaisin avosylin unohtaen sen kaiken skeidan mitä hän on tehnyt, ystäväsi ei unohda. Hän ei kuitenkaan halua varmasti enää toista itkuvalitusryöppyä niskaansa sinun puoleltasi, joten varaudu siihen, että jos kaikki menee miehen kanssa taas päin peräsintä, niin olet yksin.

Onko tuo ystävyyttä? Kyllä ihan oikea ystävä kestää ja tukee tuossakin elämänvaiheessa, ja seuraavassa vaikka olisikin ollut oikeassa (eikä muuten sano sitä!).

Herää kysymys, millaisia ystäviä palstalaisilla oikein on. Minä olen tilittänyt oman suhteeni ongelmia ystävilleni moneen kertaan, samoin he minulle. Ei ystävyytemme kuitenkaan pelkkänä olkapäänä toimimista ole, meillä on myös hauskaa yhdessä! Olisi kammottavaa, jos läheiseni alkaisivat käyttää avautumisiani aseina minua vastaan. Ei sellainen ole oikeaa ystävyyttä.

HEL-NYC kirjoitti:

Minulla oli sama tilanne läheisteni, etenkin siskoni kanssa, joka avioeroa hakiessani suorastaan hyppi tasajalkaa ilosta. Puhumme siskon kanssa joka päivä, joten oli aika pakko kertoa. Siskoni mielestä mies (joka on pettänyt) on epäluotettava, viallinen, laskelmoiva k-pää. Mutta eipä hän tunne miestäni niin kuin minä.

Voi sanoa että sisko "pahoitti mielensä". Minun muuten siinä samalla - sain kuulla olevani vaikka mikä, ja miehestäni sanoi täysin painokelvotonta tavaraa. Pahinta minusta oli se ryöppy, minkä sisko huusi miehelle (vaikka oli se ehkä hiukan ansaittu...). Mutta siitäkin selvittiin. Ehkä, koska oli pakko. 

Joillakin on voimakkaita mielipiteitä ja ystävyyteen (kuten myös sisaruuteen) kuuluu myös vastamäet. Sinuna minä kertoisin mahdollisimman nopeasti ja selvittäisin asian. Varaudu siihen, että myös miehesi voi saada osuutensa jos ystävälläsi on hänen numeronsa (/some) tai viimeistään seuraavan kerran heidän tavatessaan. 

Siskosi, kuten kaverit tai mut näissä tapaukissa tietää jotain miehestä jotain mitä sinä et tiedä. Eli todennäköisesti koittanut pokaa kaikki kauvereita silmäsi takana. Eivät halua sekaantua juttuu, mutta haluava kusipäästä eroon.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Minulla oli sama tilanne läheisteni, etenkin siskoni kanssa, joka avioeroa hakiessani suorastaan hyppi tasajalkaa ilosta. Puhumme siskon kanssa joka päivä, joten oli aika pakko kertoa. Siskoni mielestä mies (joka on pettänyt) on epäluotettava, viallinen, laskelmoiva k-pää. Mutta eipä hän tunne miestäni niin kuin minä.

Voi sanoa että sisko "pahoitti mielensä". Minun muuten siinä samalla - sain kuulla olevani vaikka mikä, ja miehestäni sanoi täysin painokelvotonta tavaraa. Pahinta minusta oli se ryöppy, minkä sisko huusi miehelle (vaikka oli se ehkä hiukan ansaittu...). Mutta siitäkin selvittiin. Ehkä, koska oli pakko. 

Joillakin on voimakkaita mielipiteitä ja ystävyyteen (kuten myös sisaruuteen) kuuluu myös vastamäet. Sinuna minä kertoisin mahdollisimman nopeasti ja selvittäisin asian. Varaudu siihen, että myös miehesi voi saada osuutensa jos ystävälläsi on hänen numeronsa (/some) tai viimeistään seuraavan kerran heidän tavatessaan. 

Siskosi, kuten kaverit tai mut näissä tapaukissa tietää jotain miehestä jotain mitä sinä et tiedä. Eli todennäköisesti koittanut pokaa kaikki kauvereita silmäsi takana. Eivät halua sekaantua juttuu, mutta haluava kusipäästä eroon.

Uskon vakaasti, että viimeistään siskoni olisi kertonut, jos mies olisi yrittänyt jotain...

