Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Stressi ja masennus johtavat ylensyöntiin
03.10.2016 |
Olen tunnesyöjä. Jos elämässä menee jollain lailla huonosti, tulee syömisestä lähes pakkomielle. Saatan syödä yhden päivän aikana lähes kaikkea kuviteltavissa olevia roskaruokia: pikaruokaa, sipsejä, jäätelöä, suklaata, limua, keksejä... Ja iltapalaksi saatan tekaista vielä suklaakakun.
Nyt on sellainen hetki. Elämässä on muuten kaikki ok, mutta sain töissä ylennyksen, jonka seurauksena stressitasoni on räjähtänyt katon läpi. En nyt muutakaan voi, ellen irtisanoudu, ja sitä en voi tehdä. Mutta olen aika varma, että minulla on suunnattoman stressin ja väsymyksen lisäksi (lievä?) masennuskin.
Olen lihonut puolen vuoden aikan 15 kiloa. Kuvio on aivan sama kuin aiemmin elämässäni, mutta pahempana kuin ennen. Enkä pysty hallitsemaan tätä ongelmaa ollenkaan. Ei ole tahdonvoimaa tai voimia, tai ei kumpaakaan. Syön, syön ja syön, enkä pysty lopettamaan. Voitte tulla sanomaan, että sen kun vaan lakkaa syömästä, mutta se ei onnistu. Tämän täytyy olla jonkinlainen mielenhäiriö? Olen vain pohjattoman väsynyt, enkä saa iloa oikeastaan mistään muusta kuin herkuista.
Kommentit (15)
Itsekurin puute johtaa ylensyöntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tässä vuosien varrella yrittänyt keksiä ruuan tilalle toista keinoa lievittää stressiä, mutta mikään ei jää pysyväksi. En pidä liikunnasta, eikä mistään muustakaan harrastuksesta ole tullut tarpeeksi voimakasta "pakkomiellettä".
Itsekuria minulla on silloin, kun kaikki on elämässä hyvin. Mutta aina ei voi olla, eikä nyt ole, eikä lievitystä ole tiedossa lähitulevaisuudessa. Ei saisi lihota useampaa kiloa kuukaudessa...
ap
Vaahtokylpy! Ihan oikeasti, lämmin kylpy pitkän ja stressaavan työpäivän jälkeen on parasta maailmassa. Varsinkin talvella. Voi uppoutua sinne hyväntuoksuisen, lämpimän veden syleilyyn ja unohtaa kaiken muun. Voittaa melkein suklaankin nautinnollisuudessaan. Saunakin voisi toimia. Tai liikunta tai mikä vaan muu kiva, paitsi syöminen.
Minulla on kanssa stressisyömistä. Se on hyvin yleistä. Voisitko ajatella meneväsi työterveyteen, tai jos et kehtaa niin yksityiselle psykologille puhumaan syömisongelmastasi ja stressistä? Voisit saada sieltä uusia keinoja stressinhallintaan. Oletko kokeillut mindfulnessia? Siitäkin voisi olla apua ja ainakin isoissa kaupungeissa on siitä kursseja jatkuvasti.
Liikunta auttaa, ihan vaikka vain pitkä kävelylenkki päivässä! Päänuppi relaa ja saat samalla kevyttä fyysistä harjoitusta. Liikunta auttaa tutkitusti masennukseen.
Ja toinen hieman vaikeampi vinkki: älä osta kotiin herkkuja. Kynnys lähteä niitä kaupasta asti hakemaan on jo suurempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus pitäisi hoitaa ensin. Mutta luultavasti määräävät lääkkeet jotka lisää vielä entisestään ruokahalua. Vai joko sulla on lääkitys?
Vierailija kirjoitti:
Masennus pitäisi hoitaa ensin. Mutta luultavasti määräävät lääkkeet jotka lisää vielä entisestään ruokahalua. Vai joko sulla on lääkitys?
On myös lääkkeitä jotka eivät lisää ruokahalua. Minulla on SSRI-lääkkeet ja ne päinvastoin vähensivät sitä. Pääsin niiden avulla bulimiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ihan sama! Paitsi olen työtön ja sekin stressaa kun tuntuu, että olen aivan saamaton paska.
