Auttakaa!

Miten ihmeessä jaksan nämä jokailtaiset nukkumasäädöt. Meillä on koululainen, eskari ja kaksivuotiaat kaksoset. Kaksivuotiailla tajuton uhmaikä. Illat on painajaista kun seitsemän aikaan aletaan iltapala ja sen jälkeen hammaspesusäätö ja vaippasäätö ja ne ei todellakaan mene kuin vettä vaan. Vuorotellen juoksee karkuun ja vinkuu kun tietävät että kohta alkaa olla nukkuma-aika. Isommat valittaa ettei tule uni ja pitäisi saada lukea ja kuunnella satua ja kaikki on huonosti. Jokainen tulee sata kertaa sängystä pois ja vaikka puolu vuotta ollaan jo määrätietoisesti viety kaksoset takaisin sänkyyn ei tämä rumva näytä lopun merkkejä. Alkaa olla hermot niin kireällä että parisuhdekin on niin kuralla (johtuu tietenkin muistakin asioista, mm raskaista lapsiperhevuosista) että ero tulee tällä menolla.
Pienet nukkuu päiväkodissa päikkärit mutta vaikkeivät nukkuisikaan, on meno silti sama. Ei auta huoneessa istuminen, ei iltarukouksien sata kertaa lukeminen peräjälkeen, aina tullaan määrätietoisesti sängystä pois ja loppuilta on yhtä huutoa jokaisella. Mitä tässä enään voi tehdä???