Lue keskustelun säännöt.
Viiskymppisenä pitää olla velaton - kun työt voi loppua ikärasismin vuosi
21.10.2016 |
Eli nyt tuttavapiirissä on useampi 45-50 vuotias korkeakoulutettu, jotka irtisanottu.
Suosittelen, että yrittäkää maksaa asuntovelkanne pois ennen ko ikää. Helpompi olla työtön ja yrittää keksi jotain jos pankki ei hengitä niskaan.
Kommentit (14)
Luotan siihen että perintönä tulee aikanaan kaikki tarvittava, enkä suunnittele sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuka muka ei ole tuohon mennessä velaton? Suurin osa on ehtinyt maksaa talonsa, autot, hankkia mökin ja pari sijoituskämppää eikä siihen tarvita kuin säntillistä elämistä, järkevää rahankäyttöä ja keskinkertaiset tulot. Helppo nakki.
Vierailija kirjoitti:
No kuka muka ei ole tuohon mennessä velaton? Suurin osa on ehtinyt maksaa talonsa, autot, hankkia mökin ja pari sijoituskämppää eikä siihen tarvita kuin säntillistä elämistä, järkevää rahankäyttöä ja keskinkertaiset tulot. Helppo nakki.
Kuka muka? No velkaa oli tilastokeskuksen mukaan vuonna 2007 esimerkiksi 39 prosentilla yksilapsisista yli 50-vuotiaista perhekunnista. Kolmilapsisilla luku olikin jo 81%. Eli en nyt ihan tiedä tuosta "suurin osa" väitteestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 43 ja jo nyt on niin, että töitä ei enää löydy. On ollut useita tapauksia, joissa hakemani paikan on saanut joku nuorempi, samalla tai jopa vähemmällä työkokemuksella ja koulutuksella. Työ ei ole fyysisesti raskasta eikä sellaista, että sitä ei voisi tehdä vaikka 100-vuotiaaksi jos vain on elossa.
Ainahan korkeasti koulutetulle löytyy joku suojatyöpaikka, koska on suhteita. Ainakin valtiolla ja kunnilla on niitä pilvinpimein, siellä sitten pitää osata pysyä piilossa kaapintakana eläkeikään asti.. Toisaalta, se tietokovevirhe, ei ole kovinkaan relevantti selitys omille töppäyksille enää.
En ole edes hommannut koko asuntovelkaa. Vuokralaisena on paljon helpompi tarvittaessa muuttaa toiselle paikkakunnalle työn perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on talo ollut maksettuna jo 10 vuotta ja ollaan nyt 42-vuotiaita. Sijoitusyksiöitäkin on jo kolme, joista yksi velaton. Mökkiä ei ole, kun ei tykätä mökkeillä, vaan matkustella ulkomailla. Autoja on kaksi, molemmat velattomia. Kun on keskituloinen eikä saa isoja perintöä, vähät rahat kannattaa sijoittaa tuottavasti. Me teimme niin ja elimme useita vuosia aika niukasti, mutta se kannatti. Omille lapsillemme meiltä jääkin mukavasti omaisuutta eikä haittaa, vaikka 50-vuotiaina emme kävisi enää töissä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
No kuka muka ei ole tuohon mennessä velaton? Suurin osa on ehtinyt maksaa talonsa, autot, hankkia mökin ja pari sijoituskämppää eikä siihen tarvita kuin säntillistä elämistä, järkevää rahankäyttöä ja keskinkertaiset tulot. Helppo nakki.
Niin, se riippuu, jalkojen välistä. Jos on toisella tai kolmannella kierroksella. Minä hyppäsin ratalta ensimäisen kierroksen jälkeen, joten paremalla puolen ollaan.
Onneksi tajusin , kun toisen kierroksen ehdoissa oli velan otto ja elättäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuka muka ei ole tuohon mennessä velaton? Suurin osa on ehtinyt maksaa talonsa, autot, hankkia mökin ja pari sijoituskämppää eikä siihen tarvita kuin säntillistä elämistä, järkevää rahankäyttöä ja keskinkertaiset tulot. Helppo nakki.