He eivät tunne miehestäni muuta kuin sen puolen, jonka he näkevät. He näkevät varautuneen, hyvännäköisen uraohjuksen, jonka tietävät pettävän. He eivät näe millainen mies on kahdestaan minun kanssani, kuinka hellä ja rakastava hän on. He eivät kielimuurin takia ymmärrä välttämättä miehen hienovaraista ja rutikuivaa huumorintajua ollenkaan. Heidän on paljon helpompi keskittyä niihin negatiivisiin puoliin tilanteessa.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä lienee on oikea tarina, sitä emme saa varmaan tietää, mutta olet varmasti käyttänyt ystävääsi olkapäänäsi ainakin niin kauan kun olet miehen kanssa ollut ja ystäväsi on kuullut karmeimmatkin yksityiskohdat triljoona kertaa. Nyt sitten otit miehen takaisin avosylin unohtaen sen kaiken skeidan mitä hän on tehnyt, ystäväsi ei unohda. Hän ei kuitenkaan halua varmasti enää toista itkuvalitusryöppyä niskaansa sinun puoleltasi, joten varaudu siihen, että jos kaikki menee miehen kanssa taas päin peräsintä, niin olet yksin.

Onko tuo ystävyyttä? Kyllä ihan oikea ystävä kestää ja tukee tuossakin elämänvaiheessa, ja seuraavassa vaikka olisikin ollut oikeassa (eikä muuten sano sitä!).

Ei ystävyys ole sitä, että toista myötäillää ja tuetaan loputtomiin, jopa omaa moraalia vastaan. Ystävän tunnevarastoa ja voimavaroja ei voi ammentaa loputtomiin. Ihan sama muuten pätee esim. psykiatrisiin sairauksiin perheessä. Kukaan ei jaksa määräänsä enempää, ja se on ihan ymmärrettävää. Erojakin tapahtuu siksi, että toinen on liian sairas. Se on ymmärrettävää.

3

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä lienee on oikea tarina, sitä emme saa varmaan tietää, mutta olet varmasti käyttänyt ystävääsi olkapäänäsi ainakin niin kauan kun olet miehen kanssa ollut ja ystäväsi on kuullut karmeimmatkin yksityiskohdat triljoona kertaa. Nyt sitten otit miehen takaisin avosylin unohtaen sen kaiken skeidan mitä hän on tehnyt, ystäväsi ei unohda. Hän ei kuitenkaan halua varmasti enää toista itkuvalitusryöppyä niskaansa sinun puoleltasi, joten varaudu siihen, että jos kaikki menee miehen kanssa taas päin peräsintä, niin olet yksin.

Onko tuo ystävyyttä? Kyllä ihan oikea ystävä kestää ja tukee tuossakin elämänvaiheessa, ja seuraavassa vaikka olisikin ollut oikeassa (eikä muuten sano sitä!).

Ei ystävyys ole sitä, että toista myötäillää ja tuetaan loputtomiin, jopa omaa moraalia vastaan. Ystävän tunnevarastoa ja voimavaroja ei voi ammentaa loputtomiin. Ihan sama muuten pätee esim. psykiatrisiin sairauksiin perheessä. Kukaan ei jaksa määräänsä enempää, ja se on ihan ymmärrettävää. Erojakin tapahtuu siksi, että toinen on liian sairas. Se on ymmärrettävää.

3

Ei tietenkään ole. Kuitenkin minusta erot ja parisuhteet kompleksisuuksineen kuuluvat minusta ihan normaalin ystävyyssuhteen asioihin. Välillä olla olkaapäänä ja välillä iloitaan mukana, lopun aikaa on tasaista ja välillä osat vaihtuvat. 

Ei ystävyyttä ole sekään, että yritetään hallita toisen elämää sanelemalla, mikä on sallittua ja mikä ei. Sellainen on sairaalloista käytöstä. Toista ihmistä ei voi omistaa.

Ja omissa ystävyyssuhteissani kuunnellaan kanssa puolin ja toisin eikä tulisi mieleenkään alkaa kiusata ystävää siksi, että hän on joskus kertonut minulle suhteensa ongelmista.

