Lue keskustelun säännöt.
en jaksa enään
08.10.2016 |
Liikaa vastuuta, tylsä elämä, en voi toteuttaa ikinä itseäni.
En jaksa enään
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enää ...vittu ei se oo niin vaikeeta.
Liikaa vastuuta ja tylsä elämä? Leikittele noilla ja nauti..=)
Elämä ei ole itsensä toteuttamista varten, noin pääpiirteittäin. On mieletön kasa velvollisuuksia, jotka vaan on pakko tehdä. Koulu on käytävä, duunissa on pakko käydä ja tehdä se hyvin, lasten ja muiden itsestä riippuvaisten hyvinvointi on asetettava oman viihtymisen edelle tänään, huomenna ja ensi vuonna. Ja sen jälkeen.
Tuosta huolimatta, onnellisuus vaan kyttää jossain kulman takana. Hoida velvollisuutesi kuntoon ja käy iltalenkillä metsässä, tai ota lasi viiniä parvekkeella tai osta viherkasvi. Nauti :)
Enää. Vastaan ajatuksella vain niihin aloituksiin, missä ei kirjoiteta enääN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskaan EI saa luovuttaa ei ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole itsensä toteuttamista varten, noin pääpiirteittäin. On mieletön kasa velvollisuuksia, jotka vaan on pakko tehdä.
Onpa kaamea tapa ajatella ja elää. :/
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole itsensä toteuttamista varten, noin pääpiirteittäin. On mieletön kasa velvollisuuksia, jotka vaan on pakko tehdä.
Onpa kaamea tapa ajatella ja elää. :/
Onko siis muitakin mahdollisuuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enää ...vittu ei se oo niin vaikeeta.
Ei niin enää paisi sinulle mulkku.
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole itsensä toteuttamista varten, noin pääpiirteittäin. On mieletön kasa velvollisuuksia, jotka vaan on pakko tehdä.
Onpa kaamea tapa ajatella ja elää. :/
Rantapummiksi sitten vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enään, sydämmeen, gollege.
Mitä muita näitä helmiä nyt olikaan?! Aaarrggghhhhh!
Ei sillä että osaisin kieliopin läheskään täysin...
Willy Loman kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole itsensä toteuttamista varten, noin pääpiirteittäin. On mieletön kasa velvollisuuksia, jotka vaan on pakko tehdä.
Onpa kaamea tapa ajatella ja elää. :/
Onko siis muitakin mahdollisuuksia?
No vaikkapa tuon väitteen täysi vastakohta. Minusta elämä on nimenomaan itseni toteuttamista varten. En käy töissä mistään velvollisuudentunnosta vaan rahoittaakseni vapaa-aikani, oppiakseni uutta, ollakseni osa työyhteisöä ja saadakseni pystyvyyden ja ammatillisen onnistumisen kokemuksia. Jos arvioisin, että olisin onnellisempi työttömänä, lopettaisin työt saman tien.
Aikuisella on erittäin vähän velvollisuuksia, jos hän ei niitä väkisin itselleen haali. Maailmassa on vaikka kuinka paljon maailmanmatkaajia, rantapummeja, elämäntapaintiaaneja, omavaraistalouden harjoittajia, rikollisia, yrittäjiä, downshiftaajia, taiteilijoita, aktivisteja ja muita ihmisiä, jotka ovat tehneet hyvinkin radikaaleja elämäntapavalintoja maksimoidakseen ne asiat, jotka heille itselleen ovat tärkeitä.
Ymmärrän, että kaikki eivät halua tai kykene tekemään sellaisia valintoja, jotka olisivat heille parhaaksi. Onnellisuus on valitettavasti myös etuoikeuskysymys. Mutta minusta on tavattoman surullista, jos ihmiset eivät oikeasti osaa edes ajatella kaikkia mahdollisuuksia, joita elämä tarjoaa, ennen kuin on myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hanska kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole itsensä toteuttamista varten, noin pääpiirteittäin. On mieletön kasa velvollisuuksia, jotka vaan on pakko tehdä.
Onpa kaamea tapa ajatella ja elää. :/
Onko siis muitakin mahdollisuuksia?
No vaikkapa tuon väitteen täysi vastakohta. Minusta elämä on nimenomaan itseni toteuttamista varten. En käy töissä mistään velvollisuudentunnosta vaan rahoittaakseni vapaa-aikani, oppiakseni uutta, ollakseni osa työyhteisöä ja saadakseni pystyvyyden ja ammatillisen onnistumisen kokemuksia. Jos arvioisin, että olisin onnellisempi työttömänä, lopettaisin työt saman tien.
