Voisitko ottaa romanttiseksi kumppaniksesi ihmisen, jota et pidä hyvännäköisenä?
Minusta vastaus tähän on itsestäänselvä, mutta epäilemättä muitakin näkemyksiä on.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Olen ottanut mutta en ota enää, pysyn sinkkuna.
Miksi otit joskus mutta et ottaisi enää?
Vastasin "en osaa sanoa", koska miehet, joihin olen ihastunut / rakastunut ovat aina alkaneet näyttää silmissäni komeilta ja ihanilta, hyvännäköisiltä. Joidenkuiden miesten kohdalla olen kyennyt heti aluksi näkemään, että hän ei ole ulkonäöltään sellainen, jota objektiivisesti pidän "hyvännäköisenä".
Eli tavallaan voisin vastata sekä "kyllä" että "ei", ja sen takia vastaan "en osaa sanoa".
____________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Voisin ottaa ja olen ottanut. Ymmärtääkseni suurin osa ihmisistä ei voisi kuvitellakaan toimivansa näin, minua vain ei toisen ulkonäkö niin kovasti kiinnosta.
Miksi en, onhan tuo vaimokin niin tehnyt😉
Kun tutustin nykyiseen aviomieheeni, ei hän näyttänyt mielestäni mitenkään hyvännäköiseltä. Kroppa ihan ok, naama sitten vähän vähemmän. Monen vuoden jälkeen olen edelleen samaa mieltä, mutta tästä huolimatta rakastan häntä kovasti. Minulle miehen ulkonäkö on aika merkityksetön juttu.
Naiset eivät Suomessa juuri pariutuisi jos kriteerinä olisi että kumppanin tulee olla hyvännäköinen...
Vierailija kirjoitti:
Naiset eivät Suomessa juuri pariutuisi jos kriteerinä olisi että kumppanin tulee olla hyvännäköinen...
Se on miesten onni sitten. :)
Otin. En ottaisi enää. Suhde lopulta kaatui siihen että noin miehen ulkonäön niin vastenmielisenä että fyysinen kiinnostus katosi kokonaan.
hanska kirjoitti:
Yllättävä vastausjakauma.
Ei vastauksissa mitään yllättävää ollut.
En ihan tiedä mitä tällaisella romanttisella tarkoitetaan... Olen tasokas mies ja jos olisin sinkku etsisin nykyisen tasoisen naisen kumppanikseni, eli ukonäön lisäksi pitää olla myös muita ominaisuuksia, mutta tuosta ulkonäkövaatimuksesta en tingi... Siitä huolimatta haaveilen seksistä naiseten kanssa, jotka eivät ole kovinkaan kauniita ja joskus fantasioin jopa rumista naisista. Tämä varmasti kuulostaa aika omituiselta miksi joku fantasioi rumista kun voi fantasioida kauniistakin... En tiedä itsekkään mistä se johtuu, mutta näin vain ajattelen... Erityisesti eivät naamaltaan kauniit, mutta poikkeuksellisen hyvä peppuiset naiset saavat mielikuvitukseni laukkaamaan. Aivan hyvin voisin ottaaa "ruman" (tuntuu pahalta sanoa naiseta näin) naisen seksikumppanikseni. M29
Ei tarvitse olla hyvännäköinen, mutta jokin itseäni miellyttävä piirre täytyy olla, koska en voi tuntea romanttista vetovoimaa ihmiseen, jonka ulkonäkö ei miellytä.
Jos pillua saa ja jos kiinnijäämisen riskiä ei ole,niin kelpaisi kyllä salasuhteeseen. Kunhan ei hirveän läski ole.
t. aviomies41v
Kumppanin hankinnan yksi perusteista oli että kestän sen seuraa vielä 90-vuotiaana. 90-vuotiaana ulkonäkö ei varmaan päätä huimaa. Miesten ulkonäkö paranee vanhetessa.
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ottanut mutta en ota enää, pysyn sinkkuna.
Miksi otit joskus mutta et ottaisi enää?
Koin että on pakko huolia mitä saa, nyt uskon että parempi on pysyä yksin.
Tyhmä kysymys, tietysti jos on romanttisia ja seksuaalisia himoja kumppania kohden niin tietysti kumppani on hyvän näköinen. Kauneus on katsojan silmissä.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä kysymys, tietysti jos on romanttisia ja seksuaalisia himoja kumppania kohden niin tietysti kumppani on hyvän näköinen. Kauneus on katsojan silmissä.
Ei pidä paikkaansa. Kaikki eivät pidä kumppaniaan hyvän näköisenä vaikka kuinka himoitsisivat häntä. Kreisiä, tiedän, mutta jotkut todella kokevat asian noin.
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Yllättävä vastausjakauma.
Ei vastauksissa mitään yllättävää ollut.
Tuossa vaiheessa puolet vastaajista olisi valmis ottamaan kumppanikseen ihmisen, joka ei miellytä heidän silmäänsä. Minusta tuo on todella yllättävää, ja sitä on nykyinen 44 % osuuskin.
Omat kokemukset ovat sellaiset, että aina kun olen yrittänyt tapailla naista, jota en pidä kauniina, siitä ei ole tullut mitään muuta kuin pahaa mieltä. Viehättyminen ei ole tahdonalainen juttu, ja ilman sitä ei deittailusta seuraa mitään hyvää.
Poikaystäväni ei ensitapaamisella hurmannut minua ulkonäöllään, vaan oli silmissäni aivan tavallinen pulliainen. Ajan kuluessa ja tunteiden kehittyessä aloin pitämään myös hänen ulkonäöstään ja nyt hän on mielestäni hyvin viehättävä.
Olen ottanut mutta en ota enää, pysyn sinkkuna.