Lue keskustelun säännöt.
Ystävän kotona kerätään ruokapöydän tuolit kumolleen pöydän päälle, etteivät lapset kiipeile pöydille. "Ei ne usko mua"??
22.10.2016 |
Sekä olohuoneen että keittiön ruokapöydän tuolit nostetaan kuin suljetussa ravintolassa pöydälle kun on syöty. Tällä estetään kaverin kahden lapsen (taapero ja 4 vee) kiipeily pöydille. En oikein ensin edes tajunnut koko hommaa. Että miten niin ne kiipeilee pöydille konttaleimaan ja nuohoomaan niitä?
No kun ne kiipeää muuten - sanoi kaveri.
No mikset sä kato että ne EI kiipeile - kysyin?
"Ei ne usko mua", sanoi kaveri.
Kyllä on heikosti siinä huushollissa asiat. Lapset ei edes huomaa/tiedä että asunnossa on kaksi aikuista joilla pitäisi olla jonkinlainen auktoriteetti ja kyky ohjata pentujaan. Ei minkäänlaista.
Jos saisin yhden päivän, tai edes puolikkaan päivän olla niiden kanssa, niin ne oppis ihan helposti, ilman mitään vaivaa tai traumaa, että pöydille ei kiipeillä.
Lasten vanhemmilla ei selkärankaa yhtään, tilalla vetelää makaronia. Sitten vaan huokaillaan ja ollan väsyneitä.
Kyllä tarttis nekin vanhemmat siinä kuin niiden pennutkin , ohjausta..
Kommentit (18)
Tuohan on ihan normaalia. Jokaisessa opettajaperheessä, lastentarhaopettajaperheessä, lähihoitajaperheessä. jossa on ollut taaperoita, niin on ollut aika, jolloin taaperovaiheessa on tuolit pöydän päällä/kumollaan.
Kysehän on siitä, että kun taapero ei näe lapsen vanhemman naamaa, niin käsky unohtuu. Ja vanhemman pitää joskus kääntää selkänsä, kun laittaa ruokaa, tyhjentää tiskikonetta, laittaa laastaria toiselle, käy vessassa, vastaa puhelimeen jne. jne.
4-vuotias taas saattaa olla uhmaiässä ja kerätä huomiota tekemällä samoja temppuja kuin mitä taapero tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi...ajattelin tulla aamusta vähän katsomaan että mitä hauskaa luettavaa tänne on keksitty. Ei näemmä mitään...huono.
Itselläni esikoistyttö halusi aina kiivetä pöydälle parivuotiaaksi asti. Keskimmäisen intohimo oli pistää kaikkea pientä suuhun. Ja nuorimmainen karkaili ulos, selvitti turvalukitun ulko-oven helposti, kekkuloi pakkasessa. Ihme intohimoja kaikilla kolmella! Esikoisen kanssa taisin laittaa tuolit kumoon, kun pöydältä tipahti alas. Olisi pitänyt valvoa neidin liikkeitä herkeämättä. Lapset on kasvatettu rajoilla ja rakkaudella.
Tämän opettajan perheessä ei ole tarvinnut noin tehdä. Vanhemmuus hukassa jos eivät aikuisen sanaa usko. Miten tuossa perheessä pärjätään kun lapset vanhempia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ongelmia tuossa perheessä, jossa tiedostetaan, että lapsen moraalitaju on vielä kiinni siitä, että onko aikuinen ihan vieressä vai ei ;)
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on ihan normaalia. Jokaisessa opettajaperheessä, lastentarhaopettajaperheessä, lähihoitajaperheessä. jossa on ollut taaperoita, niin on ollut aika, jolloin taaperovaiheessa on tuolit pöydän päällä/kumollaan.
Kysehän on siitä, että kun taapero ei näe lapsen vanhemman naamaa, niin käsky unohtuu. Ja vanhemman pitää joskus kääntää selkänsä, kun laittaa ruokaa, tyhjentää tiskikonetta, laittaa laastaria toiselle, käy vessassa, vastaa puhelimeen jne. jne.
4-vuotias taas saattaa olla uhmaiässä ja kerätä huomiota tekemällä samoja temppuja kuin mitä taapero tekee.
No ei ole. Olen toisen polven opettaja, enkä ole tuollaista edes nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajaperheiden ja muiden perheiden ero on siinä, että opettaja/lto/vast. nostaa lapsen pois pöydältä, katsoo lasta silmiin ja sanoo tiukasti, että pöydälle EI SAA kiivetä, koska voi tippua ja satuttaa ihan tosi pahasti ja sitten pitää lähteä lääkäriin eikä saa mennä tarhaan eikä muskariin eikä mummolaan eikä uimahalliin, kun on pää ja käsi paketissa. Muissa perheissä vanhempi sanoo EI EI EI! Ei lapsi ymmärrä, miksi jotain ei saa tehdä, jos vain sanotaan ei. Naurattaa vain se aikuisten tempoilu. Ihan sama koirien kanssa, kiellon jälkeen pitää antaa tehtäväksi jotain sallittua.
