Kysyin juuri lapselta, jos joitain tavaroita voisi heittää pois

Vuokraat jostain varaston, johon kuljetat ne tavarat, joita juuri sillä hetkellä lapsi ei tarvitse, esim kesävaatteet.

Opetat, että jostain on luovuttava.

Aloita luopumalla ensin omista rojuistasi. Eiköhän lapsikin myöhemmin ole valmis myöhemmin luopumaan esim. leluista joilla ei leiki enää.

Ostamalla uuden kaapin tai lipaston. Tai voithan salaa heittää tavaroita pois (jos haluat että lapsesi on katkera vielä vuosikymmenien kuluttua)

Minkäs sille mahtaa, kun olet kasvattanut lapsestasi tuollaisen pornokeisarin!

Miksi lapsen tavaroita pitää heittää pois? Kannattaa alusta alkaen miettiä, mitä tarvitaan ja hankkia vain se.

Jotenkin ahdistaa käydä läpi sitä rojua aina välillä, samalla muistaa mitä paskaa elämä oli vielä 10 vuotta sitten.

Viekää yhdessä kirpparille leluja ja vaatteita. Sano lapselle, että rahoilla voi sitten vaikka ostaa jotain kivaa.

Lapsiko teillä määrää?

Meillä tehtiin niin, että kun emme siskojeni kanssa olleet kotona niin äiti ja isä olivat siivonneet kaapeista muutamia leluja, joita ei tosiaankaan oltu käytetty pitkiin aikoihin ja heittivät ne pois. Muistan itse kaivanneeni jotain tiettyä lelua vasta todella pitkän ajan päästä, joten en seonnut siitä. En tiedä saisivatko nykylapset hirveät traumat moisesta, mutta vältytään ainakin siltä luopumishetken sekoamisilta :D 

Onkohon tuo jotenkin perinnöllistä. Meillä kolmesta lapsesta yksi kerää ympärilleen tavaraa, kaksi muuta ovat äitinsä tavoin minimalisteja.

Pikkuhiljaa. Selitä ettei tilaa ole loputtomiin, jos haluaa jotain uutta on jostain (huom, ei kaikesta) vanhasta luovuttava. Pakkaa pois sellaiset lelut joilla ei leikitä ja kysy vaikka 6 kk-vuoden päästä jos osan niistä voisi pistää kiertoon. Helpottaa luopumista kun eivät ole koko ajan esillä. Aluksi pois meneviä voi löytyä vaan pari, mutta pikkuhiljaa määrät kasvavat.

Yleensä lapsilla on jotain leluja tai kirjoja mistä ei niin tykkääkään tai joihin on kyllästynyt. Kyllä niitä sitten alkaa löytyä kun vähän harjoittelee luopumista. Ja muista ettei se kaikille aikuisillekaan ole helppoa :)

Et kysy että voiko heittää pois, vaan sanot että nyt raivataan kaapit. Ei mukaan viidesluokkalainen tyttö ois halunnut heittää pois yhtään koulupaperia ekaluokalta, vähän pientä lempipaitaa, lelua tai muuta ja kaikki paikat pursusi tavaraa ja huone koko ajan sekainen. Sanoin, että nyt me siivotaan tää huone ja tyttö sai miettiä tarviiko se jotain oikeasti. Kaikki pienet ja muuten käyttämättömät vaatteet lähti kirppikselle, koulujutuista heitettiin suurin osa pois, kokeet yms jätettiin ja siististi kansioihin ja leluista karsittiin ne millä ei oikeestaan ikinä oo leikkinyt ja loput mahtui hyllyn päälle istumaan ja sängyn alle laatikoihin. Ei oo valituksia kuulunut ja nyt on huone siisti koko ajan. Muutettiin samalla selvästi lapsen huone nuoren huoneeksi. Pinkin säkkituolin tilalle nojatuoli ja Nalle Puh lamppu vaihtui valkoiseen riisipaperilamppuun yms.

Meillä lapsen tavarat ovat lapsen omaisuutta, joten hän päättää niiden kohtalosta. Ihan sama, oliko kyseessä mummon lahjaksi antama todella kallis nukkekoti tai lapsen  itse ostama krääsälelu. Lapsella on oma huone ja omien tavaroiden tulee mahtua sinne. Jos ei mahdu, mietitään ratkaisuja.