Ystäväni mies petti useasti. Minä kuulin ensimmäisestä kerrasta ja kerroin ystävälleni, joka ei uskonut ja syytti minua valehtelusta ja siitä, että olen vain kateellinen, kun hänellä on komea mies ja heillä menee hyvin. Päätin sitten pitää etäisyyttä ystävääni. Kuitenkin tuli pyytämään jossain vaiheessa anteeksi ja kertoi, että olin oikeassa, että näitä juttuja oli enemmänkin ja hän oli vaan sokea rakkaudesta blaablaablaa... No, annoin anteeksi ja olin olkapää ja tuki ja turva, kun erosivat. Välitän ystävästäni oikeasti. Hän on ollut paras ystäväni ihan tarhaikäisestä lähtien. Kuitenkin minulta salassa viritteli tämän miehen kanssa taas jotain... Lopulta hän kiertelyin ja kaarteluin sai sanotuksi, että ovat taas yhdessä ja mies on muuttunut ja he ovat sopineet yhteisiä pelisääntöjä. Tietysti petyin.

En osannut enää tukea ja olla onnellinen heidän puolesta, kun tiedän mikä pettäjäkusipää äijä on. Petti mm. ystäväni toisen kaverin kanssa, oli paljon näitä "kaverinaisia", joita oli käynyt panemassa, paljon selittämättömiä öitä jossain "kavereiden" luona. Näistä siis tietää niin moni ihminen, koska on paljon yhteisiä kavereita ja ne ovat faktoja.

Ei varmasti ole parantanut tapojaan ja pidän tätä miestä vähän silmällä. Nyt on alkanut taas ystävän samat ruikutukset, kun mies ei ollut tullutkaan, kun olivat sopineet romanttisen illan, miehellä puhelin kiinni eikä saa yhteyttä, kuin vasta puolen päivän aikaan, mies ei vastaa viesteihin, oli jossain naamiaisjuhlissa mihin ei häntä huolittu mukaan jne. Lista on loputon! Mitä siinä sitten ystävänä tekisi?? Parasta olisi ohjata tuosta siasta eroon, mutta ei se nyt vaan niin mene.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni mies petti useasti. Minä kuulin ensimmäisestä kerrasta ja kerroin ystävälleni, joka ei uskonut ja syytti minua valehtelusta ja siitä, että olen vain kateellinen, kun hänellä on komea mies ja heillä menee hyvin. Päätin sitten pitää etäisyyttä ystävääni. Kuitenkin tuli pyytämään jossain vaiheessa anteeksi ja kertoi, että olin oikeassa, että näitä juttuja oli enemmänkin ja hän oli vaan sokea rakkaudesta blaablaablaa... No, annoin anteeksi ja olin olkapää ja tuki ja turva, kun erosivat. Välitän ystävästäni oikeasti. Hän on ollut paras ystäväni ihan tarhaikäisestä lähtien. Kuitenkin minulta salassa viritteli tämän miehen kanssa taas jotain... Lopulta hän kiertelyin ja kaarteluin sai sanotuksi, että ovat taas yhdessä ja mies on muuttunut ja he ovat sopineet yhteisiä pelisääntöjä. Tietysti petyin.

En osannut enää tukea ja olla onnellinen heidän puolesta, kun tiedän mikä pettäjäkusipää äijä on. Petti mm. ystäväni toisen kaverin kanssa, oli paljon näitä "kaverinaisia", joita oli käynyt panemassa, paljon selittämättömiä öitä jossain "kavereiden" luona. Näistä siis tietää niin moni ihminen, koska on paljon yhteisiä kavereita ja ne ovat faktoja.

Ei varmasti ole parantanut tapojaan ja pidän tätä miestä vähän silmällä. Nyt on alkanut taas ystävän samat ruikutukset, kun mies ei ollut tullutkaan, kun olivat sopineet romanttisen illan, miehellä puhelin kiinni eikä saa yhteyttä, kuin vasta puolen päivän aikaan, mies ei vastaa viesteihin, oli jossain naamiaisjuhlissa mihin ei häntä huolittu mukaan jne. Lista on loputon! Mitä siinä sitten ystävänä tekisi?? Parasta olisi ohjata tuosta siasta eroon, mutta ei se nyt vaan niin mene.

Minusta ikävintä tuossa oli se, että ystäväsi ei luottanut sanaasi. Pettäminen ei minusta ole se maailman kamalin asia, mutta parisuhdeväkivalta on. Itse olen tukenut ystävääni väkivaltaisessa on-off-liitossa tukemalla häntä, ei hänen liittoaan. Ystäväni tiesi mielipiteeni, mutta minä en hylännyt häntä missään vaiheessa vaan olin olkapäänä, kuuntelijana ja apuna. Ei minun tarvinnut toistaa, että jätä se sika, kun ei se olisi ainakaan auttanut ystävääni. Päin vastoin, nyt hän tiesi voivansa luottaa apuuni ja tukeeni, oli tilanne mikä hyvänsä.