Nyt tais jaksaminen loppua. Mitä nyt?

No mikä stressaa?

Voimia. Olen samassa tilanteessa. Kun ei jaksa niin ei jaksa. On tyhmää kun muut sanelevat jaksamisesi. Kyllä nuo oireet ovat vahvoja merkkejä siitä, että kuppi on täynnä. Itse sovin sairausloman jälkeen lyhennetystä työajasta. Olisiko se mahdollista sinulle?

No mene sinne työterveyteen uudestaan ja sano, että nyt en enää jaksa. Että nyt tuli raja vastaan.

Voi kun osaiskin auttaa. Itsellä ihan sama juttu. Hirveä stressi kestänyt jo yli vuoden ja helpotusta ei näy. Ja kun itsellä ei ole varaa romahtaa kun täytyy pystyä tukemaan muita. En oikeasti tiedä miten tästä selviää.

Mutta jos sulla on mahdollista, niin jää sairaslomalle. Jos työterveyslääkäri ei ymmärrä voit aina käydä muualla lääkärissä.

Toivon sulle parempaa jatkoa, jospa me kaikki selvittäis jotenkin.

Minulla pitkittynyt stressi johti lopulta keskivaikeaan masennukseen. Sitä hoidettiin lääkityksellä ja keskusteluavulla, pääsinkin elämässä eteenpäin. Voimia sinulle, käy uudelleen lääkärissä.

Nää työterveyshuollot on täynnä kusipäitä. Ei heitä kiinnosta työntekijän terveys, kun ovat työnantajan palkkaamia.

Ehkä sun pitäis

a) avata asiaa enemmän ja

b) tehdä jotain asioille

Ihminen jaksaa yllättävän paljon. Itselle tuli tänä kesänä tunne, että nyt on niin paljon kauheuksia tullut niskaan, että minä en enää halua jaksaa. Mutta jaksan kuitenkin, vaikka nyt syksyllä olen vähän sairastellut ihan fyysisestikin stressioireena.

Jos ihan oikeasti et jaksa, niin sitten varaat akuuttiajan työterveyden ja kerrot sen. Muutaman päivän sairasloma silloin kun on ihan poikki voi tehdä pieniä ihmeitä. Mutta nyt on lokakuu ja puolessa vuodessa voi tilanteet muuttua kovasti. Kyllä sä taisit silloin jaksaakin niin kuin työterveydessä sanottiin, mutta nyt voi olla tilanne toisin.

Yhtenä ohjeena sanoisin, että koeta nähdä terveydenhuoltopalvelut ystävänäsi. Lihaspanssariksi nimesi fysioterapeutti minun lihastoni, tuttua on lihasjumit täältäkin. Fyssari on ystävä ja avuksi, vaikka maksaakin ja laittavat hassuja venytyksiä tekemään. :D Työterveyskin on ystävä, mene ja kerro elämäntilanteestasi. Ihan riittävän raskasta muutenkin ja jos asioita salailee niin se kuluttaa entisestään. Avoimuus voi olla alkuun vaikeaa jos ei siihen ole tottunut, mutta se auttaa kovasti. Tyypillisesti väsymykseen ja masennukseen liittyy häpeää ja salailua, ja se kierre kannattaa katkaista.

Mut ennen kaikkea, tee jotain - älä lamaannu. Varaa aika sinne työterveyteen ja pyydä apua!

Ota sitten huomioon, että burnout ja muut jaksamisen loppumisesta aiheutuva sairasloma on palkatonta ja päivärahatonta. Ja mitään muuta työterveys ei sn hyväksi voitehdä kuin määrätä sairaslomaa js 3-5 kertaa psykologin keskusteluapua.

Sen sijaan kaikki ne asiat, jotka oikfeasti auttaisivat ongelmaan, on sun omissa ja jossain määrin sun esimiehen käsissä.

Nään.. Sä luulet vain. Naiset on sitkeitä, sä jaksat kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Ota sitten huomioon, että burnout ja muut jaksamisen loppumisesta aiheutuva sairasloma on palkatonta ja päivärahatonta. Ja mitään muuta työterveys ei sn hyväksi voitehdä kuin määrätä sairaslomaa js 3-5 kertaa psykologin keskusteluapua.

Sen sijaan kaikki ne asiat, jotka oikfeasti auttaisivat ongelmaan, on sun omissa ja jossain määrin sun esimiehen käsissä.

