Hylkäsin ystäväni menneisyydessä
Tai oikeastaan ei hän ollut edes ystäväni, vaan vain joku, joka luuli olevansa ystäväni. Hän oli entinen kiusaajani, sitten päädyimme samalle kielikurssille yhdessä. Siellä hän olikin niin ystävää minulle, mutta silti koitti samalla päästä niskan päälle minusta ja olla päällepäsmäri.
Hän oletti, että koska siedin häntä siellä kielikurssilla tai ilahduin hänen ystävällisyydestään, en olisi enää muistanut sitä miten hän oli kiusaajani, eikä koskaan pyytänyt anteeksi. En minäkään olettanut, että hän ystävällisyydestään huolimatta minua aidosti kunnioitti ja olisi edes halunnut pyytää anteeksi, pidin häntä vain sellaisena seuralaisena. Mutta hän taisi raukka luulla minun pitävän hänenlaistaan oikeana ystävänä. Niinpä hän kerran pahoitti mielensä kun en mennytkään hänen kanssaan ulos kuten oli vähän ollut puhetta, vaan valitsinkin mennä toisen vanhemman ystäväni kanssa, koska tämä päällepäsmärin määräily oli alkanut ottaa minua hiukan kupoliin.
Hän suuttui minulle ja hylkäsi minut. Olisin tarvinnut siihen aikuisen sanomaan, että en ole tehnyt mitään väärin, mitä tämä tyttökään ei ollut tehnyt väärin, ja että hänen prinsessamainen loukkaantumisensa ei ollut minun syyni, mutta sellaista aikuista ei ollut. Sen sijaan oma äitini kohteli minua kuin rupista ruttoa ja että sen tytön mielenvaihtelut ja muu (äitini päässään kuvittelema) yksinäisyys ovat minun syytäni.
Kolme vuotta esitin sen tapahtuman jälkeen tytön ystävää ja vain odotin, milloin ja miten pääsen eroon hänestä. Lopulta se onnistui ja minä hylkäsin hänet ja enää vain harmittaa, etten osannut sanoa, että se johtui siitä, että hän nakkeli niskojaan minulle, vaikka oli itse ollut anteeksi pyytämättä minua kiusaava ihminen. Ei siis millään muotoa minun arvoisellani tasolla.
Hän siis kyllä kyseli syytä. Äitini syytä se kaikki oli. Olisi pitänyt minun puoliani asioissa, niin kuin aina väitti tekevänsä. Todellisuudessa inhosi ja vihasi minua käytöksensä puolesta.
Kommentit (18)
Taidat hautoa ja märehtiä aika paljon asioita ja kerrytät kaunaa ja kostonhalua. Se ei ole sinulle hyväksi. Mennyt on mennyttä, katse eteenpäin.
Saan mä olla katkera kasvattajalleni siitä, että minulta vaadittiin sellaista, mitä muilta ei vaadittu ja etten saanut tukea, vaikka äiti sanoi olevansa kuin tiikeri mun puolella.
ap
Siis mitä muilta ei vaadittu minua kohtaan tai siis eihän sitä voi mennä muilta vaatimaan, mutta mitä minulle ei osoitettu olevan oikeus minua kohtaan, vaikka muille piti hoitaa oikeus vaikka hylätä minut, jos se tuntui hyvältä idealta heistä. Silti se oli aina oikein mua kohtaan mutta jos mä hylkäsin toisen niin jos toinen suuttui niin sekin oli minun vika.
ap
Puhumattakaan, että mua ois lohdutettu, jos toinen hylkäs. Haukuttiin vain, miten sekin on mun vika. Olin vastuussa sen toisen tunteista. Aina.
ap
Onneksi tämä "ystäväni" kärsi sittemmin ilmeisesti lapsettomuudesta koska sai kakaroita vasta pari vuotta minua myöhemmin, vaikka itsekin sain ne suhteellisen myöhään ja hän katsoi minua aina siinäkin asiassa nenänvarttaan pitkin alaspäin ja oli olevinaan The äiti ja varmasti halusi lapsia paljon nuorempana ainakin puheista päätellen ja siitä, että avioitui 12 vuotta aikaisemmin kun sai kakarat.
ap
Nyt on kyllä tavallistakin sekopäisempää settiä.
Tai että eihän se hänelle tietenkään onneksi ollut mutta minulle oli, kun sain olla vahingoniloinen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Taidat hautoa ja märehtiä aika paljon asioita ja kerrytät kaunaa ja kostonhalua. Se ei ole sinulle hyväksi. Mennyt on mennyttä, katse eteenpäin.
Nykyisyyden pohja on menneisyydessä. Joka sen kieltää on houkka. Minua kohdeltiin väärin ja silloin piti ajatella, että se oli minun syyni, mutta aikuiseksi kasvaessaan alkaa nähdä, että ei, kyllä se oli sen väärinkohtelijan syy.
ap
Ja minulla on vieläkin kalavelat maksamatta. Äitiä kohtaan lähinnä siis. Ei niitä kenties tartte ikinä häntä kohtaan maksaa, mutta joku muu kärsii sitten.
ap
Teitkö juuri vastaavanlaisen aloituksen, jossa kerroit miten ystäväsi lopetti yhteydenpidon?
Get over it fucking cunt. Humans will never leave this planet behind if you are so disgustingly fragile towards all incoming hardship. Die and wither away.
Vierailija kirjoitti:
Teitkö juuri vastaavanlaisen aloituksen, jossa kerroit miten ystäväsi lopetti yhteydenpidon?
En, mutta tämä tuli vasten kasvojani tämä muisto yhdestä aloituksesta täällä tänään, jossa ap sanoi ystävän hylänneen. Että niinhän minullekin tehtiin tuossa ystävyydessä siinä yhdessä kohdassa ja koska olin vailla tukea ja siitä saatavaa omanarvontuntoa menin soittamaan sille paskalle ja halusin jatkaa ystävyyttä, koska "mun vikaahan kaikki oli". Äitini oppien mukaisesti. Ja ystävä jatkoi mun hienovaraista maahanpainamistaan johon en osannut laittaa stoppia.
ap
Siis olet aivan hirveä narsisti ja psykopaatti. Yök. Yök. Yök.
Saat aikaan todella aivan häkellyttäviä inhon tunteita, jopa tämmöisissä suht pasifistisissa ja humaaneissa ihmisissä.
Jatka hyvän tähden nyt elämässä eteenpäin
Vierailija kirjoitti:
Siis olet aivan hirveä narsisti ja psykopaatti. Yök. Yök. Yök.
Saat aikaan todella aivan häkellyttäviä inhon tunteita, jopa tämmöisissä suht pasifistisissa ja humaaneissa ihmisissä.
Sä vain luulet olevasi sellainen, jos näin kerran tapahtuu. Mitkähän sulla on kriteerit asettaessaai itsesi "humaaniksi ja pasifistiksi", mietinpä vaan.
ap
Jaa että tämmöistä tällä kertaa.