kaksikielisyydestä..

mutta asuinmaan vuoksi lapsemme päätyvät ruotsinkieliseen päiväkotiin, kerhoihin, harrastuksiin jne. Esikoinen aloitti päiväkodissa n. 5kk sitten 1v10kk ikäisenä ja ihan kivasti on mennyt. Kotona puhumme ainoastaan suomea ja tukiviittomia apuna, päiväkodissa taas puhutaan ruotsia ja tukiviittomat siinä rinnalla. Lapsi (kehitysvammainen) itse ei vielä puhu kuin sanan jonkin, mutta ymmärtää molempia kieliä ja vastaa viittomin minkä osaa.

ap

Siskoni laitettiin aikoinaan englanninkieliseen kerhoon, jossa kävi muistaakseni vain 2 vuotta (tyyliin 3-4 vuodet). Koulussa hän ei koskaan englantia opiskellut, vaan " oppi kielen telkkarista ja biisien sanoista" . Nyt aikuisena puhuu vähintään yhtä hyvin kuin minä, joka kirjoitin M:n aikoinani. Toki kielipäätäkin on, mutta varmasti jossain aivon sopukassa oli muistissa asioita oppimista myöhemmin helpottamassa.

Ja silloinkin vain jos äidinkielen taito on vähintään keskitasoa tai mielellään parempi.

Siis mieheni on ollut lapsena kaksikielinen ja nyt perhe siis pelkästään suomenkielinen. Pojallemme haluaisin jotain parempaa kuin pelkästään pakkoruotsi. Täällä itä-suomessa venäjänkielellä tekee paljon enemmän kuin ruåtsilla, mutta haluaisin toki poitsun kiinnostuvan isänsä puolen suvustakin...

Jonkun verran puhuu enkkua, perussettiä heittää aika paljon, passiivinen sanavarasto on luonnollisesti paljon suurempi kuin aktiivinen.

Syksyllä alkaa käymään hieman useammin ja uskon, että kielenkehitys kasvaa nopeasti silloin.

Kevään/alkukesän aikana edistynyt hurjaa vauhtia, tai ehkä vain nyt saanut tarpeeksi itsetuntoa, että kehtaa " esitellä" taitojaan.