Mieheni ei halua tätä lasta
Moi kaikille, oon aivan loppu tän pähkäilyn suhteen ja ajattelin josko täältä saisin viisaammilta apua. Oon siis 21 vuotias nainen ja odotan esikoistani rv 37. Mun miehellä on lapsia edellisestä liitosta, joista hänellä yhteishuoltajuus exänsä kanssa ja lapset ovat vuoro viikoin molempien luona.
Raskauteni oli vahinko raskaus, olin juuri vaihtamassa ehkäisyä ja lapsi ilmoitti sitten tulostaan. Minulle toki alkujärkytyksen jälkeen iloinen yllätys. Mieheni otti tämän negatiivisemmin, samoin hänen puolen sukunsa (yhtään ainutta onnittelua ei ole tullut, enkä ole heitä nähnyt rv 20 jälkeen kun saivat tietä raskaudestani). Mies ei ole ollut mukana yhdessäkään neuvolassa, ultrassa tai sen kummemmin kysynyt mitään mistään. Noin kuukausi sitten jätti tulematta isyyden tunnustukseenkin. Erosta olemme monesti keskustellut ja hän on joka kerta ollut sitä mieltä, että jos erotaan niin hän ei halua olla lapsemme kanssa missään tekemisissä.
Kuitenkin jostain syystä olen tässä suhteessa roikkunut näinkin pitkään ja odottanut sitä päivää, että hän jollain tapaa hyväksyisi tulevan lapsensa, mutta turhaa kai tämä on ollut. Rakastan häntä kovasti ja minulla on niin kauan hyvä olla tässä suhteessa, kun hänen lapset tulee meille ja näen kuinka hän heitä hellii ja hoivaa ja sitten ajattelen sisälläni kasvavaa pienokaista, joka ei todennäköisesti tule saamaan samaa koskaan.
Mitä olette siis mieltä, pitäisikö minun lähteä tästä lätkimään nyt ennen vauvan syntymää (on paikka mihin mennä, en jää yksin) vai antaa jälleen kerran mahdollisuus ja odottaa josko lapsen syntymä muuttaisi asioita?
Kiitos ❤
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että mies ei ehkä halua sinua. Oli ehkä pohtinut eroa, kunnes lapsi sekoitti kaiken.
Oletteko keskustelleet asiasta vai yksinkö pohdit, mikä mättää?
Miten olisi jos kysyisit mieheltä, mitä hän haluaa?Miksi itse haluat olla miehen kanssa yhdessä? Lapsen takia?
Ollaan keskusteltu asiasta monet kerrat. Mieheltä kun kysyy mitä haluaa niin haluaa olla mun kanssa ja rakastaa minua, muttei sitten monista lupauksista huolimatta tee asioiden parantamiseksi mitään. Joten samaa noidankehää kierretään koko ajan..
Itse rakastan miestä, mutta en voi olla hänen kanssa, jos ei hyväksy lasta. Tämä pieni on mulle kuitenkin kaikki kaikessa ja haluan tehdä kaikkeni, että hänellä on hyvä olla kun maailmaan tulee ❤
Itse ottaisin eron miehestä.
En haluaisi lapseni elävän kodissa, jossa saa päivittäin tuntea isänsä puolesta olevansa ei-tervetullut.
Etenkin tuo lausahdus, että "jos erotaan niin ei halua pitää lapseen mitään yhteyttä" saisi minut samointein katsomaan asuntoa minulle ja lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Sinä nähtävästi olet hyväksynyt elämääsi miehen lapset.
Mies taitaa olla sinua vanhempi ja oletko nyt ihan varma että teillä on tasa-arvoinen suhde muutenkaan. Määrääkö ja manipuloiko mies sinua muissakin asioissa.
Luulisi että aikuinen mies tietää että paneskelusta voi tulla seurauksena raskaus.
Jos vaihdoit ehkäisyä niin eikö kummallekaan tullut mieleen käytää kondomia?
Vastuu syntyvästä lapsesta on molemmilla halusi sitä tai ei.
Ei sinulla ole nyt kiire mihinkään mutta jos miehen asenne ei muutu lapsen synnyttyä niin sitten se on ero.
Lapselle on helvettiä asua saman katon alla isän kanssa joka ei välitä eikä lasta hyväksy.
Yksikään mies ei saa olla tärkeämpi kuin lapsen hyvinvointi ja tasapainoinen elämä rakastavassa ympäristössä.
Ei hän määrää tai manipuloi, luulen et mä olen meidän suhteessa se kovempi luonne, vaikka kuitenkin ollaan tasapainossa tässä suhteessa. Turha sitä kondomin puuttumista on enää tässä vaiheessa alkaa miettimään, tehty mikä tehty.
Miehen lapset olen hyväksynyt kyllä, nyt tosin viime aikoina on ollut vaikeampi olla heidän kanssa kun väkisin ajattelee omaa tulevaa lastaan koko ajan. Ei tämä kyllä ole vaikuttanut mitenkään minun ja hänen lapsien väleihin. Hieman enemmän olen ollut poissa kotoa kun aiemmin.