Aikuisella on erittäin vähän velvollisuuksia, jos hän ei niitä väkisin itselleen haali. Maailmassa on vaikka kuinka paljon maailmanmatkaajia, rantapummeja, elämäntapaintiaaneja, omavaraistalouden harjoittajia, rikollisia, yrittäjiä, downshiftaajia, taiteilijoita, aktivisteja ja muita ihmisiä, jotka ovat tehneet hyvinkin radikaaleja elämäntapavalintoja maksimoidakseen ne asiat, jotka heille itselleen ovat tärkeitä.
Ymmärrän, että kaikki eivät halua tai kykene tekemään sellaisia valintoja, jotka olisivat heille parhaaksi. Onnellisuus on valitettavasti myös etuoikeuskysymys. Mutta minusta on tavattoman surullista, jos ihmiset eivät oikeasti osaa edes ajatella kaikkia mahdollisuuksia, joita elämä tarjoaa, ennen kuin on myöhäistä.
Tuo kuulostaa minusta itsekkäältä, enkä usko voivani olla onnellinen sellaisen tunteen alaisuudessa. Toisaalta, itsekkäästi käyttäytyvät eivät kenties koe siitä syyllisyyttä ja häpeää, ja voivat siksi olla valinnoissaan onnellisia.
Minulle "itsensä toteuttaminen" tarkoittaa, että hyödyntää talenttejaan eli kykyjään – synnynnäisiä ja hankittuja – oikeamielisen ja hyvän päämäärän eteen.
On toissijaista, saako siitä fiiliksiä, elämyksiä, onnistumisen kokemuksia, positiivista palautetta muilta ihmisiltä, meriittejä tai edes tyytyväisyyttä itseensä ja elämäänsä. Nämä eivät siis ole yhdentekeviä asioita – on hienoa, jos niitäkin kokee – mutta ne ovat toissijaisia. Itsensä toteuttaminen on mahdollista ilman mitään edellä mainittuja kokemuksia. Samoin nuo kokemukset ovat mahdollisia ilman, että on toteuttanut itseään.
Itsensä toteuttaminen on tavallaan itsensä antamista hyvän käyttöön. Jos tekee sen, vaikka kuinka vähässä, on toteuttanut itseään ja on syytä myös iloon.
_____________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Willy Loman kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole itsensä toteuttamista varten, noin pääpiirteittäin. On mieletön kasa velvollisuuksia, jotka vaan on pakko tehdä.
Onpa kaamea tapa ajatella ja elää. :/
Onko siis muitakin mahdollisuuksia?
No vaikkapa tuon väitteen täysi vastakohta. Minusta elämä on nimenomaan itseni toteuttamista varten. En käy töissä mistään velvollisuudentunnosta vaan rahoittaakseni vapaa-aikani, oppiakseni uutta, ollakseni osa työyhteisöä ja saadakseni pystyvyyden ja ammatillisen onnistumisen kokemuksia. Jos arvioisin, että olisin onnellisempi työttömänä, lopettaisin työt saman tien.
Aikuisella on erittäin vähän velvollisuuksia, jos hän ei niitä väkisin itselleen haali. Maailmassa on vaikka kuinka paljon maailmanmatkaajia, rantapummeja, elämäntapaintiaaneja, omavaraistalouden harjoittajia, rikollisia, yrittäjiä, downshiftaajia, taiteilijoita, aktivisteja ja muita ihmisiä, jotka ovat tehneet hyvinkin radikaaleja elämäntapavalintoja maksimoidakseen ne asiat, jotka heille itselleen ovat tärkeitä.
Ymmärrän, että kaikki eivät halua tai kykene tekemään sellaisia valintoja, jotka olisivat heille parhaaksi. Onnellisuus on valitettavasti myös etuoikeuskysymys. Mutta minusta on tavattoman surullista, jos ihmiset eivät oikeasti osaa edes ajatella kaikkia mahdollisuuksia, joita elämä tarjoaa, ennen kuin on myöhäistä.
Tuo kuulostaa minusta itsekkäältä, enkä usko voivani olla onnellinen sellaisen tunteen alaisuudessa. Toisaalta, itsekkäästi käyttäytyvät eivät kenties koe siitä syyllisyyttä ja häpeää, ja voivat siksi olla valinnoissaan onnellisia.
