Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästä eroon sosiaalisten tilanteiden ahdistuksesta ja olla kuin muutkin?
05.10.2016 |
Viikonloppuna olisi mielenkiintoista tapahtumaa mutta en tiedä kestääkö pää. Siellä olisi varmasti muutamia tuttuja joiden kanssa voisi olla ainakin osan ajasta, mutta enimmäkseen saisi olla yksinään. Oon lähes 100% varma että syrjäydyn johonkin nurkkaan pelaamaan kännykällä enkä osaa pitää hauskaa, näin on käynyt joka vitun kerta ennenkin. Tai sitten tilaan taksin ja lähden kotiin itkemään omaa surkeuttani.
Tietää jo etukäteen että sydän hakkaa ihan hitosti, tulee vaikeus lähteä edes pois kotoa, sit kun saa lähdettyä sinne minne ajatteli niin on alusta asti sellainen ahdistunut ja vaivaantunut olo. Tuntuu että kaikki ihmiset vaan tuijottaa, halveksuu ja miettii että mikä tuokin luulee olevansa, hyi miten ruma, kusipää, jne..... Joo, tiedän että on vaan mun omia ajatuksia mutta en pääse niistä eroon. Tai mistä sitä tietää onko ne vaan mun omia ajatuksia, kun tuntuu että kaikki vihaa mua enemmän tai vähemmän.
Vittu miten ihminen voi olla tälläinen paskaluuseri mistä ei ole mihinkään.
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jooh mulla on tuota samaa, en ikinä ees kuvittelekaan lähteväni mihinkään selvin päin, kokeiltu on ja paskaa ollut joka kerta. Onko sulla muuten vaikeuksia ihmisten kanssa, onko kavereita / ystäviä? Entä muut sosiaaliset tilanteet? Minkä ikäinen olet?
Itse kärsin lapsesta ja erityisesti teini-iästä lähtien noista samoista vaivoista, kavereita ei oikeen ollut ja ne vähätkin jäivät etäisiksi. Yksinäisyys ja sosiaalisten tilanteiden pelko ja masennus iskivät päälle oikein kunnolla. Aloin sitten ottaa alkoholia ja jossakin vaiheessa päädyin ryyppäämään ihmisten kanssa, joista parista tuli sitten kavereita, tosin edelleenkin 99% tapaamisista tapahtuu kännissä koska selvin päin en halua enkä uskalla nähdä ihmisiä enempää kuin on pakko.
Sosiaalisten tilanteiden pelko on lievittynyt iän ja kokemusten myötä, mutta tuo varsinainen ihmisten kanssa oleminen ja lähentyminen on ollut tosi vaikeaa. Sitten sain siihen vastauksen, mulla diagnosoitiin estynyt persoonallisuushäiriö.
En tiedä, mikä sun tilanne on mutta vaikuttaa vähän samankaltaiselta. Pelkkä ujouskin on tietenkin mahdollista, mutta se on normaali luonteenpiirre jonka ei pitäisi rajoittaa elämää niin paljon. Estynyt ihminen alkaa nimenomaan välttelemään noita tilanteita ja vetäytyy, koska omat riittämättömyyden tunteet on niin voimakkaita. Vaikka munkin itsetunto on vuosien myötä vahvistunut enkä enää koe olevani mikään paska ihminen, en silti voi uskoa että muut olisivat asiasta samaa mieltä tai että riittäisin muille / ne hyväksyisivät mut semmoisena kuin olen. Se on josaki alitajunnassa.
No tästä tuli nyt tämmöinen romaani, enkä nyt tarkoita että sulla olisi sama vaiva, mutta tulipahan kerrottua nyt omasta kokemuksesta. Suosittelisin ammattiavun piirin hakeutumista jos tuollainen ahdistus on yleistäkin sulle, etenkin jos sulla on muutenkin vaikeuksia ihmisten kanssa ja sosiaalisissa tilanteissa!
Alue: Aihe vapaa
Tuohon sydämen hakkaamiseen ym tärinään auttaa beetasalpaaja, kokeile vaikka.