Oletko koskaan menettänyt täysin malttisi ja kontrollin tunteiden ja tekojen välillä?

Etenkin te, jotka kovasti moralisoitte erästäkin opettajaa ja käytöstään, joka tänään ollut täällä pinnalla.

Itse en ainakaan osaa miettiä järkeviä lauseita ja hyvin sanotettuja ilmaisuja sen totaalisen väsymyksen keskellä. Saatan sanoa paljonkin sellaista, joka ei ole normaaliminälleni tyypillistä. Ja kadun sitten myös, hirveästi, etenkin jos olen mennyt jonkun omaa arvomaailmaani loukkaavan rajan yli.

Mutta ehkä silloin kannattaa muistaa, että ihmisyys ei koskaan ole täydellisyyttä. Kaiva siis se halko nyt omasta silmästäsi ennen kuin alat etsimään roskaa toisen silmästä. Vähän siis armoa nyt väsyneelle ihmisille, minua vain harmittaa opettajan puolesta. Ihan kuin kukaan ikinä nauttisi siitä, että tilanne on ajautunut tuohon.