Miksi elää? Tai miten elää?

Vierailija kirjoitti:

Olen melkein kolmikymppinen perheetön sinkku. Nykyinen työni on loppumassa pian ja mt-ongelmien ja traumojen takia minusta ei edes oikeastaan ole työelämään vaikka nykyistä työtäni olenkin pystynyt tekemään.

Mulla ei ole mitään käsitystä siitä miten voisin elää. Elämäntapatyöttömänä tai eläkeläisenä? Joo, se voi olla ihan ok elämää jos ihminen osaa olla muuten aktiivinen mutta mä en osaa, tiedän että jään sohvalle makaamaan ja masentumaan.

Tee kotoa käsin keikkahommia. Kirjoita vaikka blogia tai mieluummin jotain älykkäämpää kuten vaikka kirja.

Ei ole mitään sääntöä tai velvollisuutta elää jollain tietyllä tavalla. Elämä on lahja ja sä voit käyttää sen ihan niin kuin haluat. Mä ajattelen, että jokainen päiväkin on lahja, ja niin mä tässä menen ja availen joka aamu uuden lahjan ihmetellen, mitä se pitää sisällään.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään sääntöä tai velvollisuutta elää jollain tietyllä tavalla. Elämä on lahja ja sä voit käyttää sen ihan niin kuin haluat. Mä ajattelen, että jokainen päiväkin on lahja, ja niin mä tässä menen ja availen joka aamu uuden lahjan ihmetellen, mitä se pitää sisällään.

Voi miten ihanasti sanottu! Ja upeaa, jos todella pystyy elämään noin :)

Itse olen myös kolmikymppinen ja olen hyväksynyt sen, että olo ja työkyky vaihtelee. Hyvää tuuriakin on tosin ollut matkassa ja löytynyt ala ja työpaikka, jossa joustoon on mahdollisuus.

Ympäristön suhtautuminen on sitten asia erikseen. Mutta oma elämä on oma elämä ja itse päätät, mitkä ovat sinulle parhaat ratkaisut missäkin elämänvaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään sääntöä tai velvollisuutta elää jollain tietyllä tavalla. Elämä on lahja ja sä voit käyttää sen ihan niin kuin haluat. Mä ajattelen, että jokainen päiväkin on lahja, ja niin mä tässä menen ja availen joka aamu uuden lahjan ihmetellen, mitä se pitää sisällään.

Voi miten ihanasti sanottu! Ja upeaa, jos todella pystyy elämään noin :)

Itse olen myös kolmikymppinen ja olen hyväksynyt sen, että olo ja työkyky vaihtelee. Hyvää tuuriakin on tosin ollut matkassa ja löytynyt ala ja työpaikka, jossa joustoon on mahdollisuus.

Ympäristön suhtautuminen on sitten asia erikseen. Mutta oma elämä on oma elämä ja itse päätät, mitkä ovat sinulle parhaat ratkaisut missäkin elämänvaiheessa.

Se että muut suhtautuu tuomitsevasti toisen ei niin dynaamiseen elämäntapaan, kertoo usein niiden muiden epävarmuudesta. Kun ei olekaan tullut miettineeksi loppuun asti, mitä oikein elämältä haluaa, ja sitten vaan menee virran mukana parisuhteeseen, lapsiperhearkeen, uraputkeen jne. Sitten kun joku on tyytyväinen ihan muunlaiseen elämään, niin se koetaan uhkana. "Miks mulle ei kerrottu, että tätä kulissia ei ookaan pakko rakentaa."