Voiko kova suru yms. tapahtuma aiheuttaa keskenmenoa?!

Vaikka kuinka surisit ja itkisit, niin ei keskenmenoa niin tule. Vai luuletko että kun tarpeeksi toivot niin tulet raskaaksi=))

Ihan kuin olisin vain jostain lukenut taikka kuullut tuollaisesta mahdollisuudesta? Ehkä sitten vain jotain vanhan kansan uskomuksia yms....

vuosikymmeniä: pelästyttämällä ymta. mutta tuloksetta.

Esikoista odottaessa (jo alkuraskaudessa) elin elämäni vaikeimpia kuukausia ja synnytin kuitenkin terveen, täysiaikaisen vauvan. Toista lasta olemme yrittäneet jo pitkään, tuloksena kaksi keskenmenoa. Eli täysin päinvastoin. Jos henkisesti vaikeat ajat aiheuttaisivat keskenmenoja, olisi esikoiseni varmasti mennyt kesken ja nämä kaksi muuta ennemmin onnistuneet!

Mistä voisi johtua, missä vaiheessa pitää huolestua " oikeasti" ?



ap

Tapasin raskauden alussa sattumalta ihmisen, joka aiheutti paljon jännitystä, ahdistusta ja stressiä. Näimme siis ihan vain noin 5 minuuttia. Muutaman tunnin päästä tuli kovat vatsakivut, ihan kuin ripulitaudissa, mutta mitään ei tullut ulos. Lähdin kesken työpäivän kotiin, kun en voinut tehdä mitään, ja kouristukset hellittivät kotimatkalla bussissa.



Ajattelin myöhemmin, että koin voimakkaita supistuksia, jotka sitten menivät ohi, kun rentouduin tuntiessani pääseväni turvallisesti kotiin.



Mitään vuotoa ei kuitenkaan ollut.

Omilla tunteilla ja teoilla ei ole vaikutusta keskenmenoon. Se tulee jos on tullakseen. Ikävä totuus on se, että hyvin alkuvaiheessa raskautta keskenmenoja tapahtuu todella usein, itsellänikin on ollut viisi.



Vähäinen vuoto voi johtua monesta eri syystä. Jos vuoto ei muutu runsaaksi veriseksi, niin ei liene syytä huoleen. Tosin ultrassahan tilanne yleensä selkeytyy.