Taas huomasin olevani niin yksin tässä maailmassa
Olen ollut masentunut pienestä muksusta lähtien. Kai siihen jotenkin tottui. Välillä tulee hyviä kausia, mutta yleisesti olen vain 'masis'. Alakuloinen, ihan miten haluaa sanoa. Pessimistinen.. Nyt kuitenkin viimeisen, kuukauden pari, mennyt todella pohjamudissa. Viimeksi olin näin huonona parisen vuotta sitten, olin silloin myös itsetuhoinen. Nyt itsetuhoisuus on lähinnä vain ajatuksena läsnä. Ei siis mitään konkreettista. En ole käynyt koulussa kuin pakollisissa kokeissa. Kukaan ystävistäni tai perheestäni ei ole kysynyt, että miten voin. Hain apua, lääkäriin taas ensiviikolla. Sinnekin päätin mennä, kun yksi tindermatch kehotti.
Häpeällistä.
Kommentit (5)
Olet elossa, kirjoitat. Sinulla on tunteita. Et ole kuollut. Haaveile enemmän kuin nyt ja etene pienin askelin kohti omia tavoitteitasi. Rakkautta sinulle, et ole yksin.
Halaus sinulle ♡ Masennusta ei valita. Sitä ei tarvitse hävetä.
Minkä ikäinen olet? Asutko enää kotona? On se kauheaa, kun kaikilla nuorilla ei ole edes perheessä ketään aikuista joka välittää. He saisivat hävetä.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Asutko enää kotona? On se kauheaa, kun kaikilla nuorilla ei ole edes perheessä ketään aikuista joka välittää. He saisivat hävetä.
Olen 19. Muutin pois noin vuosi sitten. Kuulemma tapa meidän perheessämme, ihmeteltiin kun lähdin niin "myöhään", 3kk sen jälkeen kun täysi-ikäistyin.
:( <3