Meillä 2-vuotias kuopus on just sellainen tottelemisrajoitteinen. Kyllä iän karttuessa on alkanut totella monia asioita, mutta toiset asiat taas jatkuvat ennallaan. Esim. se, että jos lapsi lähtee juoksemaan poispäin, hän ei kyllä useinkaan kieltämällä pysähdy, vaan lapsi pitää juosta kiinni. Toisaalta on ilahduttavaa nähdä, että itsesuojeluvaistoa on tullut jonkin verran - esim. jos sanon, että älä rynkytä hyllyä, se kaatuu sun päälle, lapsi lopettaa. Meillä oli just tuolit aiemmin pöydällä, sitten toisen huoneen nurkassa pinossa, koska lapsi osasi kyllä nostaa ne pois ja kiivetä pöydälle. Kuopus on vilkas, nopea ja näppärä lapsi. Vielä puoli vuotta sitten elämä oli aikamoista kaaosta, nyt sentään on jo jotain järkeä päässä. Mutta ei meillä kyllä ole mitkään yhden kerran sanotut eit riittäneet, vaan kaikki on vaatinut sitkeää ja jatkuvaa toistoa. Ja erilaisia varotoimenpiteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin miksi. Meillä myös taapero ja 4v. Harva se päivä saan olla komentamassa alas tuoleilta ja pöydiltä kun niitä käytetään kiipeilyalustoina. Tuoleja en nosta ylös kun ne repis ne varmaan alas ja loukkaisi itsensä. Mutta esim laatikoissa meillä on lapsilukot ihan samasta syystä. On kielletty sata kertaa, mutta pääsen helpommalla kun ei enää tartte kieltää ja vahtia, laitan vain lapsilukot. 4-vuotias toki tottelee jo aivan eri tavalla kuin tuo 1,5 v, mutta uhmansa on molemmilla.
Ja siinä toinen pointti. On täysin eri asia kasvattaa ja komentaa muiden lapsia kuin omia. Omat uhmaa, vieraat ei ; ainakaan läheskään samoissa määrin kuin omat. Ja se on lapsen normaalia kehitystä. Vieraiden lasten kanssa myös pystyy yleensä olemaan eri tavalla läsnä koko sen hoitoajan, omat taas roikkuu mukana muun elämän ohella ja aina ehdi olla vieressä vahtimassa.
T. Kahden äiti ja lastenhoitaja
Lapset ja kissat oppii olemaan kiipeämättä pöydille kun heidät/ ne muutaman kerran nostetaan sieltä alas ja kielletään kärsivällisesti. Lapsille perustellaan, kissoille ei tarvitse.
En ole kuullut moisesta tavasta ikinä, missään. Ylisuojelu ja myötäily on lapselle pahasta, hän ei opi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin miksi. Meillä myös taapero ja 4v. Harva se päivä saan olla komentamassa alas tuoleilta ja pöydiltä kun niitä käytetään kiipeilyalustoina. Tuoleja en nosta ylös kun ne repis ne varmaan alas ja loukkaisi itsensä. Mutta esim laatikoissa meillä on lapsilukot ihan samasta syystä. On kielletty sata kertaa, mutta pääsen helpommalla kun ei enää tartte kieltää ja vahtia, laitan vain lapsilukot. 4-vuotias toki tottelee jo aivan eri tavalla kuin tuo 1,5 v, mutta uhmansa on molemmilla.
Ja siinä toinen pointti. On täysin eri asia kasvattaa ja komentaa muiden lapsia kuin omia. Omat uhmaa, vieraat ei ; ainakaan läheskään samoissa määrin kuin omat. Ja se on lapsen normaalia kehitystä. Vieraiden lasten kanssa myös pystyy yleensä olemaan eri tavalla läsnä koko sen hoitoajan, omat taas roikkuu mukana muun elämän ohella ja aina ehdi olla vieressä vahtimassa.
T. Kahden äiti ja lastenhoitaja
Allekirjoitan! Monet vanhemmat eivät tajua, että vilkkaan lapsen kanssa on hieman eri jutut kuin rauhallisemman lapsen kanssa. Jotain pitää lastenhoidon ohella saada tehtyäkin, ja vilkkaan lapsen mukaan ottaminen vaikkapa ruuanlaittoon ei ole oikein vaihtoehto. Mä muistan, kun jossain ketjussa täällä jotkut mammat haukkuivat mut pystyyn, kun en ottanut sellaista vähän yli vuoden ikäistä sählää leipomaan ja laittamaan ruokaa kanssani...