Höps höps, älä nyt hulluja juttele. Ap ei ole edes kertonut miksi hän ei jaksa. Minulla on vaikeuksia jaksaa, eikä käsittääkseni minulla tai esimiehelläni ole oikein ollut avaimia estää vaikkapa tältä kesältä läheiseni aivoinfarktia ja kuolemaa, äitini joutumista pitkään sydänoperaatioon komplikaatioineen tai isäni joutumista sydänleikkaukseen. Ihmisiä väsyttää ja uuvuttaa elämän kokonaistilanne, jossa toki työelämälläkin on oma osansa.

Toivoisin, että jos ei ole yhtään kykyä sympatiaan ja empatiaan, et näissä asioissa jakaisi nohevia neuvoja.

T. Seiska

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota sitten huomioon, että burnout ja muut jaksamisen loppumisesta aiheutuva sairasloma on palkatonta ja päivärahatonta. Ja mitään muuta työterveys ei sn hyväksi voitehdä kuin määrätä sairaslomaa js 3-5 kertaa psykologin keskusteluapua.

Sen sijaan kaikki ne asiat, jotka oikfeasti auttaisivat ongelmaan, on sun omissa ja jossain määrin sun esimiehen käsissä.

Höps höps, älä nyt hulluja juttele. Ap ei ole edes kertonut miksi hän ei jaksa. Minulla on vaikeuksia jaksaa, eikä käsittääkseni minulla tai esimiehelläni ole oikein ollut avaimia estää vaikkapa tältä kesältä läheiseni aivoinfarktia ja kuolemaa, äitini joutumista pitkään sydänoperaatioon komplikaatioineen tai isäni joutumista sydänleikkaukseen. Ihmisiä väsyttää ja uuvuttaa elämän kokonaistilanne, jossa toki työelämälläkin on oma osansa.

Toivoisin, että jos ei ole yhtään kykyä sympatiaan ja empatiaan, et näissä asioissa jakaisi nohevia neuvoja.

T. Seiska

Mitä sun työterveys sitten olisi voinut sun läheisen aivoinfraktille ja kuolemalle, äitisi sydänoperaatiolle tai isäsi leikkaukselle? Se sairasloma olisi edelleen, noissakin tilanteissa, palkatonta.

Ja se elämän kokonaistilanne. Siinä on se vinkeä puoli, että se on aina KOKONAIStilanne. Toisin sanoen, kun elämä tai työelämä lisää rasitusta jonnekin - ja näin käy jossain vaiheessa kaikille - sun tehtävä on lisätä kestokykyä lisääviä asioita toisaalla. Eli kun isäsi kuolee, sun tehtävä on pitää huolta, että harrastat sopivasti liikuntaa ja juttelet jollekulle läheisellesi.  Ja niin edelleen.

Ja mitä tulee sympatiaan ja empatiaan, niin mä olen ollut näissä tilanteissa. Multa on kuollut isä, on ollut pitkäaikaissairas lapsi ja on ollut pitkiä helvetillisiä stressiaikoja töissä. Olen jopa ollut sillä palattomalla sairaslomalla. Voin kuitenkin kertoa, että koska se on palkaton, se ei oikeastaan poista stressiä, vaan ainoastaan vaihtaa stressin aiheuttajaa. Kannattaa mieluummin yrittää muuta keinoa.

Samassa tilanteessa. Työterveyshuolto on mukana asiassa, mutta koska käyntien välit ovat viikkoja, sama raskas olo vaan jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota sitten huomioon, että burnout ja muut jaksamisen loppumisesta aiheutuva sairasloma on palkatonta ja päivärahatonta. Ja mitään muuta työterveys ei sn hyväksi voitehdä kuin määrätä sairaslomaa js 3-5 kertaa psykologin keskusteluapua.

Sen sijaan kaikki ne asiat, jotka oikfeasti auttaisivat ongelmaan, on sun omissa ja jossain määrin sun esimiehen käsissä.

Höps höps, älä nyt hulluja juttele. Ap ei ole edes kertonut miksi hän ei jaksa. Minulla on vaikeuksia jaksaa, eikä käsittääkseni minulla tai esimiehelläni ole oikein ollut avaimia estää vaikkapa tältä kesältä läheiseni aivoinfarktia ja kuolemaa, äitini joutumista pitkään sydänoperaatioon komplikaatioineen tai isäni joutumista sydänleikkaukseen. Ihmisiä väsyttää ja uuvuttaa elämän kokonaistilanne, jossa toki työelämälläkin on oma osansa.