En tosiaan koe syyllisyyttä tai häpeää siitä, että olen omalla puolellani, puolustan omia etujani ja hyvinvointiani ja teen tekoja, jotka ovat juuri minun arvojeni mukaisia. Minusta jokaisen kannattaa omien kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan pyrkiä sellaiseen elämään, jonka voi hyvillä mielin allekirjoittaa: tätä halusin, tämä on minulle hyvä.
hanska kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole itsensä toteuttamista varten, noin pääpiirteittäin. On mieletön kasa velvollisuuksia, jotka vaan on pakko tehdä.
Onpa kaamea tapa ajatella ja elää. :/
Onko siis muitakin mahdollisuuksia?
No vaikkapa tuon väitteen täysi vastakohta. Minusta elämä on nimenomaan itseni toteuttamista varten. En käy töissä mistään velvollisuudentunnosta vaan rahoittaakseni vapaa-aikani, oppiakseni uutta, ollakseni osa työyhteisöä ja saadakseni pystyvyyden ja ammatillisen onnistumisen kokemuksia. Jos arvioisin, että olisin onnellisempi työttömänä, lopettaisin työt saman tien.
Aikuisella on erittäin vähän velvollisuuksia, jos hän ei niitä väkisin itselleen haali. Maailmassa on vaikka kuinka paljon maailmanmatkaajia, rantapummeja, elämäntapaintiaaneja, omavaraistalouden harjoittajia, rikollisia, yrittäjiä, downshiftaajia, taiteilijoita, aktivisteja ja muita ihmisiä, jotka ovat tehneet hyvinkin radikaaleja elämäntapavalintoja maksimoidakseen ne asiat, jotka heille itselleen ovat tärkeitä.
Ymmärrän, että kaikki eivät halua tai kykene tekemään sellaisia valintoja, jotka olisivat heille parhaaksi. Onnellisuus on valitettavasti myös etuoikeuskysymys. Mutta minusta on tavattoman surullista, jos ihmiset eivät oikeasti osaa edes ajatella kaikkia mahdollisuuksia, joita elämä tarjoaa, ennen kuin on myöhäistä.
Tuo kuulostaa minusta itsekkäältä, enkä usko voivani olla onnellinen sellaisen tunteen alaisuudessa. Toisaalta, itsekkäästi käyttäytyvät eivät kenties koe siitä syyllisyyttä ja häpeää, ja voivat siksi olla valinnoissaan onnellisia.
En tosiaan koe syyllisyyttä tai häpeää siitä, että olen omalla puolellani, puolustan omia etujani ja hyvinvointiani ja teen tekoja, jotka ovat juuri minun arvojeni mukaisia. Minusta jokaisen kannattaa omien kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan pyrkiä sellaiseen elämään, jonka voi hyvillä mielin allekirjoittaa: tätä halusin, tämä on minulle hyvä.
Etkö kokisi syyllisyyttä ja häpeää edes siinä tapauksessa, että etujesi ja hyvinvointisi puolustaminen vahingoittaa ihmisiä jotka ovat sinusta riippuvaisia? Minä koen ja sen vuoksi en voi tavoitella sellaista elämää jonka itselleni haluaisin. En voisi hylätä ihmistä ja elää tämän itsemurha tunnollani.
Willy Loman kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole itsensä toteuttamista varten, noin pääpiirteittäin. On mieletön kasa velvollisuuksia, jotka vaan on pakko tehdä.
Onpa kaamea tapa ajatella ja elää. :/
Onko siis muitakin mahdollisuuksia?
No vaikkapa tuon väitteen täysi vastakohta. Minusta elämä on nimenomaan itseni toteuttamista varten. En käy töissä mistään velvollisuudentunnosta vaan rahoittaakseni vapaa-aikani, oppiakseni uutta, ollakseni osa työyhteisöä ja saadakseni pystyvyyden ja ammatillisen onnistumisen kokemuksia. Jos arvioisin, että olisin onnellisempi työttömänä, lopettaisin työt saman tien.
Aikuisella on erittäin vähän velvollisuuksia, jos hän ei niitä väkisin itselleen haali. Maailmassa on vaikka kuinka paljon maailmanmatkaajia, rantapummeja, elämäntapaintiaaneja, omavaraistalouden harjoittajia, rikollisia, yrittäjiä, downshiftaajia, taiteilijoita, aktivisteja ja muita ihmisiä, jotka ovat tehneet hyvinkin radikaaleja elämäntapavalintoja maksimoidakseen ne asiat, jotka heille itselleen ovat tärkeitä.