Mulla on kokemusta kahdesta lapsesta, hyvin rauhallisesta ja melko vilkkaasta (ei mitenkään äärimmäisen vilkkaasta, nykyään tuon 2-vuotiaan kanssa voi esim. tehdä lättytaikinaakin, joten jaksaa se välillä olla rauhassakin hetken), ja kyllä se elämä on ihan erilaista sellaisen liikkeessä olevan tehopakkauksen kanssa.
10
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Lapset ja kissat oppii olemaan kiipeämättä pöydille kun heidät/ ne muutaman kerran nostetaan sieltä alas ja kielletään kärsivällisesti. Lapsille perustellaan, kissoille ei tarvitse.
En ole kuullut moisesta tavasta ikinä, missään. Ylisuojelu ja myötäily on lapselle pahasta, hän ei opi mitään.
Voin sanoa, että "muutama kerta" ei kaikissa tapauksissa ihan riitä ;) Olen muuten itse ollut myös erittäin vilkas lapsi. Meillä oli kotona kuulemma myös tuolit pöydällä ja vessa lukittuna ulkopuolelta.
10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vilkkaan 2,5 vuotiaan mummo. Lapsi oppii kävelemään hyvin varhain ja on melkein siitä asti juossut lujaa. Esim. rakasti vaipanvaihtoa tehtäessä kirmata nakuna karkuun. Vanhemmat ja ukki leikkivät mukana. Nyt lapsi saattaa pyörähtää ulkona aikamoista vauhtia karkuun. Minulla polvivamma, joka estää juoksemisen. Lapsi oppi hyvin varhain, että mummo ei juokse. Niinpä hän ei karkaile koskaan kanssani. Päinvastoin, varmistaa että mummo pysyy retkillä porukan mukana.
Aikuinen asettaa rajan ja pitää siitä kiinni. Tässä tapauksessa nostamalla tuolit pöydälle. Eri lapsilla menee eri tavalla se EI perille, ja vain idiootti jää siihen jankkausmoodiin ja alkaa googlailla jäähyjä sen sijaa että nostaisi vain tyynen rauhallisesti tuolit pois. Joo, lasten pitää oppia tottelemaan (ja kyseenalaistamaan ja neuvottelemaan ja pitämään päänsä), mutta hei jos kuvittelee että taaperosta kuin taaperosta saisi muutamalla ei:llä puheohjattavan lasta vahingoittamatta niin on kyllä aika kapea kokemus lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on ihan normaalia. Jokaisessa opettajaperheessä, lastentarhaopettajaperheessä, lähihoitajaperheessä. jossa on ollut taaperoita, niin on ollut aika, jolloin taaperovaiheessa on tuolit pöydän päällä/kumollaan.
Kysehän on siitä, että kun taapero ei näe lapsen vanhemman naamaa, niin käsky unohtuu. Ja vanhemman pitää joskus kääntää selkänsä, kun laittaa ruokaa, tyhjentää tiskikonetta, laittaa laastaria toiselle, käy vessassa, vastaa puhelimeen jne. jne.
4-vuotias taas saattaa olla uhmaiässä ja kerätä huomiota tekemällä samoja temppuja kuin mitä taapero tekee.
Meidän opettajaperheessä ja veljen lähihoitaja-leipuriperheessä ei oo ikinä ollut tuolit pöydällä.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Lapset ja kissat oppii olemaan kiipeämättä pöydille kun heidät/ ne muutaman kerran nostetaan sieltä alas ja kielletään kärsivällisesti. Lapsille perustellaan, kissoille ei tarvitse.
En ole kuullut moisesta tavasta ikinä, missään. Ylisuojelu ja myötäily on lapselle pahasta, hän ei opi mitään.
Voin sanoa, että "muutama kerta" ei kaikissa tapauksissa ihan riitä ;) Olen muuten itse ollut myös erittäin vilkas lapsi. Meillä oli kotona kuulemma myös tuolit pöydällä ja vessa lukittuna ulkopuolelta.
10
Meilläkin oli puolisen vuotta vessa lukittuna ulkopuolelta. Lapsi sai ja osasi itse hoitaa vessa-asiat, mutta sitten hän innostui lukitsemaan itsensä sisään ja kiipeilemään vessan kaapistoa ylös ja ottamaan ylähyllyiltä kiellettyjä tavaroita. Nyt ei ole tarvinnut hetkeen pitää ovea lukossa, mutta silti on yhä meisseli vessan oven vieressä, jotta saa oven heti auki ennen kuin lapsi vetäisee kitaansa kynsilakanpoistoaineen tms.
Opettaja
No eikö ne lapset muka osaa ottaa tuoleja alas? Meillä ainakin osaisi.