Opiskeletko jotain työn/kotitöiden ohessa vai oletko kunnianhimoton laiska paska?

Minusta olisi kivaa opiskella vaikka jotain kieltä iltalukiossa, mutta en usko, että vuorotyöhön yhdistettynä siitä tulisi mitään.

Kotiäitinä ollessani, 3v, kuopuksen syntymän jälkeen, olin kunnianhimoinen äiti. Kaikki ruoka oli itse tehtyä, lisäksi suurinosa lasten vaatteistakin, onneksi olivat niin pieniä, etteivät ymmärtäneet, miten heidät oli puettu.Siivoojana olen aina ollut huono.

Mutta tärkeintä oli olla läsnä lapsille ja heidän varhaislapsuutensa, uskon että se on kantanut heidät hyvin aikuisuuteen, täytyy kyllä sanoa että nuo kotiäitivuodet olivat elämäni parhaita vuosia.

Toisenlaista kunnianhimoa, ehdin toteuttaa 28v ennen lasten syntymää ja nyt jo 20v kotiäitivuosien jälkeen.

En missään tapauksessa halua olla kunnianhimoinen. En koe saavani siitä mitään lisärvoa elämääni. Mukava laiskuus ja oleilu kunniaan! Se kehittää luovuuttakin.

Nyt riittää työ, pienet lapset ja koti. Mut ehkä joskus. En tiedä olisiko varaa enää opiskella mutta kahtottaa kahtottaa..

Olen laiska paska.

Vierailija kirjoitti:

Olen laiska paska.

Sama

Olen rahanahne paskiainen, koska olen provisiopalkkaisessa työssä tienaamassa vitusti rahaa. Ei ole tarvetta opiskella. 

Luen paljon, pohdiskelen ja oivaltelen. Teen kauppareissut ja kotityöt, ulkoilutan koiran kolmesti päivässä. Tapaan ihmisiä, käytän rahaa fiksusti. Yhden lapsen totaali-yh. Ei minusta enää lääkäriä tule ja olen tyytyväinen elämääni. En ole koskaan ollut sitä mieltä että on se niin "hianoo" kun on muutama diplomi seinällä. Valmiiksi purtua soopaa.

Opiskelen avoimessa yliopistossa. Olen myös laiska paska.

Nämä kolmen tutkinnon ja töiden ihmiset ovat lähes poikkeuksetta ylisuorittajaNAISIA. Naiset ruoskii itseään ja toisiaan.

Business englantia. Lisäksi olen opiskellut 100% työn ohessa saksaa ja kirjanpitoa.

opiskelen kyllä, juuri kunnianhimoisena olen aloittanut opiskelut.

Työ tosin piti jättää, työnanatajalle ei sopinut opintovapaa. En siis saa aikuisopintotukea, vaikka työhistorian ansiosta voisin saada. En saa myöskään ansiosidonnaista liitosta, koska te-toimisto viimein päätti, että minulla on hyvät mahdollisuudet työllsityä aikaisemmalle alalleni ( aloitin opiskelut uudella alalla työn epäsäännöllisyyden ja alan epävarmuuden vuoksi) Ansiosidonnainen oli siis ollut jo alustavasti sovittuna mutta peruuntui. Päätöksestä ei voi valittaa. Saan siis 250 € opintotukea ja minulla on kolme lasta.

Suunnittelin tekeväni työtä opintojen ohessa mutta koulun 100% läsnäolopakko hankaloittaa ja tulevat harjoittelujaksot myös...

Etsin nyt sitten niitä entisen alani töitä ja palaan takaisin työ-kotityö harrastuksen pariin, unohdan uuden mielenkiintoisen urani :(

Minulla on kokoaikaisen työn lisäksi kokoaikaiset yliopisto-opiskelut. Lisäksi lapset 1 v. ja 3 v. En koe olevani rasittunut - yliopisto-opiskelu on mielestäni suhteellisen helppoa. Työni ei myöskään ole streessaavaa.

En ole kunnianhimoinen. Otan kyllä selvää asioista mitkä kiinnostavat (milloin mitäkin historiasta hyötykasveihin), mutta en opiskele ohjatusti. Ei ole kiinnostusta saavuttaa mitään tiettyä arvoasemaa tai titteliä, mainetta tai kunniaa, tavoittelen ennemin mielenrauhaa ja onnellisuutta. Työn puolesta ei ole mitään ihmeellisiä vaatimuksia, pääasia että koen sen mielekkääksi ja saan tarpeeksi rahaa elämiseen niin ettei tarvitse joka sentin perään stressata (en kaipaa merkkilaukkuja tai miljoonataloa, mutta välillä on kiva matkustella).

Hmm... onko hän jonkinlainen akateeminen jännämies ?

Opiskelen koska rakastan sitä. Se on mulle samanlainen harrastus kuin penkkiurheilu muille.