Ymmärrän, että kaikki eivät halua tai kykene tekemään sellaisia valintoja, jotka olisivat heille parhaaksi. Onnellisuus on valitettavasti myös etuoikeuskysymys. Mutta minusta on tavattoman surullista, jos ihmiset eivät oikeasti osaa edes ajatella kaikkia mahdollisuuksia, joita elämä tarjoaa, ennen kuin on myöhäistä.
Tuo kuulostaa minusta itsekkäältä, enkä usko voivani olla onnellinen sellaisen tunteen alaisuudessa. Toisaalta, itsekkäästi käyttäytyvät eivät kenties koe siitä syyllisyyttä ja häpeää, ja voivat siksi olla valinnoissaan onnellisia.
Meillä on vain tämä yksi elämä. Ei ole itsekästä tehdä siitä mielekästä ja merkityksellistä, täyttä ja onnellista. Päinvastoin. Sitä paitsi merkityksellinen ja onnellinen elämä pitää sisällään tutkitusti hyvän tekemisen muille.
Willy Loman kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole itsensä toteuttamista varten, noin pääpiirteittäin. On mieletön kasa velvollisuuksia, jotka vaan on pakko tehdä.
Onpa kaamea tapa ajatella ja elää. :/
Onko siis muitakin mahdollisuuksia?
No vaikkapa tuon väitteen täysi vastakohta. Minusta elämä on nimenomaan itseni toteuttamista varten. En käy töissä mistään velvollisuudentunnosta vaan rahoittaakseni vapaa-aikani, oppiakseni uutta, ollakseni osa työyhteisöä ja saadakseni pystyvyyden ja ammatillisen onnistumisen kokemuksia. Jos arvioisin, että olisin onnellisempi työttömänä, lopettaisin työt saman tien.
Aikuisella on erittäin vähän velvollisuuksia, jos hän ei niitä väkisin itselleen haali. Maailmassa on vaikka kuinka paljon maailmanmatkaajia, rantapummeja, elämäntapaintiaaneja, omavaraistalouden harjoittajia, rikollisia, yrittäjiä, downshiftaajia, taiteilijoita, aktivisteja ja muita ihmisiä, jotka ovat tehneet hyvinkin radikaaleja elämäntapavalintoja maksimoidakseen ne asiat, jotka heille itselleen ovat tärkeitä.
Ymmärrän, että kaikki eivät halua tai kykene tekemään sellaisia valintoja, jotka olisivat heille parhaaksi. Onnellisuus on valitettavasti myös etuoikeuskysymys. Mutta minusta on tavattoman surullista, jos ihmiset eivät oikeasti osaa edes ajatella kaikkia mahdollisuuksia, joita elämä tarjoaa, ennen kuin on myöhäistä.
Tuo kuulostaa minusta itsekkäältä, enkä usko voivani olla onnellinen sellaisen tunteen alaisuudessa. Toisaalta, itsekkäästi käyttäytyvät eivät kenties koe siitä syyllisyyttä ja häpeää, ja voivat siksi olla valinnoissaan onnellisia.
En tosiaan koe syyllisyyttä tai häpeää siitä, että olen omalla puolellani, puolustan omia etujani ja hyvinvointiani ja teen tekoja, jotka ovat juuri minun arvojeni mukaisia. Minusta jokaisen kannattaa omien kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan pyrkiä sellaiseen elämään, jonka voi hyvillä mielin allekirjoittaa: tätä halusin, tämä on minulle hyvä.
Etkö kokisi syyllisyyttä ja häpeää edes siinä tapauksessa, että etujesi ja hyvinvointisi puolustaminen vahingoittaa ihmisiä jotka ovat sinusta riippuvaisia? Minä koen ja sen vuoksi en voi tavoitella sellaista elämää jonka itselleni haluaisin. En voisi hylätä ihmistä ja elää tämän itsemurha tunnollani.
Vähän epämääräinen kysymys. Uhkaako joku sinua itsemurhalla? Et ole vastuussa kenenkään toisen päätöksestä lopettaa elämänsä. Oletko tilanteessa, jossa olet masentuneen ainoa hoitaja? Tuollainen on kohtuuton tilanne, johon pitäisi luoda hyvä "exit strategy". Ei kenenkään pidä uhrata omaa elämäänsä toisen puolesta, ellei kyseessä sitten ole oma lapsi, jonka olemassaolosta on vastuussa.
Enää. Ei enään.