Miten päästä avoerosta yli? Ja miten uskaltaa rakastaa uudestaan?

Vanha tuttu aihe. Tekee vain niin kipeää, eikä mikään tunnu auttavan, niin ajattelin edes kirjoittaa tänne. Se monesti hieman helpottaa.

Kolme kk sitten tuli ero ja kyseessä oli ensimmäinen suhteeni. Pokeritermein laitoin suhteeseen all-in, ja käteen ei jäänyt mitään. Nada. Eksä vei suhteessa sydämeni ja lopuksi palautti sen paiskaten sen maahan pirstaleiksi. Noin kuvainnollisesti. Nyt olen yrittänyt sydäntäni korjata ehjäksi, mutta vielä olen kaukana valmiista. Ehkä puolet pirstaleista on nyt hyvin hatarasti Eri Keeperillä liimattu yhteen.. Mutta puolet pirstaleista on vielä maasta keräämättä.

Tiedän, että aika auttaa ja sitä hoen joka päivä itselleni. Tuntuu vain, että viim. kuukauden aikana eron käsittely ei ole edennyt vaikka olen parhaani tehnyt. Päällimmäisinä jokapäiväisinä tunteina esiin tulee viha, ikävä, suru ja yksinäisyys. En rehellisesti tiedä, ikävöikö sydämeni tätä henkilöä, parisuhdetta vai vain läheisyyttä vastakkaiseen sukupuoleen.. Järki toimii ja järki kertoo sanomaa, että ero oli huippu juttu. Olimme väärät puoliskot toisillemme ja ero olisi noissa olosuhteissa tullut kuitenkin jossain vaiheessa. Lisäksi eksä ei yrittänyt tarpeeksi suhteessa. Ehkä kyse oli arvostuksen puutteesta tai jotain. Ainakin erossa tekojen perusteella arvostusta minua kohtaan ei juuri ollut jäljellä. Mutta eksä oli ongelmia täynnä, joten sinällänsä asiat on nyt hyvin, mutta sydänparka kun ikävöi niitä hyviä muistoja lähes 24/7.

Vielä en haaveile uudesta rakkaudesta lähiaikoina tapahtuvaksi. Mutta kun toivottavasti joskus olen tästä tilanteesta yli päässyt paljon oppineena ja vahvempana kuin koskaan ennen, niin uskallanko rakastua ja rakastaa. Miten tehdä parhaansa suhteessa laittamatta kuitenkaan itseään kokonaan likoon? Käytännön kysymys myös on, että mistä löytää kumppaniehdokkaita, mutta tätä käsitellään täälläkin tosi usein ja tiedän vastaukset. Vastaukset eivät vain lohduta yhtään. :/