huutojako liikuntatunneilla
toisessa ketjussa oli puhetta liikuntatuntien paritansseista. ne ei mua häirinneet, kun niitä oli sen verran harvoin, mutta sen sijaan jokaviikkoinen huutojako kyllä häiritsi. joka ainoa viikko olla se, jota kukaan ei halunnut joukkueeseensa.
Kommentit (30)
Pituusjako on paljon reilumpi kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Niin ?
tässä olis koululaitoksella kehitettävää.
Vierailija kirjoitti:
Pituusjako on paljon reilumpi kaikille.
No se taas johtaa aina samanlaisiin joukkueisiin.
Miksi kukaan haluaisi sinut jos olet surkea ja pilaat kaiken?
Ainakin omina kouluaikoina jaettiin joukkueisiin riveittäin, jonoittain, jako kahteen, kolmeen tai muuhun lukuun. Ja se oli sinänsä satunnaista, ettei pystynyt kaujeasti edes ennakoimalla pääsemään kaverin kanssa samaan joukkueeseen.
Mielestäni reilua ja siinä ei tule tuota että sama tyyppi valitaan aina vikana.
Se kyllä vitutti, kun aluksi oli hyvä liikunnanopettaja ja kokeilimme eri lajeja, mutta opettajan vaihtuessa jatkossa ei muuta tehty kuin pelattiin pesistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pituusjako on paljon reilumpi kaikille.
No se taas johtaa aina samanlaisiin joukkueisiin.
huutojakokin johtaa aina samanlaisiin joukkueisiin. aina valitaan sama viimeiseksi.
Huutojako oli opettamista oikeaan elämään. Täällä palkkaakin maksetaan sen mukaan kuinka hyödyllinen olet yhteiskunnalle. Minkä vsrhaisemmin tuon oppii, sen parempi motivaatio kehittää itseään.
Täytyykin huomenna sanoa palaverissa että mitä jos palkataankin huonoin mahdollinen työntekijä että ei tule paha mieli siitä että on huonoin.
Eiköhän nämä onneksi nykyisin tapahdu ihan jaolla kahteen tai kolmeen.
Vierailija kirjoitti:
Huutojako oli opettamista oikeaan elämään. Täällä palkkaakin maksetaan sen mukaan kuinka hyödyllinen olet yhteiskunnalle. Minkä vsrhaisemmin tuon oppii, sen parempi motivaatio kehittää itseään.
Vierailija kirjoitti:
Täytyykin huomenna sanoa palaverissa että mitä jos palkataankin huonoin mahdollinen työntekijä että ei tule paha mieli siitä että on huonoin.
Itse asiassa ne numerot koulusta ovat opettamista oikeaan elämään. Huutojako taas antaa vääristyneen kuvan siitä, koska ne jakajat ovat pääasiassa niitä tulevia elämänkoululaisia. Itse en ainakaan haluaisi olla töissä paikassa, jonka pomotkin ovat wt-jengiä.
Vierailija kirjoitti:
Huutojako oli opettamista oikeaan elämään. Täällä palkkaakin maksetaan sen mukaan kuinka hyödyllinen olet yhteiskunnalle. Minkä vsrhaisemmin tuon oppii, sen parempi motivaatio kehittää itseään.
väärin. huutojako ei ole lainkaan kannustavaa sille viimeiseksi jätetylle. ja mikä mielenkiintoisinta, tutkimukset on osoittaneet, että parhaiten elämässä pärjäävät oppilaat,jotka on olleet koululuokilla, joissa ei ole niin suuret hierarkiaerot. huutojako ei siis ole hyödyllinen pitkällä aikavälillä edes sille suosituimmalle.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän nämä onneksi nykyisin tapahdu ihan jaolla kahteen tai kolmeen.
valitettavasti edelleen on olemassa kouluja, joissa huutojakoa käytetään. sen takia onkin tärkeää, että tätä pidetään esillä, jotta ihmiset reagoisivat.