Siis mies oli raskauden selvitessä jo negatiivinen koko jutun suhteen ja silti tästä tietoisena päätit pitää lapsen? Siinä tapauksessa ei pitäisi yllättyä kun miestä ei paskan vertaa kiinnosta. Hän ei halunnut eikä halua tuota lasta. Onnellisempia olette lapsen kanssa kaksin, turha miestä alkaa vaatia isäksi, elarit toki joutuu maksamaan.
Mä en tajua tuota ns. miestä. Mitä rakkautta se sellainen on, että sanoo naiselle, joka odottaa hänen lastaan että "rakastan sua ja haluan olla sun kanssa, mutta en halua tota lasta, ja jos erotaan, en halua olla sen tai sun kanssa missään tekemissä". (En ole elämässäni kuullut sekopäisempää lausetta. Minusta tuntuu, että hän rakastaa panna sun nuorta kroppaasi ja se oikea todellinen rakkaus puuttuu. Lapsi siis pilaa kroppasi.) Mies on todella itsekäs paskiainen, joka ei rakkaudesta mitään ymmärrä. Se ei ole oikeaa rakkautta, se on tyhjiä sanoja.
Miksi he erosivat? Onko sinulla ex-vaimon näkemystä asiaan? Vai pelkkä miehen? Totuus on nimittäin jossain siinä välissä. Saattaa olla että pala totuutta alkaa juuri paljastua, eli miehen käytös.
Lapsia on helppo helliä viikko, kun saa leikkiä heille hyvää isiä.
Tässä vaiheessa raskautta ei kannata muuttaa, mutta voisit sen asuntoasian alkaa miettiä heti lapsen syntymän jälkeen.
Olen kyllä pahoillani puolestasi ja etenkin lapsen puolesta, että tuo ihminen voi noin valikoida, kuka saa isän ja kuka ei.
Jos päädytte eroon, niin pistä sitten ihmeessä isyydentunnustus vireille lakiteitse. Älä päästä miestä pälkähästä asian suhteen, vaikka hän sanoo ettei eron jälkeen halua olla lapsen kanssa tekemisissä. Se ei ole hänen päätöksensä, vaan isyys tunnustetaan jos sinä vaadit sitä. Lapsi saa tietää isänsä henkilöllisyyden ja mies on elatusvelvollinen.
Lapsi tulee kärsimään jos isyydentunnustusta ei koskaan tehdä. Tee se siis lapsesi takia, vaikka itsestäsi se ei tuntuisi tärkeältä ja mies kiukuttelisi asiasta.
Selväähän se on, että tuollainen selkärangaton mies mielummin jättäisi isyydentunnustuksen väliin niin ei tulisi yhtä uutta elätettävää/laillista perijää.
Vierailija kirjoitti:
Siis mies oli raskauden selvitessä jo negatiivinen koko jutun suhteen ja silti tästä tietoisena päätit pitää lapsen? Siinä tapauksessa ei pitäisi yllättyä kun miestä ei paskan vertaa kiinnosta. Hän ei halunnut eikä halua tuota lasta. Onnellisempia olette lapsen kanssa kaksin, turha miestä alkaa vaatia isäksi, elarit toki joutuu maksamaan.
Kyllä, sanoin jo sillon hänelle etten häneltä mitään vaadi, mutta lapsen haluan pitää. Mä en vaan olisi pystynyt aborttia tekemään. Tottakai ajattelin sillon, että mies ajan kanssa tottuisi ajatukseen ja hyväksyisi asian kun lapsia ennestäänkin on ja on heillekin hyvä ja huolehtiva isä. Ja oltiin puhuttu aiemmin, että haluan joskus lapsia ja hänkin oli ihan avoimin mielin asian suhteen. Toki tämä nyt tuli äkkiä kun pommi kirkkaalta taivaalta. Ja tiedän kyllä, että tullaan lapsen kanssa olemaan kaksisteen onnellisia ja pärjäämään moitteettomasti. Itse kuitenkin kun olen koko ikäni saanut elää ehjässä perheessä, jossa molemmat vanhemmat niin olisin tietenkin toivonut omalleni samaa. Eikä mulle noi elarit ja taloudelliset asiat oo niin isossa roolissa, pärjätään kyllä taloudellisesti olin sitten lapsen kanssa kaksin tai miehen+ hänen lapsien kanssa. Isän olisin lapselle halunnut, en maksumiestä.
Olen ap pahoillani puolestasi, kamala tilanne. Ala järjestellä asioita niin, että pääset tarvittaessa lapsen syntymän jälkeen muuttamaan, ja tosiaan vaadi tuo isyyden tunnustus vähintään lakiteitse. Älä stressaa liikaa, se ei tee hyvää lapselle ❤️ Voi olla varmasti vaikeaa tässä tilanteessa, mutta puhu ystävillesi ja ota vastaan tukea. Kaikkea hyvää pienen kanssa!
Meidän tässä voi olla turhaa vatvoa kondomin puuttumista, tehty mikä tehty. Mutta mies ei luultavasti koe asiaa samoin. Hän on äärimmäisen pettynyt huolettomuuteesi asiassa ja kokee, että tarkoitit asian vahingoksi. Hän kokee tulleensa huijatuksi. Vaikeahan tuota mielikuvaa on välttää.
