Tajusin olevani ihan samalla tavalla ylpeä, kuin hyväosainen kaverini, jota mielessäni paheksuin!

Kaksinaismoralismiin syyllistyy yleensä tietämättään.

Miten se meni...muissa yleensä ärsyttää se mikä itseään ärsyttää itsessään.

Näinhän se monesti on. Vaatii ajoittaista peiliinvilkaisua itselläkin. 

Näinhän se on. Mutta toisaalta on ehkä eri asia olla ylpeä hyväosaisuudestaan kuin siitä että on selvinnyt "vaikeuksien kautta voittoon" huonompiosaisena. Toki hyväosaisen kannattaa tiedostaa hyväosaisuutensa ja eihän siinä mitään anteeksipyydeltävää ole, mutta ei se varsinaisesti omaa ansiota ole. Eli sinänsä ylpeily hyväosaisuudella on ehkä vähän hassua. Sen sijaan huonoimmista lähtökohdista ponnistaminen vaatii vähän enemmän paukkuja. Ja siinä mielessä voi olla ylpeä itsestään. Mutta toki siinäkin on rajansa, itserakkauden ja omakehun tai saatikka itseään muita parempana pitävän kannattaa tutkiskella itseään. Itseään ei kannata korottaa muiden yläpuolelle, vaan verrata itseään vain itseensä ja omaan kehittymiseen ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Miten se meni...muissa yleensä ärsyttää se mikä itseään ärsyttää itsessään.

Ehkä usein, mutta myös on mahdollista, että joku toinen ihminen on vain yksinkertaisesti ärsyttävä niin, että siitä on ymmärrettävää kenen tahansa ärsyyntyä. Siksi inhoan tätä sanontaa.