Kuka muka? No velkaa oli tilastokeskuksen mukaan vuonna 2007 esimerkiksi 39 prosentilla yksilapsisista yli 50-vuotiaista perhekunnista. Kolmilapsisilla luku olikin jo 81%. Eli en nyt ihan tiedä tuosta "suurin osa" väitteestäsi.
Niin mutta monellako 50-vuotiaalla enää on lapsia kotona edes yhtä, saatika kolmea? Jos nämä ovat 10% ikäluokastaan, niin silloin velkaa onkin enää vain 4+8 prosentilla.
Saa kai sitä osuudet kuulostamaan vaikka miten isoilta, jos jo valmiiksi rajaa joukon vain osaan ikäisistään :D.
T. "95%:lla 50-vuotiaista vankilatuomion suorittaneista pitkäaikaistyöttömistä on velkaa"
Jestas miten Kekkosen aikaiset asenteet. Minä olen 43, on iso asuntolaina ja pieni lapsi, joka tulee asumaan kotona vielä kun olen viiskymppinen. Toisaalta rahaa on, joten ei kannata maksaa asuntolainaa kiireesti pois, koska korot ovat alhaalla ja muualla saan sijoitukselle paremman tuoton. Opiskelen myös uuteen ammattiin, jossa on taatusti töitä. Kuka ukkoutuu tai mummoutuu jo tässä iässä ja kuvittelee parikymppisenä tehtyjen ratkaisujen kantavan koko ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jestas miten Kekkosen aikaiset asenteet. Minä olen 43, on iso asuntolaina ja pieni lapsi, joka tulee asumaan kotona vielä kun olen viiskymppinen. Toisaalta rahaa on, joten ei kannata maksaa asuntolainaa kiireesti pois, koska korot ovat alhaalla ja muualla saan sijoitukselle paremman tuoton. Opiskelen myös uuteen ammattiin, jossa on taatusti töitä. Kuka ukkoutuu tai mummoutuu jo tässä iässä ja kuvittelee parikymppisenä tehtyjen ratkaisujen kantavan koko ikää.
Miten ihmeessä asuntolainojen ajoissa pois maksaminen liittyy "mummoutumiseen"? Jos on hyvä palkka ja/tai säästäväinen ja/tai osaa tehdä hyviä sijoituksia, on "mummo" :D??
Samaa mieltä mutta yllättävän moni ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tuli ottaneeksi asuntolainan vasta yli nelikymppisenä. Se on tätä menoa maksettu vasta vähän ennen eläkeikää. Enpä jaksa kuitenkaan oikeastaan stressata asiasta. Itselläni on sellainen koulutus, kokemus ja osaaminen, jolle uskoisin aina riittävän kysyntää. Tietty pitkäaikaisen työttömyyden iskiessä voisin pahimmassa tapauksessa joutua myymään asuntoni, mutta elämä jatkuisi sen jälkeenkin.
Ongelmia tulee vain jos joutuu irtisanotuksi varttuneella iällä. Työtöntä neli-, viisi-, kuusikymmpistä ei palkkaa kukaan, siispä pitää yrittää hakeutua asemaan ja työpaikkaan josta ei saa potkuja. Eihän tuo tietenkään onnistu aina, työpaikka saatetaan yllättäen myydä pois alta ja siinäpä odottelet nelikymppisenä potkuja.
Minä olen osittain onnella, osittain taidolla, onnistunut luovimaan nykyisessä työilmapiirissä. Vaihdoin työpaikkaa viisikymppisenä ja vielä uudelleen kuusikymppisenä ja nyt uskon että saan jatkaa yksityisen sektorin asiantuntijatyöpaikassani niin pitkään kuin haluan.
Toinen vaihtoehto on hakeutua julkiselle puolelle, varsinkin jos koulutus eli muodollinen pätevyys sen sallii. Silloin voi itse valita miten pitkään jatkaa työelämässä ja työedut sekä palkkakin ovat paremmat.
Minä olen 43 ja jo nyt on niin, että töitä ei enää löydy. On ollut useita tapauksia, joissa hakemani paikan on saanut joku nuorempi, samalla tai jopa vähemmällä työkokemuksella ja koulutuksella. Työ ei ole fyysisesti raskasta eikä sellaista, että sitä ei voisi tehdä vaikka 100-vuotiaaksi jos vain on elossa.