Mieheni ei halua tätä lasta
Moi kaikille, oon aivan loppu tän pähkäilyn suhteen ja ajattelin josko täältä saisin viisaammilta apua. Oon siis 21 vuotias nainen ja odotan esikoistani rv 37. Mun miehellä on lapsia edellisestä liitosta, joista hänellä yhteishuoltajuus exänsä kanssa ja lapset ovat vuoro viikoin molempien luona.
Raskauteni oli vahinko raskaus, olin juuri vaihtamassa ehkäisyä ja lapsi ilmoitti sitten tulostaan. Minulle toki alkujärkytyksen jälkeen iloinen yllätys. Mieheni otti tämän negatiivisemmin, samoin hänen puolen sukunsa (yhtään ainutta onnittelua ei ole tullut, enkä ole heitä nähnyt rv 20 jälkeen kun saivat tietä raskaudestani). Mies ei ole ollut mukana yhdessäkään neuvolassa, ultrassa tai sen kummemmin kysynyt mitään mistään. Noin kuukausi sitten jätti tulematta isyyden tunnustukseenkin. Erosta olemme monesti keskustellut ja hän on joka kerta ollut sitä mieltä, että jos erotaan niin hän ei halua olla lapsemme kanssa missään tekemisissä.
Kuitenkin jostain syystä olen tässä suhteessa roikkunut näinkin pitkään ja odottanut sitä päivää, että hän jollain tapaa hyväksyisi tulevan lapsensa, mutta turhaa kai tämä on ollut. Rakastan häntä kovasti ja minulla on niin kauan hyvä olla tässä suhteessa, kun hänen lapset tulee meille ja näen kuinka hän heitä hellii ja hoivaa ja sitten ajattelen sisälläni kasvavaa pienokaista, joka ei todennäköisesti tule saamaan samaa koskaan.
Mitä olette siis mieltä, pitäisikö minun lähteä tästä lätkimään nyt ennen vauvan syntymää (on paikka mihin mennä, en jää yksin) vai antaa jälleen kerran mahdollisuus ja odottaa josko lapsen syntymä muuttaisi asioita?
Kiitos ❤
Kommentit (36)
Lähde. Turhaan kiusaat itseäsi jos kerran mies ei tuossa ajassa ole ajatukseen tottunut ja asiaa hyväksynyt. Toi isyydentunnustuksen skippaus olis ollut mulle ihan vika tikki.
Kyllä meille annettiin mahdollisuus tunnustaa se jo raskausaikana neuvolassa, koska asuttiin avoliitossa hedelmöittymisen aikana. Aikakin varattiin yhteistuumin, mutta eipä siitä sitten mitään tullut.
Erosta olemme monesti keskustellut ja hän on joka kerta ollut sitä mieltä, että jos erotaan niin hän ei halua olla lapsemme kanssa missään tekemisissä.
Tämä kohta on outo. Mitä siis hänen mukaansa tapahtuu, jos ette eroa?
Kuulostaa nyt siltä, että mies on vähän sekaisin. Käske ryhdistäytyä ja setviä päänsä. Neuvolan kautta saatte ammattiapua molemmille.
On ihan lakiin säädetty, että isyyttä ei voida tunnustaa ennen lapsen syntymää.
Entä miten lapsen isä asiaan suhtautuu?
Käyttäjä2803 kirjoitti:
Kyllä meille annettiin mahdollisuus tunnustaa se jo raskausaikana neuvolassa, koska asuttiin avoliitossa hedelmöittymisen aikana. Aikakin varattiin yhteistuumin, mutta eipä siitä sitten mitään tullut.
Lapsi ei ole vielä syntynyt niin ei ole syntynyt isän velvollisuuksiakaan.
No lähde vain. Miehesi ei halua sitä lasta elämäänsä eikä halua olla sille isä. Ihan sääliksi käy lasta jota ei oma vanhempiakaan halunnut.
Nykyään isyys tunnustetaan neuvolassa n. Viikolla 20 !