Vaikka miehen pitäisi oma vastuunsa ymmärtää, niin eipä voi nainen paljon pahemmin miehelle tehdä kuin järjestää tästä isän ehdoin tahdoin ilman toisen suostumusta. Jossain mielessä se, että olisit suoraan huijannut hänet isäksi on jopa pienempi petos kuin se, että sinua vain ei jaksa kiinnostaa pikku vahinko. Pillerit salaa lopettava nainen sentään on tosissaan halunnut asiaa yli kaiken, kun taas sinä vain et välitä vaikka aiheutat miehelle ajautumisellasi ison taakan. Oletko oikeasti noin välinpitämätön, itsekeskeinen vai miksi asia on noin kevyt kantaa? Nuoruus joo, mutta jonkun toisen nuoruus taas saa suhtautumaan raivokkaan huolellisesti ehkäisyyn.
Vierailija kirjoitti:
Meidän tässä voi olla turhaa vatvoa kondomin puuttumista, tehty mikä tehty. Mutta mies ei luultavasti koe asiaa samoin. Hän on äärimmäisen pettynyt huolettomuuteesi asiassa ja kokee, että tarkoitit asian vahingoksi. Hän kokee tulleensa huijatuksi. Vaikeahan tuota mielikuvaa on välttää.
Vaikka miehen pitäisi oma vastuunsa ymmärtää, niin eipä voi nainen paljon pahemmin miehelle tehdä kuin järjestää tästä isän ehdoin tahdoin ilman toisen suostumusta. Jossain mielessä se, että olisit suoraan huijannut hänet isäksi on jopa pienempi petos kuin se, että sinua vain ei jaksa kiinnostaa pikku vahinko. Pillerit salaa lopettava nainen sentään on tosissaan halunnut asiaa yli kaiken, kun taas sinä vain et välitä vaikka aiheutat miehelle ajautumisellasi ison taakan. Oletko oikeasti noin välinpitämätön, itsekeskeinen vai miksi asia on noin kevyt kantaa? Nuoruus joo, mutta jonkun toisen nuoruus taas saa suhtautumaan raivokkaan huolellisesti ehkäisyyn.
Mies oli 100% tietoinen asiasta, ettei sillon ollut ehkäisyä käytössä. Joten mielestäni tutka alkaa spekuloida siitä, ettäkö olisin pillerit salaa lopettanut. Ja siihen lopettamiseen oli pätevä syy ja lääkärin määräys, joten siitä ei tarvitse enempää jauhaa. Se, ettei kondomia ollut käytössä, on yhtälailla miehen kun minunkin vastuulla oleva asia.
Keskustelitteko millään tavalla lapsen pitämisestä kun raskaus selvisi? Kuulostaa jotenkin siltä ettei mies ole saanut mielipiteelleen painoarvoa missään vaiheessa jos vieläkin vastustaa ajatusta. Olette parisuhteessa, kyllähän tällaiset päätökset on tehtävä yhdessä.
Voi kun te nuoret oppisitte käyttämään kunnolla sitä ehkäisyä.
Minä olen äiti,joka päätyi jatkamaan yllätysraskautta miehen painostuksesta. Meillä on siis useampi lapsi. Asia toi paljon haasteita ja riitaa suhteeseen.
Lapsen synnyttyä minulla oli vielä vahvasti sellainen olo,etten halua lasta. Pari kuukautta meni lapsen syntymästä ja olin kyllä täysin myyty! Nyt tämä nuorimmainen on 2,5-vuotias ja todellakin on paikka tässä perheessä ja tämän äidin ❤. Saattaa se pieni sulattaa myös miehesi sydämen? Voihan taustalla olla esim.pelkoa omasta jaksamisesta tms.
Vierailija kirjoitti:
Ps. isyydentunnustaminen tehdään vasta lapsen syntymän jälkeen.
Mitähän tämäkin trolli ajaa takaa? Ei oo kivaa keksityistä tarinoista keskustella. Get a life.
Aloituksessa jää nyt kertomatta että mitä miehen lapsille on sanottu tilanteesta. Näkeehän ne että olet paksuna. Odottaako pikkusiskoa vai onko mies kenties sanonut että olet raskaana ihan jollekin muulle postimiehelle.
Mies kyllä kuulostaa äärettömän lapselliselta vauvamieheltä, tällaiselta ketä omat äitinsä ovat passanneet avuttomiksi ja on sitä lapsen narsismia vielä vahvasti. Että en olis kauhean luottavainen että ikinä tulee kovin onnellista perhe-elämää.
Kuulostaa, että mies ei ehkä halua sinua. Oli ehkä pohtinut eroa, kunnes lapsi sekoitti kaiken.
Oletteko keskustelleet asiasta vai yksinkö pohdit, mikä mättää?
Miten olisi jos kysyisit mieheltä, mitä hän haluaa?
Miksi itse haluat olla miehen kanssa yhdessä? Lapsen takia?