Kaupungista maalle muuttaneet, miten teihin on suhtauduttu uudella paikkakunnalla?

En muuttanut vain kaupungista vaan peräti isosta ulkomaisesta kaupungista vauraaseen ja elinvoimaiseen maalaiskuntaan. Tänne tuleminen oli jopa yllättävän helppoa. Uskon, että asia on 90 % muuttajasta kiinni. Pitää mennä ihmisten luo, esittäytyä, tutustua. Pitää muistaa, että paikka ja arvostus yhteisössä on omin toimin otettava. Lahjaksi ei saa mitään.

Kannattaa olla asenne kohdallaan.

Yksi tuttavani muutti pääkaupugista maalle. Hän meni reippaasti kyselemään harrastusmahdollisuuksista ja alkoi harrastaa ja osallistua ja solahti joukkoon mukaan. Ei kertonut koko ajan miten siellä Helsingissä sitä ja tätä, vaan muuttui paikkakuntalaiseksi ja oli kiinnostunut esim. uuden koulun rakentamisesta ja osallistui talkoisiin jne. Eli halusi tulla paikkakuntalaiseksi.

Olen kuulemma "hieno kaupunkilaistyttö". Eli vähän katsellaan nenänvarttapitkin ja ihmetellään, miksi tuo pukeutuu niin taikka näin. Mutta se ei haittaa, jos ei välitä siitä. Täällä maalla on kyllä paljon mukavaa porukkaa, rennompi meno, vähemmän jonoja joka paikassa, rauhallista, ei ole ruuhkaa ollenkaan... Ja vaikka on vähän porukkaa, on silti yllättävän vireä kylä! Kaikenlaista harrastusta ja toimintaa löytyy melkein joka lähtöön.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että asia on 90 % muuttajasta kiinni. Pitää mennä ihmisten luo, esittäytyä, tutustua. Pitää muistaa, että paikka ja arvostus yhteisössä on omin toimin otettava. Lahjaksi ei saa mitään.

Hyvä pointti, varmasti pitää paikkaansa :)

Pelkään vähän minkälaisia ennakkoluuloja ihmisillä saattaa olla tällaista paljasjalkaista kaupunkilaista kohtaan, mutta tämä toki saattaa kertoa enemmän omista ennakkoluuloistani sen suhteen mitä "maalaiset" ajattelee kaupunkilaisista :D

Ja tuo hyvä pointti sopii myös maahanmuuttajien oppia, jos mielivät sopeutua Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuulemma "hieno kaupunkilaistyttö". Eli vähän katsellaan nenänvarttapitkin ja ihmetellään, miksi tuo pukeutuu niin taikka näin. Mutta se ei haittaa, jos ei välitä siitä.

Tätä olen miettinyt. En minäkään siitä välittäisi, en ole herkkänahkainen. Ja toisaalta ei voi kiistää, ettei minussa olisi monia stereotyyppisiä kaupunkilaispiirteitä - olenhan ikäni kaupungissa asunut! Olen tottunut hyvin liikenneyhteyksiin, jopa vuorokauden ympäri oleviin kauppoihin, pukeudun varmaankin eri tavalla ja ennen kaikkea minulla ei ole mitään kokemusta eikä tietämystä monista käytännön hommista, mitä maalla tarvitaan. Mutta olen halukas oppimaan. 

Olen jo vuosien ajan haaveillut rauhallisemmasta elämänmenosta. Yksinkertaisemmasta arjesta, luonnon läheisyydestä ja rauhasta. Ahdistun kaupungin kiireestä, ruuhkista ja elämän suorittamisesta. Pärjään ilman hienoja harrastus-, taide- ja kulttuurimahdollisuuksia, sillä pidän lähinnä kirjojen lukemisesta, omaehtoisesta urheilusta ja luonnossa liikkumisesta. Maaltakin pääsee varmasti sen verran kaupungissa käymään, mitä minä sille tarvetta koen. 

Ei minulla ollut ongelmia. Muutin asuma-asueelle, ja juttelin pikku hiljaa naapureille, aloitin harrastuksia, käytin kunnan omia palveluja ja kauppoja ja jutustelin myyjien kanssa. Kaupungissa on helpompi olla anonyymi ja hymytön väsyneenä, mutta pienemmissä piireissä pitää aina muistaa olla kohtelias ja ottaa muut huomioon. Ei kai tässä mitään muuta eroa elämisessä ole. Jotenkin kyllä aina jaksaa yllättää, että jotain kautta täällä kaikki tuntevat toisensa. Ovat olleet samaan aikaan koulussa tai tuntevat puheena olevan henkilön serkun tai vähintäänkin vanhemmat ovat tunteneet toisensa jotain kautta.