Esiteini-ikä vai teini-ikä - kumpi haastavampi vanhemmille?
Toistaiseksi yksi lapsi teini-iässä. Mielestäni hän on nyt seesteisempi ja helpompi kuin esiteininä.
Miten teillä?
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Koin samoin. Tyttärellä selkeästi hankalia ikä oli 12, oli todella ahdistunut ja hukassa itsensä kanssa, mikä näkyi sekä koulussa että kotona. Nykyisen tekninen kanssa pystyy jo hoitamaan asioita keskustelemalla.
Teinin kanssa...
Mulla ihan rauhallista kummankin kanssa. On yks teini ja yks esiteini.
Teinin vaatteet pitää pestä erikseen. Iha hirveessä mällikikkareessa kaikki lakanat ja t-paidat.
12-vuotiaana tytöllä alkoi menkatkin, kehonkuva oli muutoinkin ihan vääristynyt, oli muka lihava kun vielä lapsen posket jne. Nyt 16 vuotta, suhteellisen itsevarma naisen alku.
Pesen vaatteeni itse. Kun viisi kertaa päivässä runkuttelee niin sotkua siitä tulee
Mulla myös sellaiset kokemukset kahdesta lapsesta, että se esiteini-ikä oli pahempi. Pahin oli 10-13-vuotiaina. Molemmat alkoi rauhottumaan selvästi yläasteen puolessa välissä. Ovat nyt 17- ja 18-vuotiaita ja ihanan iisejä molemmat, tyttö ja poika.
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös sellaiset kokemukset kahdesta lapsesta, että se esiteini-ikä oli pahempi. Pahin oli 10-13-vuotiaina. Molemmat alkoi rauhottumaan selvästi yläasteen puolessa välissä. Ovat nyt 17- ja 18-vuotiaita ja ihanan iisejä molemmat, tyttö ja poika.
Kerrotko vähän, millaista teillä oli 10-13 vuotiaina? Mikä oli raskainta?
Mjaa. Ymmärrän hyvin, ettei kaikesta kiukkuavan teinin kanssa ole helppoa, mitta tarjoan pientä näkökulmavaihdosta.
Mun 16-vuotiaallani oli parivuotiaana kova uhma. Nyt teininä hänellä on diagnosoitu masennus ja ahdistushäiriö, joiden syyksi epäillään koulukiusaamista. Hän on ihan liiankin kiltti, hiljainen ressukka. Ottaisin koska tahansa ilomielin vähän kapinaa ja äidille huutamista, koska se olis merkki siitä, että hän on sisuuntumassa ja ottamassa omaa tahtoaan haltuunsa!
Olkaa siis armaat kanssasisaret onnellisia niistä tuottuilevista teineistänne. Oikeat ongelmat ovat sitten edessä, kun teini ei enää kiukuttele, vaan nyhjää apaattisena omassa huoneessaan.
Väittäisin että ärsyttävin on ollut pojan uhmaikä, koska silloin kyllä sai olla todella pitkä pinna. Mitään esiteini-ikää en edes muis olleen ja nyt kun on ysiluokalla niin vaikka onkin ihan murrosikäinen (loppuvuodesta syntynyt) niin osaa kuitenkin tärkeissä asioissa käyttäytyä.
Tyttö taas on ollut aina todella helppo vaikka "kovapäinen" halutessaan ja nyt lähinnä menee menkkoja odotellessa ja pelätessä muuttuuko sitten mahdottomaksi. Muuten murrosikä jo pitkällä eikä ole paha ollut ollenkaan.
Koin samoin. Tyttärellä selkeästi hankalia ikä oli 12, oli todella ahdistunut ja hukassa itsensä kanssa, mikä näkyi sekä koulussa että kotona. Nykyisen tekninen kanssa pystyy jo hoitamaan asioita keskustelemalla.