Vierailija kirjoitti:
On ihan lakiin säädetty, että isyyttä ei voida tunnustaa ennen lapsen syntymää.
En tiedä miten se olisi käytännössä tapahtunut. Mutta meidän annettiin valita, käydäänkö neuvolassa se tekemässä, vai lapsen syntymän jälkeen. Ilmeisesti neuvolan kautta toimittavat sitten paperit eteenpäin, jos oikein ymmärsin. eipäs takerruta nyt pikkuseikkoihin 😊
Vierailija kirjoitti:
Erosta olemme monesti keskustellut ja hän on joka kerta ollut sitä mieltä, että jos erotaan niin hän ei halua olla lapsemme kanssa missään tekemisissä.
Tämä kohta on outo. Mitä siis hänen mukaansa tapahtuu, jos ette eroa?
Kuulostaa nyt siltä, että mies on vähän sekaisin. Käske ryhdistäytyä ja setviä päänsä. Neuvolan kautta saatte ammattiapua molemmille.
Siis tarkoitin, ettei hän halua olla missään tekemisissä minun tai lapsen kanssa jos erotaan.
Vierailija kirjoitti:
On ihan lakiin säädetty, että isyyttä ei voida tunnustaa ennen lapsen syntymää.
Olet väärässä. Isyyslaki on uudistunut 2015 ja nykyisin isyys voidaan tunnustaa neuvolassa jo raskauden aikana.
Kuka idioottti sitä isyyttä tunnustaisi ennen kun se on testein todettu oikeaksi.
Vierailija kirjoitti:
Uus poikkis jo odottamassa?
Hah, arvasin, että tällainen tulee. Ei ole uutta poikkista, eikä tule kyllä ihan hetkeen olemaankaan. Tämä on mun ensimmäinen kunnon suhde. Sitä tarkoitin tuolla, etten yksin ole jäämässä, että mulla on todella hyvät tukiverkostot ja ystäväpiiri samalla paikkakunnalla. Eli apua kyllä löytyy tarvittaessa 😊
Älä nyt tässä vaiheessa suunnittele mihinkään muuttoa, lapsi voi syntyä minä päivänä tahansa.
Koita keskittyä loppu odotukseen ja vauvan tuloon hyvällä mielellä.
Miehelle voi syntynyt lapsi olla kovin rakas, vaikka ajatus yhdestä uudesta ruokittavasta suusta aluksi olikin järkytys.
Ensinäkin et voi lasta omia automaattisesti itsellesi ja noin vaan lähteä. Mies ei ole vielä päivääkään ollut isä niin teistä ei voi kumpikaa tietää millainen isä hän tulee olemaan. Kuten ei voi tietää onko sinusta äidiksi.
Isättömiä lapsia ei saisi tehdä enää yhtään lisää. Mitä häviät, jos annat miehelle mahdollisuuden?
Minä ainakin ottaisin "asumuseron" jos on paikka mihin mennä. Mies selvitelköön päätään, mitä haluaa.
Sinä nähtävästi olet hyväksynyt elämääsi miehen lapset.
Mies taitaa olla sinua vanhempi ja oletko nyt ihan varma että teillä on tasa-arvoinen suhde muutenkaan. Määrääkö ja manipuloiko mies sinua muissakin asioissa.
Luulisi että aikuinen mies tietää että paneskelusta voi tulla seurauksena raskaus.
Jos vaihdoit ehkäisyä niin eikö kummallekaan tullut mieleen käytää kondomia?
Vastuu syntyvästä lapsesta on molemmilla halusi sitä tai ei.
Ei sinulla ole nyt kiire mihinkään mutta jos miehen asenne ei muutu lapsen synnyttyä niin sitten se on ero.
Lapselle on helvettiä asua saman katon alla isän kanssa joka ei välitä eikä lasta hyväksy.
Yksikään mies ei saa olla tärkeämpi kuin lapsen hyvinvointi ja tasapainoinen elämä rakastavassa ympäristössä.
Ps. isyydentunnustaminen tehdään vasta lapsen syntymän jälkeen.