Toivoisin, että jos ei ole yhtään kykyä sympatiaan ja empatiaan, et näissä asioissa jakaisi nohevia neuvoja.

T. Seiska

Mitä sun työterveys sitten olisi voinut sun läheisen aivoinfraktille ja kuolemalle, äitisi sydänoperaatiolle tai isäsi leikkaukselle? Se sairasloma olisi edelleen, noissakin tilanteissa, palkatonta.

Ja se elämän kokonaistilanne. Siinä on se vinkeä puoli, että se on aina KOKONAIStilanne. Toisin sanoen, kun elämä tai työelämä lisää rasitusta jonnekin - ja näin käy jossain vaiheessa kaikille - sun tehtävä on lisätä kestokykyä lisääviä asioita toisaalla. Eli kun isäsi kuolee, sun tehtävä on pitää huolta, että harrastat sopivasti liikuntaa ja juttelet jollekulle läheisellesi.  Ja niin edelleen.

Ja mitä tulee sympatiaan ja empatiaan, niin mä olen ollut näissä tilanteissa. Multa on kuollut isä, on ollut pitkäaikaissairas lapsi ja on ollut pitkiä helvetillisiä stressiaikoja töissä. Olen jopa ollut sillä palattomalla sairaslomalla. Voin kuitenkin kertoa, että koska se on palkaton, se ei oikeastaan poista stressiä, vaan ainoastaan vaihtaa stressin aiheuttajaa. Kannattaa mieluummin yrittää muuta keinoa.

Ehkä oletkin jo huomannut, että ihmisten auttaminen ei taida kuulua suurimpiin vahvuuksiisi. "Kun isäsi kuolee, sun tehtävä on pitää huolta, että harrastat sopivasti liikuntaa" on yksinkertaisesti täysin sosiaalisesti törppö kommentti ihan aina - mutta varsinkin ketjussa, jossa ihmiset puhuvat jaksamisvaikeuksistaan.

Sinun maailmasi on selkeästi hyvin mustavalkoinen, mutta maailma ei kuitenkaan ole sellainen. En ole itse ollut jaksamisongelmieni vuoksi päivääkään sairaslomalla, en paikallisella enkä palkattomalla. En ymmärrä miksi se palkattomuus on sinulle niin moneen kertaan hoettava pointti, en tältä osin jaa arvomaailmaasi. Jos ihminen on täysin uupunut, hän voi tarvita lepoa - sairauslomaa, osasairaspäivärahaa, työn uudelleenjärjestelyjä jne. Ehkä et ole tällaisista vaihtoehdoista tietoinen, mutta ne ovat kaikki juttuja jossa työterveys auttaa.

Työterveyssopimuksia on myös erilaisia. Jos sinulla on sellainen kun kerrot, se ei tarkoita että kaikilla on samanlaisia. Oma lääkärini on ollut kovasti apuna omissa stressisairauksissani ja puhumme asioista hyvin avoimesti. Äkillisesti rajuoireisena alkaneet refluksivaivani saatiin tehokkaalla lääkehoidolla pikaisesti kuriin. Syön pienintä annosta beetasalpaajaa rauhoittamaan kiihtyvää sykettäni ja laskemaan hieman verenpainettani. Lihasjumeihin olen saanut lääkkeellistä apua ja lähetteen fysioterapeutille. Mitään näistä vaivoista minulla tuskin olisi ilman stressiäni. Lisäksi olen käynyt tarkemmissa pumppututkimuksissa sen poissulkemiseksi, etten ole perinyt geenivirhettä. Moni univaivainen hyötyy myös nukahtamislääkkeistä ja masentunut masennuslääkkeistä jne. Väsymyksen ja uupumuksen yhteydessä on syytä myös ottaa perusverikokeet. Jos niistä löytyy korjattavaa vikaa, voi korjaus todella muuttaa koko elämän.

Voin sanoa, että minua todella on autettu ja tuettu terveydenhuollon toimesta. ❤️ Ikuisesti olen noille ihmisille kiitollinen kaikesta. ❤️

T. Seiska

Mut yritettiin tappaa muutama vuosi sitten jonka jälkeen kärsin erilaisista pelkotiloista ja posttraumaattisesta stressistä. Kerroin asiasta rehellisesti esimiehelle, ei olisi kannattanut. Fiksu lääkäri osasi kuitenkin kirjoittaa papereihin muut syyt, mitkä tekivät minusta tuolloin työkyvyttömän. En nyt muista mitä laittoi kun en juurikaan muista tuosta ajasta mitään, ainakin vaikea unettomuus oli...