Lapsi oppii joka tapauksessa luopumaan, vaikka häneltä ei ehdoin ntahdoin riistetä tavaroita, joista äiti ei pidä. Hulluinta minusta on se, että vanhemmat ostavat jouluna ja synttärinä kaikenlaista tavaraa innoissaan ja se sama tavara täytyy kuukauden parin kuluttua pakata pois ja lahjoittaa edelleen, kun äiti ei enää pidäkään siitä.

Kierrätys ei tarkoita sitä, että ostetaan lisää ja lisää, jotta voidaan laittaa se edelleen kiertoon. Kierrätys on sitä, että hankitaan vain välttämätöntä ja kun sitä ei enää tarvita, se jatkaa matkaansa seuraavaan perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsen tavaroita pitää heittää pois? Kannattaa alusta alkaen miettiä, mitä tarvitaan ja hankkia vain se.

Ja kieltää sukulaisia tuomasta lapsille yhtään mitään leluja? Ei toimi.

Miehen lapseton kummitäti tykkäsi ostella meidän lapsille lahjoja tyyliin mitä enemmän, sen parempi. Lelut oli halvinta muovikrääsää mitä kaupoista sai. Osa meni rikki ensimmäisenä iltana. Sitten tämä samainen täti jaksoi kauhistella, miten paljon lapsilla on nykyään tavaraa.

Löytyisikö joku paikka, minne niitä leluja voi lahjoittaa? Joku lastenkoti Virossa tai joku muu riittävän hellyttävä kohde, joka auttaisi lasta luopumaan niistä leluista, jotka eivät ole hänelle oikeasti tärkeitä? Hänelle voi kertoa sydäntäraastavia tarinoita vanhempien hylkäämistä lapsista, jotka joutuvat elämään ankeassa laitoksessa eikä heillä ole edes kunnollisia leluja. Tällaisia paikkoja on varmasti olemassa, etsi ne netistä ja auta lastasi luopumaan ylimääräisestä kuormasta ja saamaan itselleen hyvä mieli!

Me on annettu jotain kirjoja hammaslääkäriaseman odotushuoneeseen, kun huomattiin että siellä on kirjoja vaan ihan joillekin pikkulapsille, muttei oikein koululaisille sopivia. Tuollaisiin paikkoihin voi viedä lelujakin, kunhan ei mitään vaikeasti puhdistettavia pehmoja vie.

Ei pidä pakottaa luopumaan tavaroistaan tai vaatteistaan. Voi aiheuttaa traumoja (ja aikuistuttua hamstraushimon)

Keskustellen lapsen kanssa hävitetään se, mostä lapsi on valmis luopumaan. Jos ei luovu mistään, niin ei saa sanoa, että sitten ei uuttakaan osteta. Lapsi luultavasti kuitenkin suostuu, että osa tavaroista pakataan ja viedään varastoon.

Teini ei ainakaan halua huoneessaan olevan pikkulasten leluja esillä.

Kyllä se lapsi joskus on jostain itse valmis luopumaan. Jollei ole, niin viimeistään sitten, kun muuttaa omilleen. Voit viedä sinne sen asuntoon niitä tavaroitaan lajiteltaviksi. (Tätä ei toki ilkeyttään pidä tehdä, vaan sovinnollisesti ja osissa)

Noita lelujen vastaanottajia on kyllä hyvin vähän nykyään, kun kaikkialla hukutaan kiina-krääsään. Kaikilla on valtavasti poisheitettäviä leluja. Baltiaakaan ei saa käyttää suomalaisten leluroskiksena.

Mä olen sanonut lapselle (vanhemmalle, nuorempi ei vielä näistä ymmärrä), että jos haluaa uusia leluja, kaikkia vanhoja ei voi säilyttää. Tähän selitykseen on tyytynyt. En ole lapselta kysynyt, mitä leluja saa laittaa pois, vaan olen itse ne laittanut. Kyseessä siis ns. vauvalelut, joilla kyllä molemmat lapset vielä jopa leikkivät, mutta kun nyt jotain on pakko pois laittaa, niin noita laitan. Teen kyllä niinkin, että laitan välillä leluja hetkeksi aikaa pois käytöstä, jolloin käytössä olevien lelujen määrä ei ole niin suuri.

-

Jotkut ovat sitä mieltä, että lapsen tavaroita ei saa laittaa lainkaan pois, mutta mä oon kyllä sitä mieltä, että kun me vanhemmat kustannetaan lapsen asuminen ja oleminen, meillä on sananvaltaa. Jos mitään tavaraa ei välillä laiteta kiertoon, me ei mahduta tähän taloon.