Lihoin alle vuodessa yli 20kg ja näitä kiloja on todella vaikeaa saada alas kun ahmimiskohtauksia tulee vieläkin säännöllisesti. Itsetunto ihan nollissa ja vaatteet kiristää päälle :(
Minulla auttaa stressiin sellainen liikunta johon ei liity mitään suoritus- tai tulospaineita. Ihan vaan perus kävelylenkki vähintään 45 minuuttia auttaa. Lisäksi joogaa tai venyttelyä silloin tällöin. Stressaantuneena liikuntaan ei kannata liittää mitään laihdutustavoitteita tai muutakaan suorittamista, vaan ottaa se siltä kannalta, että käy vähän tuulettamassa aivojaan jotta nukkuu paremmin.
Toinen mikä minulla auttaa on neulominen. Rentoudun parhaiten silloin, kun katson jotain hyvää tv-sarjaa ja neulon samalla. Se tyhjentää aivot todella hyvin työpäivän stressistä. Tämä tietysti vaatii sen että tykkää käsitöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaahtokylpy! Ihan oikeasti, lämmin kylpy pitkän ja stressaavan työpäivän jälkeen on parasta maailmassa. Varsinkin talvella. Voi uppoutua sinne hyväntuoksuisen, lämpimän veden syleilyyn ja unohtaa kaiken muun. Voittaa melkein suklaankin nautinnollisuudessaan. Saunakin voisi toimia. Tai liikunta tai mikä vaan muu kiva, paitsi syöminen.
Olisikin kylpyamme..
Itsellä sama juttu.
Jään vuodenvaihteen jälkeen työttömäksi omasta halusta eli en jatka työsopimusta ja sanoin ei kaikille muillekin töille. Jään pitkälle stressilomalle ja enää en palaa vanhalle alalleni ollenkaan vaan ajattelin lähteä kokonaan opiskelemaan uutta alaa.
Stressiloman aikana aion laihduttaa kaikki reilut kaksikymmentä kiloa jotka olen parin vuoden aikana kerryttänyt stressaavassa työssä ja elämäntilanteessa.
Nyt jo olen saanut painoa hieman laskemaan ja ahmimisen kuriin (puoli vuotta ahmimatta) kun päätin että jään kotiin kotiäidiksi ja en enää suorita töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekurin puute johtaa ylensyöntiin.
Vain silloin, jos tekee muutenkin mieli syödä.
Miten voi vaikuttaa itsekuriinsa, entä ruokahaluihinsa? Jos edes jompikumpi olisi hyvä. Jos on hiton rautainen itsekuri, voi joka päivä himoita ruokaa ja herkkuja, kuitenkaan sortumatta. (Mahdottomuus, veikkaan.) Jos taas ruokahalut on kohtuulliset, itsekuria ei tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus pitäisi hoitaa ensin. Mutta luultavasti määräävät lääkkeet jotka lisää vielä entisestään ruokahalua. Vai joko sulla on lääkitys?
On myös lääkkeitä jotka eivät lisää ruokahalua. Minulla on SSRI-lääkkeet ja ne päinvastoin vähensivät sitä. Pääsin niiden avulla bulimiasta.
Mikä tää SSRI-lääkitys on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekurin puute johtaa ylensyöntiin.
Vain silloin, jos tekee muutenkin mieli syödä.
Miten voi vaikuttaa itsekuriinsa, entä ruokahaluihinsa? Jos edes jompikumpi olisi hyvä. Jos on hiton rautainen itsekuri, voi joka päivä himoita ruokaa ja herkkuja, kuitenkaan sortumatta. (Mahdottomuus, veikkaan.) Jos taas ruokahalut on kohtuulliset, itsekuria ei tarvita.
Kyllä mä joka päivä melkein himoitsen jotain herkkuja, mutta jätän ne kauppaan niin ei tule niitä syötyä. Niin helppoa jos vähääkään on selkärankaa. Ja en todellakaan syö jotain vaikka hieman olisi nälkä. Kyllä nyt järjellä pitäisi osata ajatella, että onko syönut jo tarpeeksi...
Alue: Aihe vapaa
Opettele käsittelemään ja purkamaan stressiäsi jollain muulla tavalla, kuin syömällä. Liikunta, joku muu kiva harrastus johon uppoutua, meditaatio?