Miten lapselle voi olla vihainen huutamatta? Miten se onnistuu?

Kai sitä nyt voi olla jämäkkä huutamattakin. Huudatko miehellesikin jos haluat painottaa jonkun asian tärkeyttä?

No mä oon tosi kova huutamaan, enkä oo vielä huomannut, että siitä olisi ollut jotain hyötyä, päin vastoin. Millainen sun normaali ääni on, jos sillä puhuminen kuulostaa lässyttämiseltä?

Kai sä nyt osaat puhua muutenkin kuin karjumalla tai lässyttämällä. Käytä sitä samaa äänyä, jolla puhut rasittaville aikuisille, joiden toivot tottelevan sinua.

Jos et keksi muita vaihtoehtoja kuin karjuminen tai lässyttäminen, toivon todellakin ettet ole erehtynyt lisääntymään. Minä käytän asiallista, suoraa puhetta. Huutaminen ei millään muotoa lisää lapsen ymmärrystä, enkä halua etät minua totellaan pelon takia. Lelut siivotaan siksi, että lattialla mahtuu kulkemaan eikä lelut mene rikki kun niiden päälle astuu vahingossa. On myös kiva kun pidetään koti siistinä. Siivoamisen syy ei saa olla se, että muuten äiti rähjää.

Lässyttämisen ja huutamisen välillä useimilla ihmisillä on laaja skaala äänensävyjä. Tehosteeksi voi ottaa hiukan ilmeitä. 

Kyse on asenteesta, eikä äänenvoimakkuudesta.

Ei minusta oo paha, mut tunnet toivottavasti itse lapsesi niin hyvin että tiedät, millaista volyymia hän kestää ja missä asioissa ylipäätään kannattaa suuttua (ei lapsi aina tahallan ole hankala!).

Silti, kannattaa minusta ensin vaikka rauhallisella äänellä sanoa, että lelut pitää siivota nyt, jos haluaa leikkiä niillä huomenna. En nyt tarkoita mitään pahaenteistä uhkailua mutta itse huutamisen sijaan käytän lapsilla tätä, että "lelut siivotaan nyt tai ne menevät tlähyllylle". Ei tule mitään tappeluita, uskovat kyllä ja rauha säilyy maassa. Mut kaikilla toimii eri jutut.

Opettele sellainen super-Nanny-ääni, ei huutamalla, mutta painokas madallettu ääni.

Huutaminen tarkoittaa lähinnä sitä, että tilanne ei ole omassa hallinnassa.

Jämäkästi voit sanoa huutmattakin. Mun lapsi tekee pyydetynliukkaasti, jos otan käyttöön jäätävän ääneni.

Jos joudut karjumaan saadaksesi lapsen kuuntelemaan itseäsi, ei sinulla taida olla juurikaan auktoriteettia. Tiedoksesi, on olemassa muitakin äänensävyjä kuin lässytys ja karjuminen.

Minun vanhempani eivät ikinä, ikinä ole huutaneet minulle. Enkä minä heille. Emmekä ole koskaan riidelleet. Ihmettelen muita perheitä joissa on niin aggressiivinen meininki ja sitä myötä myös huonostikäyttäytyvät lapset, varsinkin teineistä tulee sillä menolla ihmeellisiä kapinoitsijoita joilla kirosanat lentää ja tupakka ja alkoholi maistuu eikä koulukaan kiinnosta. Jotenkin todella turhauttavaa katsella perheitä joissa toimitaan noin mistä aloittaja tykkää, ja sitten siitä oireilee kaikki. Minulle ja veljelleni ainakin on aina riittänyt ihan vain sanominen, esim "laitatko lelut pois", no sitten laitan, kun ei ole mitään tarvetta alkaa vängätä vastaan kun ilmapiiri on hyvä ja niitä vanhempia haluaakin miellyttää kun ovat kivoja.