Onko oikeasti tarvetta keskustella mistään?

Mutta sen olen huomannut sekä omista aloituksistani että muitten aloituksista, että suureen maailmantuskaan on vaikea saada ja antaa apua.



Mutta kyllä sekin voi auttaa, että saa sanottua, että nyt asetun tähän av:n lattialle makaamaan. Tässä olen ja makaan hiljaa, älkää tallatko päälle.

saat nimettömänä sanoa sellasiakin asioita joita ei välttämättä kavereiden kuullen sanota. esim tyylin miehen peniksen koko, anoppi, naapurit, työpaikka ym...



toisetn hakkumista ja mollaamista en ymmärrä mutta ajankulua iltaisin ainakin itellä.



keskustelupalstat on mukava paikka saada tietoa ja kokemuksista esim saman harrastuksen parista (joku eläinkeskustelupaksta ym)



joka näitä ei ymmärrä niin pysyköön muualla " järkevillä" sivuilla.

Mutta olen saanut tosi paljon vertaistukea ihan normaaliarkeen samanikäisten muksujen äitien yhteisöistä. siellä on ollut mukava ilmapiiri ja voi kysellä tyhmiäkin... Ikää mulla 32 vuotta, FM, mutta silti sen vauvan/lapsen kanssa on välillä " ihmeessä" ... :)



AV:n tyyppiset palstat puolestaan ovat mukavia höyryjen purkamiseen; kiva kuulla, että jonkun muunkin anoppi/käly/mies/sisko/lapsen kummi yms. yms. voi tympäistä...

jos ei sitä itse ole löytänyt, voi hapuilla muiden, suhtkoht kaltaistensa kanssa. Voi riidellä ja inttää, jos on kiltti ja hiljainen. Voi pussata toisen peffaa, vaikka oikeasti on ilkeä ja itsekäs. Voi herätellä keskustelua, voi kuolettaa sen. Ei tätä elämiseen tarvita, mutta menee perustarpeissa siinä seksin viereen, öpaut.