Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Palstan syömishäiriöisistä
12.10.2016 |
Alkuun taustaa: mulla on itselläni syömishäiriötausta, sairastin teini-iässä noin viiden vuoden ajan, anoreksian ja bulimian oireita sekaisin. Sairastuin kun halusin näyttää hyvältä, ja lisäksi mun lapsuudenperheessä suhtaudutaan ruokaan ja laihdutukseen kieroutuneella tavalla. Aluksi se oli vain viatonta syömisen tarkkailua ja thinspirationin katselua, mutta aika nopeasti tilanne meni pahemmaksi. Nyt olen terve, niin terve kuin entinen syömishäirikkö voi olla.
En kuitenkaan ymmärrä sitä, minkä vuoksi tämän foorumin syömishäiriöisiltä vaikuttavat hahmot (oletan, että ihmiset tietää ilman esimerkkinimiäkin keistä puhun) ovat niin saatanan hyökkääviä muita ihmisiä kohtaan. Tajuan kokemuksesta sen, että oma laihuus voi hyvinkin kiinnostaa ja ulkonäön miettiminen vie päivästä kauhean ison osan - tuskin kukaan on ulkonäkökeskeisempi kuin syömishäiriöinen, joka ei aina edes tajua olevansa sairas vaan luulee vaan "arvostavansa laihuutta" ja muutenkin tietävänsä paremmin.
Mutta mistä ihmeestä kumpuaa se tarve haukkua muita? Miksei riitä se, että ihan itsekseen on syömättä tai syö vähän, jumppaa tai kävelee tai muuten kuluttaa kaloreita haluamallaan tavalla, oksentaa jos on riittävän sairas jne. - aikuiset ihmiset tehkööt mitä haluavat itselleen, mutta MIKSI pitää arvostella muita? Mitä vitun väliä toisten ihmisten läskeillä tai "läskeillä" on? Miksi pitää olla pahantahtoinen, eikö riitä että käpertyy sen oman fantastisen sairaan periaatteensa ympärille, onko lisäksi vielä pakko päästä heittämään paskaa toisten päälle?
En vilpittömästi ymmärrä tällaista ihmisvihaa yhtään! Ja mielestäni tuollainen käytös on lisääntymään päin. Haluaako joku esittää valistuneita arvailuja tai ihan jopa vastatakin? Mua ei siis suututa tällainen käytös enkä sinänsä ota itseeni. Läskidenialismihuutelut ja muu ylipainoa ja ylipainoisia kohtaan kohdistuva vihaisuus saa mussa aikaan myötätuntoa ja aavistuksen sääliä, ei juuri muuta. Enkä muuten koe tässä ketjussa yhtään tarpeelliseksi kertoa, olenko yli-, ali-, vai normaalipainoinen, mielestäni sillä ei pitäisi olla merkitystä mielipiteeni kannalta. :)
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Vastaanpa oman kokemukseni pohjalta, mullakin siis teini-isässä ollut anoreksia ja sen jälkeen kaikenlaista epätyypillistä syömishäiriötä. Muistan ite miten sairauden pahimpina aikoina käytin ihan hirveesti aikaa myös muiden ihmisten syömisen ja painon tarkkailuun. Tunsin suoranaista vihaa ihmisiä kohtaan jotka söivät vapautuneemmin kuin minä (eli kaikkia kohtaan). Aika lailla pidin tunteen sisälläni mutta tunnistan kyllä näiden nimeltämainitsemattomien paltsalaihduttajien vihan. Kai siinä tulee niin suuri tarve puolustaa omaa maailmankatsomustaan, samalla tavalla miten kaikista muistakin asioista täällä mesotaan. Pakkomielteisesti kun ajattelee vaan tiettyä asiaa ja ruoka ja syöminen ja paino kaikenlisäksi on niin näkyviä jokapäiväisen elämän ilmiöitä.