Pituusjakokin on nöyryyttävää.
T. Se aina muita päätä pidempi tyttö/kirahvi/lipputanko/jättiläinen, joka "ei koskaan tule löytämään poikaystävää, koska on niin pitkä" :D
Nykyään olen ylpeä jokaisesta 180 sentistä, mutta kyllä se nuorena otti itsetunnon päälle kun sai kuulla ivailua pituudestaan. Pahalta tuntui pituusjaot ja muiden puolesta huutojaot... paras ratkaisu kaikkien kannalta olisi jako esim neljään ja numeroiden perusteella muodostetaan joukkueet.
Vierailija kirjoitti:
Pituusjako on paljon reilumpi kaikille.
Meillä oli aina vanhojentansseihin asti pituusjako tanssiparien jaossa. Arvaapas, oliko tällaisen 178-senttisen kivaa olla joka ikinen kerta pojan roolissa. Olin kestävyysurheilija, mutta likinäköisenä ja hajataitteisena en saanut palloa koskaan kiinni enkä juossut mihinkään nopeasti, joten huutojaossa olin aina kolmen viimeisen joukossa. En tiedä, miten noiden järjestelmien oli tarkoitus kasvattaa luonnettani, mutta viha ryhmäliikuntaa ja pallopelejä kohtaan on ollut voimissaan viimeisen kolmekymmentä vuotta.
Höh. Ei meillä huutojakoa tehty siosituimmuuden perusteella vasn niin, että joukkueesta tuli mahdollisimman hyvä. Jos joukkueessa oli jo hyvät hyökkääjät, valittiin paras mahdollinen takakenttäpelaaja vaikka hyviä senttereitä olidikin ollut tarjolla. Mutta minä puhunkin pojista. Ehkä tytöt ovatkin Venuksesta tässä asiassa ja myös työelämän selkäänpuukotuksessa.
Niin tuttua. Nyt 15 vuotta myöhemmin tajuan, että opettaja ei ollut tehtäviensä tasalla, kun salli huutojaon. Kyllä jotenkin muuten pitää hoitaa joukkueiden muodostaminen. Meidän opettaja ei muutenkaan ollut mikään loistoyksilö (jos tuota sanaa voi tässä yhteydessä käyttää :D), sillä melkein aina pelattiin koripalloa tai sählyä. Aina salaa mielessäni toivoin, että olisi vaikka tanssia tai suunnistusta, koska niissä ei olisi ollut huutojakoa, mutta eipä noita tietysti ollut koskaan.
Kaikkein fiksuinta oli tehdä aina sopujengit. Yleensä paras otti tasoituksen vuoksi omaan jengiin just sen huonoimman. Saatiin parempi peli.
Vierailija kirjoitti:
Höh. Ei meillä huutojakoa tehty siosituimmuuden perusteella vasn niin, että joukkueesta tuli mahdollisimman hyvä. Jos joukkueessa oli jo hyvät hyökkääjät, valittiin paras mahdollinen takakenttäpelaaja vaikka hyviä senttereitä olidikin ollut tarjolla. Mutta minä puhunkin pojista. Ehkä tytöt ovatkin Venuksesta tässä asiassa ja myös työelämän selkäänpuukotuksessa.
Äläpäs nostele siellä häntääsi. Samalla tavalla tyttöjen peleissä valitaan pelaajat sen mukaan, millä joukkueella voitetaan varmimmin. Kun on jäljellä vain huonoja vaihtoehtoja (olin itse yksi näistä joka lajissa) eikä valinta enää vaikuta tulokseen, saatetaan valita "hyvä tyyppi". Älä edes yritä selittää, ettei poikien kohdalla kävisi samoin.
Kumma kun näissä keskusteluissa jokainen kommentoija on aina niitä, jotka ovat jääneet viimeiseksi. Miten kaikki voivat aina olla viimeisiä? Vai onkohan nyt pikkuisen vääristyneet käsitykset mammoilla?
Kokoomuksen äänestäjä
Niin ?