Mielenkiintoista! Kiitos kun kerroit. :) Mulla ei ollut mitään tuollaista, mutta kuulostaa uskottavalta. Mä suhtauduin muiden ihmisten ulkonäköön tosi neutraalisti, lähinnä saattoi kirpaista jos joku muu oli luonnostaan huomattavasti hoikempi kuin minä, mutta sen hetken haikeuden jälkeen purin hammasta sisäisesti ja sain lisäpontta omaan laihdutukseen. Kuulostaa tosi rankalta tuollainen vihaisuus, onneksi on sun kohdalta jo ohi! <3
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan nyt täysin omasta kokemuksesta:
Sairastin bulimiaa/anoreksiaa kahdeksan vuotta, suunnilleen (n.14-22-vuotiaaksi). Kun kävimme vaikka yhdessä millä tahansa porukalla syömässä, minua otti päähän se, että tuossa nuo onnelliset ja hyvinvoivan näköiset ihmiset syö tyytyväisinä hyvää ruokaa stressaamatta sitä, koska olisi hyvä hetki käydä "muka-huomaamattomasti" oksentamassa. En nähnyt muita lihavina, mutta tosi laihat ihmiset huomioin kyllä, kadehtimalla. Ja jälkikäteen ajateltuna ehkä jopa minun painoiseni tai isommatkin, jotenkin sitä oli vaan siinä omassa huurussaan ja KAIKKI muut näyttivät paremmilta. Vaikka välillä miettikin, että hahhah, se ja se on ehkä paremmin sun elämässäsi tässä ja tuossa, muttet kuitenkaan ole yhtä hoikka kuin minä. Siis todella kieroutunutta ajattelua. Defenssejä defenssien perään.
Nyt kun on vaikka sun mitä tautia ja myös imeytymishäiriö, aivot ovat kääntyneet päälaelleen. Nyt kaipaan naisellisuutta kroppaani, teen töitä aivan muun kuin reisivakokuvien eteen. On se ihmeellistä kuinka elämä myllertää mieltä.
puhut varmaan ssss:stä
ssss ei ole syömishäiriöinen
Vittumainen ihminen on vittumainen, oli hän sitten sairas tai terve.
Siinä on vain kyse negatiivisesta ryhmäytymisestä. Kukaan ei kestä olla yksin edes oikeassa saati sitten väärässä, pitää löytää samanmielisten joukko, jonka kanssa sitten nostetaan omanarvontuntoa laskemalla sitä muilta.
Yhteiskunnassa voitaisiin kyllä hiukan aktiivisemmin kouluttaa porukkaa vastustamaan sellaista toimintaa. Vääryyttä on hillittävä ja kesytettävä, muuten se lisääntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon sairastanut BED:tä ja ortoreksiaa sekaisin, olematta koskaan yli tai alipainoinen. Jokainen päivä oli taistelua pysyä normaalipainossa ja siihen aikaan kanavoin mun sisäisen vihan ylipainoisiin. Se johtui varmaan siitä, että söin välillä (BED-kausina) kuin he, mutta taistelin etten lihoisi toisin kuin he, jotka suruitta vain mättivät ruokaa naamaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka niitä jaksaa seurata?
Ei tarvi seurata kun ne tulevat silmille ihan omia aikojaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy tähän kommentoida vielä, että sairaalla on sairaan ajatukset ja tämä "läskiviha", jota joillain sh:illä on on osa sitä. Mä tosiaan ehkä kadehdinkin heitä ennemmin kuin oikeasti mitenkään vihasin, ärsytti niin paljon katsoa toisia tyytyväisinä omaan olemukseensa syömässä rennosti. Kun itse joko söi hulluna ja oksensi tai sitten nakersi jotain perkeleen porkkanaa toisten syödessä pizzaa.
söpöA kirjoitti:
puhut varmaan ssss:stä
ssss ei ole syömishäiriöinen
Silti sulla tuli ekana mielee ssss aloittajan viestistä? 😹😹😹
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Vastaanpa oman kokemukseni pohjalta, mullakin siis teini-isässä ollut anoreksia ja sen jälkeen kaikenlaista epätyypillistä syömishäiriötä. Muistan ite miten sairauden pahimpina aikoina käytin ihan hirveesti aikaa myös muiden ihmisten syömisen ja painon tarkkailuun. Tunsin suoranaista vihaa ihmisiä kohtaan jotka söivät vapautuneemmin kuin minä (eli kaikkia kohtaan). Aika lailla pidin tunteen sisälläni mutta tunnistan kyllä näiden nimeltämainitsemattomien paltsalaihduttajien vihan. Kai siinä tulee niin suuri tarve puolustaa omaa maailmankatsomustaan, samalla tavalla miten kaikista muistakin asioista täällä mesotaan. Pakkomielteisesti kun ajattelee vaan tiettyä asiaa ja ruoka ja syöminen ja paino kaikenlisäksi on niin näkyviä jokapäiväisen elämän ilmiöitä.